It's the simple things in life

Labor day viikonloppu vietetty. Labor dayta vietetään aina syyskuun ekana maanantaina, toisin kuin muualla maailmassa toukokuun ekana. Go Figure. Karnevaalimeiningin löytää vain alennusmyynneistä;) Amerikkalaistuneet lapset kirmasivatkin perjantaina kotiin ilmoittaen, että onpa ihanaa viettää a three day weekend! ja vaikka minibreikit ovatkin ihania, just näinä viikonloppuina, kun muutama muukin saattaa olla liikkeellä, pysyn mieluiten kotona. Staycations rule.

En edes suostunut lähtemään paikalliseen huvipuistoomme, sillä sinne lappaa turisteja bussikaupalla. Suosin sinnekin tehoiskuja, kuten viimeksi; arki-iltana paikalla 1,5 tuntia, kaikki hurjimmat vuoristoradat ilman jonoja koko perheen voimalla- check ja sitten kotiin pää pyörällä.

MUTTA kun kyseessä on tosiaan kolmipäiväinen viikonloppu, pitäähän sitä jotain kivaa tehdä. Joten, sain all-you-can-eat äyriäishimoissani raahattua toooodella vastahakoisen mieheni Red Lobsteriin. Mieheni inhoaa kyseistä ravintolaa, mutta kun olen jankuttaut asiasta niin kauan, päätti, että elämä käy helpommaksi jos vaan mennään sinne. Kerran. Yhden kerran.

Täytyy kyllä myöntää, että asiakaskunta oli aika sekalainen. Viereisessä pöydässä istui mursun näköinen ukko iso trucker lippis päässään (tietty), paitana good old wife beater, housuja pitivät ylhäällä paksut punaiset olkaimet. Valkoiset mursuviikset kruunasivat todella ylipainoisen kokonaisuuden. Baarin puolella istui kaksi herrasmiestä martiniensa ääressä happilaitteineen. Täytyy olla aika sissi, että lähtee baariin happiviikset naamalla. Kaksi lensi yli käenpesän?

Mut ne butter garlic shrimp scampit oli oikeesti hyviä... Ehkä people watching oli kuitenkin käynnin parasta antia. Lapset tykkäsivät isoista akvaarioista ja elävistä hummereista.  En kuulemma pääse tuonne ihan heti uudestaan. Jaa  - haitanneeko mittään ;).

Kävimme viikonlopun aikana lasten kanssa jäätelöllä, leffassa ja uitiin joka päivä. Aamupalaksi laitettiin American pancakes mansikoilla ja siirapilla, leffassa nähtiin Turbo, oli kyllä hauska. Paljon parempi kuin Epic ja Yogurtlandissa oli pakko käydä. Kuuluu muuten myös äidin suosikkeihin;) Illat nautiskeltiin kotona ja kateltiin muutama hyvä leffa. Leppoisaa. Kuulemma parhaana kohokohtana, käytiin pyörälenkillä!

Nuorimmaiseni on aika temppera. On ollut pyöräilyn suhteen pitkään totaalikieltäytyjä. Ymmärrän toki, sillä onhan nyt jotain periaatteita oltava. Olen itsekin sitä mieltä, että jos on pyörät, on oltava moottori... Mistäköhän on saanut päähänsä, ettei pyöräily kannata;)

Lapsi on tähän mennessä kulkenut pyörämatkat jalka vimmatusti heiluen potkulaudallaan, mutta nyt me pakotettiin pyörälle. Käytettiin pedagogisesti oikeanlaisia keinoja, kuten lahjomista, uhkailua ja syyllistämistä. Ja kato, jo alko kauhean kiukuttelun jälkeen sotkemaan. Innostui siitä niin, ettei meinattu saada ipanaa sisälle ollenkaan. Löysi riemun pienistä töyssyistä ja oppi kunnolla jarruttamaan, niin, että sai pyörän peränkin heittämään. Asiaa. Hiki päässä sotki vieressä, kun lähdettiin ilta-lenkille. Oppisi vaan vielä katsomaan ajosuuntaan, ettei tarttis ihan sydänkohtauksen partaalla polkea vieressä.

Kun tosiaan kysyin mikä oli viikonlopun hauskin juttu, oli se se meidän perheen lyhyt pyörälenkki. Ei leffa, ei mikään muu. Jaaha. Tässä sen taas näkee. Ihan turha maksaa monia kymmeniä dollareita, tai satasia(!), pääsymaksuista huvipuistoihin ja muihin nähtävyyksiin kun lemppari tekeminen on aina joku ihan arkinen perheen yhteinen juttu kodin läheisyydessä. Ainoana miinuksena innostuksessa on nyt se, että joudun itsekin pyöräilemään. örk.

Tataa!