Eläkkeelle? Not so much.

Oli aika mielenkiintoinen lauantai. Mies oli poissa, joten me tytöt heräiltiin aikaisin ja syötiin herkkuaamupala. Meillä siihen kuuluu mustikkabagelit, hyvät mehut, kananmunat, jogurtit ja muut, ehkä vähän nutellaakin. Sitten zumbatunnille ja lapsiparkkiin. Ah miten rentouttavaa osallistua tunnille rivioppilaana, ilman stressiä. Tällä kertaa meitä ohjaajia oli paikalla neljä(!) oikea mini convention. Sai uusi zumbatoppikin kyytiä. (En ole varma onko ihana vai kamala, jury is still out on this one.) Positiivina, riekaleet tuovat liikkeisiin lisäräväkkyyttä. Toisaalta, kun kasarin on kerran elänyt kunnolla, ei sinne enää halua vängänväkisin takaisin;) Vai haluaako?

Omituinen ostos.

Lauantaina inventoin lasten vaatteita, tämä harjoitus tehdään parin kuukauden välein. Iso paperikassillinen 116 senttisiä pakattiin pois. Nyyh. Sitten luvassa oli Great Mall of America. Eräät Marc Jacobsin aurinkolasit olivat jääneet pahasti vaivaamaan...No eihän niitä siellä Saksilla enää ollut, purnaamista. Täällä pitää ostaa heti kun näkee, palauttaa sitten jollei sovi. En ole vieläkään oppinut.

Tyttöjen äitinä(miksei poikienkin) on siitä mukavaa, että shoppailuehdotus saa aina positiivisen vastaanoton. Toki he myös tietävät, että luvassa on jäätelöä tai smoothie. Onhan lastenkin saatava jotain, kun itse shoppaan poikkeuksetta jättimäinen jääkahvi kourassa. Suomessa esikoiseni kysyy mummiltaan aina: Mennäänkö Stockalle?

Kävimme vähän tuliaisostoksilla enkä voinut vastustaa lasten Abercrombieta. Itse en ole enää vuosiin A&F:stä innostunut, mutta heidän ultrapehmeät t-paidat ovat ipanoiden mieleen. Itselleni en ostanut mitään, mistään. Testasin yhtä shortsihaalaria. JAIKS. Ghirardellin kauppaa emme voineet vastustaa (ainoa hyvä amerikkalainen suklaa. Hershey's on lantaa) ja kun olimme matkalla auton suuntaan, raahaten isoja paperikasseja, joku täti lähti seuraamaan meitä, mittaili meitä katseellaan.

Esitteli sitten itsensä scouttina, kykyjenetsijänä. Etsi 8-15 vuotiaita ja oli kiinnostunut esikoisestani. Seuraavana päivänä olisi workshop, jossa opetettaisiin kävelemään, puhumaan ja lukemaan vuorosanoja. Heidän kauttaan voisi työllistyä muotinäytöksiin, mainoksiin ja tv-ohjelmiin, kuten iCarlyyn. (tässä kohtaa esikoiseni silmät alkoivat kiilua) Ainahan sitä kuulee "I got scouted at the mall"-juttuja, mutta, että tätä siis tapahtuu. Minä kehittelin mielessäni eläkesuunnitelmia, ja jokakeväiseen autokuumeeseen helpotusta;)

Mieheni palasi kotiin reissultaan myöhään illalla. Hänellä oli asiasta erilainen mielipide. (Terveisiä Los Angelesista.) Tämä nimenomainen firma on kuulemma ollut olemassa kymmeniä vuosia. Sehän on hyvä juttu? Sanoi, että kun saavat sinut paikalle, haluavat myydä kurssinsa. Toki, lapsi voi työllistyä tuota kautta, mutta olenko valmis satsaamaan juuri nyt lapselle esiintymisvalmius - ja
mallikurssin? Tjaa, niin, no. En ole.

On ihan eri asia, jos sinut scoutataan esim Ford:lle, he ottavat sinut listoilleen ja teettävät sinulle portfolion. Rahastus on aina kuulemma huono merkki. Höh, okei sitten. Ja toisaalta mieluummin casting agencyn listoilla, kuin mallitoimiston? Tällä ajatuksella on kiva leikkiä, mutta toteutus jäänee. En halua lapsestani sirkusapinaa. Leikkisät, satunnaiset kuvaukset ovat ihan hauskoja, niissä oltiin tutun toimittajan kautta välillä Suomessakin. Lapset tykkäävät.

Jos asuisimme Losissa, todennäköisyydet sille, että kokeilisimme jotain tällaista, ovat paljon suuremmat. Nyt sanoimme kuitenkin   - Ei kiitos ja kiitos mielenkiinnosta. Silti mietin menikö joku hyvä tilaisuus sivu suun. Maybe someday, Hollywood;) Manageerauksen sijaan jatkankin ihan tavallisia töitäni ja käyn perumassa sen Tesla S mallin tilauksen...;)

Tataa!