BOOM!

Ja taas olis ollut designia Targetissa tarjolla. Tällä kertaa Phillip Lim for Target. Puhelimen hälytykset oli asetettu, strategia mietitty, mutten tietenkään taaskaan ehtinyt aamulla paikalle, joten ajelin sitten tuli hännän alla pitkin iltaa Targetista Targettiin etsien malliston omia lemppareita.  Uhkailivat lehdistössä, että nämä häipyvät yhtä nopeasti, elleivät nopeammin, kuin Missonin tuotteet. Hypetys oli kovaa.

Tällä kertaa minulla oli tosin hyvä syy, miksen ehtinyt ajoissa paikalle; istuin group fitness koulutuksessa, koko piiiitkän päivän, huom, sunnuntaipäivän. örk. Kun katselin ympärilleni huoneessa mietin, näytänköhän yhtään lifestyle wellbeing health tyypiltä niin kuin noi muut, vai paistaako minusta läpi wannabe. Kun kurssin vetäjät puhuivat meille Te, fitness ihmiset- muodossa, minua nauratti. Ai lasketaanko minutkin mukaan fitness ihmisiin? Hienoa. Ainakin olin pukeutunut trikoisiin niin kuin muutkin ja oli juomapullokin mukana. Tosi sporttia.

Muiden pulloissa oli erivärisiä liejuja, minulla vettä. Muut kaivoivat lounaaksi hedelmäsalaattejaan ja taas niitä isoja vihreitä monjätönkkiäään, kun minä etsin kuumeisesti lounaspöydästä levitteitä leivän päälle, tuloksetta;) (kuivaan leipäänhän voi tukehtua, köhköh, voin kanssa se suorastaan luiskahtaa kurkusta alas;)) Onneksi yksi ruotsalaismimmi kaatoi mukiinsa ison kasan trailmixiä ja niin kuin minä, söi sieltä vaan m&m suklaat;) En mä ihan vielä tähän porukkaan kuulu...

Takaisin Phillip Limin mallistoon. Olin bongannut Jessica Alban päältä tämän. PAKKOSAADA. No, kun sitten illalla könysin pitkin Targetteja olivat melkein kaikki koot loppu. En saanut varattua mitään puhelimitse! ARGH! Today it's first come first serve. Tietty. Nasta lautaan ja seuraavaan Targettiin hanaaaa! Yksi oikea koko oli jäljellä, mutta myöhästyin. Joku oli napannut sen niiden seitsemän minuutin aikana kun paahdoin paikalle ja juoksin parkkipaikan läpi. ARGH. Onneksi koot ovat aika pieniä ja otin sitten vaan isomman. Ihan sama.

No, löytyikö mitään? kysyi mies illalla kun vihdoin saavuin kotiin pitkän päivän päätteeksi. - Joo!, livahdin sovittelemaan. Kun sitten saavuin mieheni eteen farkkushortseissa tuo swetari päällä hän katsoi minua ja sanoi.  - What the hell is that? Talk about ugly. Olin shokeeraantunut. Täähän on hieno. JUST sellanen kun nyt pitää olla. Sopivan kasari. Mies ei ymmärrä mitään. 

Ei innostunut myöskään mun eläinkuviomekosta, joten en sitten enää edes vaivautunut esittelemään tätä toppia. Ja ton tyyppisiä toppeja minulla nyt on muutenkin kaappi täynnä, mutta navy puuttui;) Ja jos ihan rehellisiä ollaan, aion palauttaa tämän eläinkuviomekon, ehkä... (Väri on minun ihonväriini hiukan liian tumma, mutta voi kun saisin saman vastakkaisille väreillä; sinisellä pohjalla, sinapinkeltaruskeilla täplillä. Silloin hipoisi täydellisyyttä!)Palautan siis mekon vähin äänin, jaagasin sitäkin nimittäin silmät kiiluen kahdesta paikasta.

Tämän, ja monen muun kokoelman ongelmana on, että naisilla ei saisi olla mitään kurveja. Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä kokeilin myös Boom-mekkoa ja repesin nauruun sovituskopissa. Ei sit ihan ollut edukseen tällaiselle suomalaisugrilaiselle persevällä tyypille;) ja siitä tuli oikeesti pieni kasarikammotus, eikä tässä muutenkaan olla oltu laihtumaan päin...Ja sit taas toisaalta, olisi veret pysäyttävä näky, jos ilmestyisin tuossa swetarimekossa estraadille. BOOM!

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä;)

Tataa!