Merkeistä tuli mieleen ne kamalan ihanat vakosamettiset autotyynyt, joita käytettiin "vanhaan hyvään aikaan" takapenkillä pään alla, kun lapsia ei köytetty viispistevöillä autoistuimiin. Onkohan se joku seiskytlukulaisuus, joka saa ihastumaan ommeltaviin kangasmerkkeihin? Haluaisin myös takaisin sellaisen kovan mustan matkalaukun, oikeastaan matka-arkun, joka olisi täynnä eri maiden ja kaupunkien tarroja! Täytyypä lisätä ostoslistaan. Se olisi ihana lisä familyroomiimme, huonekaluksi, ei matkailutarkoituksiin.
Enivei, jos joku sanoo mulle Sisterhood, mä oon messis. Istuin siis koulun kirjastolla ensimmäisessä partiotapaamisessa. Ihan pienten partioryhmää kutsutaan nimellä Daisies-päivänkakkarat.(ultrasöpöjä essuja ja pikkuliivejä) Ohjelma perustuu vanhempien vapaaehtoisuuteen, Quelle surprise! Mutta eipä aikaakaan, kun olin ilmottautunut vetämään ryhmää ainakin kerran kuussa. Syy tähän on seuraava; kaikki paikalla olevat äidit halusivat tehdä tästä troopista vähän-niinku-group-playdaten, ei mitään hampaat irvessä suorittamista. Toki opettelisimme arvoja, toisen huomioon ottamista, luontoasioita sekä muita taitoja, suorittaisimme merkkejä, kuten partiolaisten kuuluu.
Ilmoitin heti alkuun, että minä en telttaile, mutta tykkään vaeltaa! Voin vaeltaa vaikka kilometrikaupalla, mutta nukkumaan täytyy päästä kuivaan ja lämpimään. (Eräs aika laittautunut äiti katsoi minua kiitollisena ja läväytti ylävitosen;)
Omat muistoni partioajoista ovat ristiriitaisia...Kaikki se askartelu oli kivaa, samoin porukassa tekeminen. Joulukalenterien myynti oli kamalaa; joskus joku iso koira haukkui ovella ja hyökkäsi melkein päälle oven avauduttua. (pelkäsin koiria)Ultimate horror oli Väiski leiri kesällä 1984. Telttamme pohja oli irtonainen; hämyä ja muuta ötökkää tunki sisään joka kolosta. En juurikaan nukkunut sillä reissulla. Puistattaa vieläkin.
Onneksi saan(mme) nyt itse muokata minkänäköinen tästä päivänkakkaraporukasta tulee. Haluan olla edesauttamassa näiden pienten tyttöjen onnistumisia ja viedä heitä sateiseen metsään haistelemaan raikasta ilmaa. Ilmoitin myös, että ei ole huonoa säätä, on vain huonoja varusteita, johon sain vastaukseksi kohonneita kulmakarvoja. Pääsevät rouvat ostamaan lapsilleen sadekamoja;) Joku muu vanhempi saa sitten viedä joskus telttailemaan, tai ehkä ylitän itseni ja kaivan upean häälahjaksi saadun Haltin superteltan naftaliinista.. Kiitos rakkaille eräopas ystävillemme!
Takaisin sisterhoodiin: Minulla on monta ystäväryhmää, joihin kuulun visusti, ajasta ja paikasta huolimatta. Se on aivan ihanaa, tärkeää. Naiset voivat olla toisilleen aivan mieletön voimavara, toki myös ihan hirveitä susia. Miten-se-nyt-menikään "Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan." Suhtaudun aina uusiin ihmisiin ja tilanteisiin avoimesti ja positiivisesti, mutta jos vastaanotto on nihkeä, annan olla. Joskus on ollut vaikea kävellä, kun on ollut kirveen kokoinen puukko selässä. Nämä ihmiset olen blokannut ulos elämästäni. Eipä ole tullut ikävä.
Partiossa kerrataan hyviä arvoja, partiossa kuulutaan yhteen, autetaan toista. Laskelmoivia, itsekkäitä ihmisiä maailma on jo pullollaan, minä haluan tukea muita arvoja ja olla tekemisissä kivojen ihmisten kanssa. Pääsen sitä paitsi leikkimään enemmän!(eli hoidan huonoa omaatuntoa) Ehkä siksi, idealistina? tämä osui ja upposi. Katsotaan onko se sitä sitten oikeasti...
Toivon kovin, että tyttärilläni tulee olemaan paljon ystäviä, joiden kanssa jakaa itkut ja naurut ja parantaa maailmaa. Ehkä nämä ystävyydet alkavat päiväkodista, ehkä partiosta, ehkä jostain ihan muualta. Tosi hyviä ja rakkaita ystäviä voi tavata vielä jatko-opiskeluaikoinakin! (Suukkoja)
Näen itseni istumassa tukka sotkuisena, farkuissa, t-paidassa ja villasukissa, vinkkulasi kädessä hiukan boheemin ystävättäreni kotona intialaistyylisten tyynyjen päällä lattialla, sohvapöydän ääressä, valoina vain myrskylyhdyt ja kynttilät, itkien ja nauraen, rentoutuen, nauttien. Elämä on ihanaa. Ja vaikkei tämä partio sinänsä mikään Yaya-sisterhood olekaan, jotkut ystävyydet kestävät ikuisuuden ja beyond!
Olen tästä ryhmästä vähän innoissani ja aion tehdä kokoontumisista hauskoja. Ehkä edesautan uusien ystävyyksien solmimista ja yhtenäisyyden tunnetta. Mikäs sen mahtavampaa!
Mukavaa viikonloppua.
Tataa!
No comments:
Post a Comment