Tulkintakysymys

Halloween, inhokkini, tulee taas. Tänä vuonna päätin ryhtyä vastahyökkäykseen  -  teen siitä meillä iloisen ruskajuhlan. Kamalat verta suupielestä valuttavat vauvat  jäävät tänäkin vuonna kauppaan, enkä laita tekohämähäkin verkkoja tai hautakiviä etunurmelle, vaan keskityn sisustuksessa a splash of orange- teemaan;) (Törmäsin muuten halloweenkoristeisiin jo elokuun alussa Costcossa, mutta enemmän hämäsivät elokuun alun joulukoristehyllyt (!!)...

Halloweeniin liittyvistä jokavuotisista stressin aiheista yksi ylitse muiden on naamiaisasut. Uudet on saatava.. (kamalan turhaa kulutusta) Yritän just puhua kuopustani ympäri, innostaa käyttämään siskon vanhaa pukua, ettei aina tarvitsisi ostaa uusia hirveitä polyester räähkiä. Vasta-argumenttina kuulen   - Miksi toinen sitten saa aina uuden?  -Koska sisko ei enää mahdu vanhaan. Ei ole reilua, tiedän. Olenhan itsekin pikkusisko.

Juuri kun sain isomman päätymään sööttiin Minion-asuun, on oikea koko loppuunmyyty. ARGH. Siis miten paljon aiemmin nää asut on ostettava?! Tai voisiko esikoinen olla perinteisesti haamu? Tai pahvilaatikoista koottu robotti? Mitään tällaista ei meidän tyttöjen päältä bongaa. Ikinä.(toivottavasti) Voi, kun olisin kätevämpi käsistäni, tekisin itse! Ehkä googlailenkin kivoja vaihtiksia, kun vielä kerran kerkiää...

Viime viikonloppuna ryhdyin tuumasta toimeen; ovikranssi vaihdetaan meillä vähintään neljä kertaa vuodessa. Ja kun kaupasta ei löytynyt lompakolle ja silmälle sopivaa valmista yhdistelmää, tein vuosi sitten kranssini itse. Yläkuvassa. Ei ehkä hienoin, mutta toimiva. Tuo saa roikkua ovessa aina Thanksgivingiin asti, jolloin sen korvaa iso joulukranssi.

Alan taas innostua kausien koristeista. Vaarallista. Säilytys on aina ongelma, sillä tuppaan ostamaan joka vuosi jotain lisää. Ja jos oranssia ei halua tunkea joka paikkaan, Halloween-karkit tuovat kivan värilisän sohvapöydälle ja lasten huoneen oveen, kalenterin muodossa. Kiitos Kati!;)

Ei muuten, mutta sisustustarkoituksessa;) hehheh. Eihän nykylapsi ilman Halloween-kalenteria pärjää, onhan joulukalenterikin;) Lasten karkinsyönnistä huolestuneille, käytän tätä myös esim pinneille. Meillä kun sattuu asumaan pinnejä syövä tonttu...

Mukana joitain kuvia Halloween tunnelmastamme. Ihan sama kuinka monta hämyä ja irvistelevää kurpitsaa sisustuksesta löytyy, kunhan karkkikippo on täynnä;) Yhden pakollisen tosi hurjan glow-in the-dark-luurangon suostuin laittamaan ruokasalin ikkunaan.


Tataa!

PS saimme tänäkin vuonna kutsun ensin koko perheen juhliin naapuriin ja illaksi aikuisten kekkereille. Minä taidan olla haamu. Viime vuotinen Crayon asu ei jaksa innostaa, eikä mieheni innostunut tästä parille suunnitellusta asusta, ei edes tästä, tai ihan parhaasta, tästä;) Kummallinen tyyppi;) Minä kun olisin ihan ehdottomasti halunnut lähteä liikkeelle metallibiksuissa;)