Sea World

Loman lopuksi ajoimme takaisin Orlandoon, missä olimme päättäneet viettää hiukan aikaa ennen kotiinpaluuta. Orlando on paikkana kaikkien huvipuistojen äiti. Vieri vieressä Disneyn neljä eri puistoa, Universal Studios, Sea World, You name it, sieltä löytyy. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, lyhensimme Orlando-osuutta päivällä, sillä lapset nauttivat niin kovasti serkkujensa seurasta. Olikin tosi sööttiä seurata miten huolehtivaisesti isommat pojat huolehtivat serkuistaan. Uivat, leikkivät ja pelasivat yhdessä, vaikka nuorimman ja vanhimman ikäero on melkein kymmenen vuotta. Liikkistä.

Tässä olotilassa kieltäydyin Disneyn Magic Kingdomista heti kättelyssä. Se on varsinainen helvetin esikartano joulun aikaan ja laitejonoissa saattaa mennä tunti jos toinenkin. Ensin jonottaisin kintut ristissä tunnin kuullakseni, että en pääse laitteeseen. Thanks, but no thanks. (Olen lapsellinen, haluan itsekin mukaan. Minulle ei riitä katsella, kun muut hurvittelevat laitteissa. Pitää päästä itsekin kiljumaan pää alaspäin )

Minun mielestäni paras paikka olisi ollut Disneyn Hollywood Studios tai Universal Studios, jonne olen aina halunnut palata. Olin kuvitellut saavani istua jossain bussissa, joka ajeluttaa läpi leffakulissien, mutta toisin kävi. Minut äänestettiin kumoon. Sea World voitti.

Sea World on kiva paikka. Jonot eri esityksiin olivat aika älyttömät, tunti tai enemmän. Me siis päätimme, että Shamu pitää nähdä, mutta muihin ei jonoteta. Tämä paikka toimii lähes eläintarhan tavoin ilman sen kummempia jonotuksiakin. Näimme delfiinejä, kilpikonnia, lapset pääsivät syöttämään hylkeitä, manaatit tekivät vaikutuksen, samoin oikeastaan paikan kaikki eläimet ja yleistunnelma. Kaikkialla on nähtävää. Mereneläimiä pääseee katsomaan sekä päältä, että alta, ns underwater view. Kolmen tunnin kävelyn jälkeen alkoi mahassa tuntua omituiselta.

Kun oli aika varata paikat Shamu stadionille, mieheni oli sitä mieltä, että Soak Zoneen tai ei minnekään. Asettauduimme siis istumaan aika eteen sadeviitoissamme. Show oli hieno, ottamatta kantaa valaiden elinoloihin tai vähän aikaa sitten tapahtuneeseen tragediaan, jossa valas söi kouluttajansa. Turha ruveta jeesustelemaan, kun on jo paikan päällä. Vesi, jossa nämä upeat valaat uivat, on tietty kylmää suolavettä. Kun ne tulevat kohdalle kastelemaan yleisön, siinä kastuu läpimäräksi, oli sadeviitta tai ei. Teki ihan pahaa katsoa ympärillä istuvia ihmisiä, jotka istuivat paikoillaan ilman suojaa. hurrrrr, meille tuli kylmä muutenkin. Aurinko oli laskemassa, oli viileä ilta.

Vaikutun aina amerikkalaisten huvipuistojen panostuksesta koristeluihin ja varsinkin jouluaikaan, valoihin. Tämä sea of trees teki erityisen vaikutuksen. Näiden läpi pääsi kulkemaan pitkää siltaa pitkin. Valot vaihtoivat väriä, niihin ilmestyi kuvioita, olivat tosi kauniita, joulumusiikin soidessa taustalla. Ei nyt ihan Vegasin vertainen Frankin Bellagio-setti, mutta kaunis ja tunnelmallinen. Tässä vaiheessa olin tosin jo ihan loppu. Oli luovutettava. Istuin exitin lähelle ja jäin odottelemaan, kun muut lähtivät vielä katsomaan rauskuja. Vauva viestitti, että nyt kannattais varmaan ottaa rauhallisesti ja levähtää...

Kaikenkaikkiaan mukava päivä ja tuli nähtyä paljon. Mukaan tarttui valas- ja delfiinipehmoa, niin kuin asiaan kuuluu. Loppuillan vietimme hotellissamme ja seuraavana päivänä, uuden vuoden aatoksi, matkustimme takaisin kotiin länsirannikolle ilman sen kummempia kommelluksia(!). Mahakin rauhoittui, kun otin iisisti.

Tataa!

PS Tämän leffan aiomme katsoa, ehkemme kuitenkaan lasten kanssa Blackfish.