Mean Girls- porukkaa löytyy joka ikäluokasta. Tyttöjen porukat, toisten syrjiminen, sisäänpäin lämpeäminen, it's all there! Voi apuva, oonks mä taas se vaihto-oppilas, joka on jollain tavalla uhka? En ole viemässä kenenkään valkosukkaista khakihousua homecoming treffiksi, no worries Ladies!!;) Pystyn just kuvittelemaan millaisia hirveitä tyyppejä jotkut ovat olleet yläasteella tai lukiossa.
Nyt on kuitenkin kyseessä kotirouva, jonka "titteli" on partionjohtaja,(hohhoijaa) joten ottaa tästä vapaaehtoishommastaan kaiken näennäisen vallan irti. Oh Boy.
Olen opettanut lapsille, että jos joku kiusaa, on ensisijaisesti kerrottava opettajalle, mutta se on lopetettava heti alkuunsa joka tapauksessa. Jos kiusaamista ei heti lopeteta, tai siihen puututa, on se minun mielestä vähän kuin antaisi kiusaajalle luvan jatkaa? Nollatoleranssi ja fyysinen koskemattomuus. Kiitos. Toki lapsissa on eroja ja joskus itsensäpuolustaminen on vaikeaa. Töniminen tosin loppuu siihen, kun ruttaa kerran oikein kunnolla takaisin ja sanoo, että tämä oli sitten viimeinen kerta. (kokemuksen syvällä rintaäänellä.) Itseään saa ja pitää puolustaa. Eihän nämä raukkikset yleensä samanvahvuisia tai vahvempiaan kiusaa. Pitipä siis kokeilla omaa lääkettä.
Satuin saapumaan yhteen kokoontumiseen hiukan myöhässä. Inhottavaa, kun työt tulevat harrastusten tielle;) Ensimmäinen piikki lensi heti. Sitten, minua kohtaan hyökättiin ikään kuin riitaa haastaen, miksei lapselleni sovi joku tietty päivä kokoontumiselle. Naurahdin ensin, sillä olin äimänä hyökkäävästä asenteesta ja vastasin hyvin rauhallisesti, että meillä on muita harrastuksia juuri silloin. Olinhan ilmoittanut asiasta jo mailitse. Ehdotin myös, että esikoiseni liittyy tähän seurakuntaan vasta alkuvuodesta, kun harrastusaikataulut muuttuvat. No problem. Ei auttanut, ihme tylyttäminen jatkui. Alkoi riittää.
Oikein mairealla äänellä kysyin josko vetäjä nyt vitsailee ja kyseenalaistin omien lastensa aikataulukonfliktit jokaisen päivän kohdalla ja kyselin mikseivät he pysty muuttamaan esim balettitunnin aikataulua jos kerran odottaa samaa minulta? Muita rouvia nauratti. Vetäjä suuttui ja nolostui silminnähden. Ohhoh, oma lääke maistuikin karvaalta? Härifrån tvättas eli täältä pesee. Viesti meni perille.
Tämä kyseinen rouva on käytökseltään suorastaan epämiellyttävä. Minun oli mielenterveyteni kannalta pakko näyttää, että on turha lähteä hyppimään nenille. Otin aikaa keskellä päivää, niin kuin kaikki muutkin äidit, tullakseni keskustelemaan vuoden suunnitelmista ja ilmottautumaan vapaaehtoiseksi auttajaksi aikataulujen niin sopiessa, mutten ole hänelle mistään tilivelvollinen. Enkä aio sietää tulevaisuudessakaan huonoa käytöstä. Miksi sietäisin?
Olen kirjoittanut vapaaehtoisuus aiheesta aiemminkin ja olen tästä edelleen samaa mieltä; Vapaaehtoisuus ei olekaan vapaaehtoisuutta, vapaaehtoisuus on pakko. Lisään tuohon vielä, tässä tapauksessa, että vapaaehtoisuustoimintaa vetää tyyppi, joka pamauttaa aina välillä rautalapiolla takaraivoon. Sanoja please tai thank you en ole varmaan kertaakaan kuullut hänen suustaan. Arvostus kanssaihmisiä kohtaan on nolla ja kaikki muutkin kuitenkin tekevät näitä hommia vapaaehtoisina, omalla ajalla. Ei ihan tervettä.
Lapseni viihtyy harrastuksessaan, muuten en olisi tämän tätsyn kanssa missään tekemisissä ja nytkin absoluuttisen minimisti. Mitäpä sitä ei lastensa eteen...Kun sitten kysäisin eräältä tutultani, Is it just me, vai onks tää tyyppi ihan hirveä? Hän oli sitä mieltä, että kun nyt kukaan muukaan ei halua ottaa vetovastuuta, niin on vaan pakko kestää. Niin kai sitten, vaikka nyt eletään kyllä vastoin kaikkia periaatteitani eikä tämä ihan vastaa tätä.
Tapasin kyseisen rouvan eräillä syntymäpäivillä heti tämän tapaamisen jälkeen Oli yhtä hymyä. Taitaa nykyään tietää mistä kana pissaa eikä ihan heti lähde kilpasille uudestaan. My job is done. Ei se tosin tee tästä yhtään miellyttävämpää.
Mukavaa viikonloppua,
Tataa!
PS Monilla ihmisillä on paljon valtaa. Kertoo paljon luonteesta, ihmistyypistä ja erityisesti epävarmuuksista miten valtaa käyttää toisia ihmisiä kohtaan. Itsekin partionjohtajana pyrin olemaan siinä hommassa mahdollisimman joviaali, sillä olen täysin riippuvainen muiden äitien avusta. Päätökset tehdään yhdessä ja meillä on suorastaan mukavaa. Minä olen suostunut tekemään enemmän kuin muut ja kantamaan päävastuun, en silti koe olevani suuri johtaja siinä roolissa;) Olemme kaikki vapaaehtoisia, kukaan ei käskytä ketään, niin tai minä kyllä käskytän niitä ipanoita;)
No comments:
Post a Comment