Ai ei suklaa kelpaa?!

Kosteusvoide loppui. Ja vanulaput ja -puikot ja hammastahna. Miten kaikki loppuukin aina samaan aikaan? Ja miten on mahdollista, että kun käyn kaupassa ja seison kosmeosastolla muistan aina yhden vähemmän kuin ostoslistassa, joka nököttää keittiön tasolla kotona...

Ostin cocobutter- rasvaa, vaikka normisti haluankin jotain raikkaamman tuoksuista, joka ei taistele hajuveden kanssa. Rakastan läträtä kosteusvoiteilla ja kuten olen aiemminkin sanonut, tuoksut ovat tosi tärkeitä. Tämä tuntui just hyvältä.

Kosteusvoiteiden kulutus on kasvanut meillä räjähdysmaisesti siitä asti, kun lapset alkoivat rasvata itse itseään. Mina neuvon: kädet, jalat, naama ja peppu, mutta myös maha, ja erityisesti napa, rasvataan moneen kertaan... Olen myös tullut siihen lopputulokseen, että kannattaa ostaa jättipönikkä, eikä lapsille jotain ja itselleni toista, sillä se minun rasvani kulkeutuu jostain kumman syystä aina tyttöjen kylppäriin, samoin kuin joskus myös hammastahnani ja hiusharjani...(byebye Biotherm ja laitan tulevaisuudessa muuten munalukon vaatehuoneeni oveen)

Noniin, kävin rauhassa illalla pesemässä hiukset, päätin antaa niiden ilmakuivua, kun samaan aikaan keskittyisin rasvaamiseen. Olin vasta puolivälissä kun mieheni havahtui iPadin takaa: "Hyi kamala, mikä on tämä hirveä haju? Mitä hemmettiä sä laitat jalkoihisi?" Hiukan närkästyneenä vastasin, että tää on mun uutta suklaarasvaa. "Haisee ihan halvalta suklaajäätelöltä tai samalta kuin vetäisi kaakaojauhetta nenään. Hyi hitto, toi hajuhan leijailee koko kämppään. Mua aivastuttaa." Mietin, että ollaanpas sitä nyt herkkiä ja erikoisella tuulella ja jatkoin rasvaamista. Todellinen zen kotispa:ssa, tuhahtelin..

Menin edeltä sänkyyn. Mieheni seurasi myöhemmin ja ulvoi,  löytäisin tänne silmät sidottuina tän kamalan hajun perusteella. Jääks toi lemu lakanoihin?

Yön pikkutunteina esikoinen oli kömpinyt viereeni. Aamulla hän sanoi siskolleen. "Ootsä haistanut äitiä? Haisee ihan kamalalle." Toinen tuli luokseni työhuoneeseen, haistoi ja sanoi, "Joo, hyi, sun haju jää näihin huoneisiinkin."

Jaahas. Se oli sit siinä. Oli pakko uskoa. Jos haluan minkäänlaista lähikontaktia muun perheen kanssa, on tuon purnukan hävittävä. Se olikin sitten eka ja vika kerta. Miten tässä nyt näin kävi?(Noissa cocobutter rasvoissa on muuten eroja.. .harmi, ettei niitä voi kunnolla haistella etukäteen;)Eiku takaisin kauppaan ja kotiin turvallinen tummansininen Nivean pumppupullo kainalossa.

Tataa!

ps tämä rasvakeskustelu sikisi uuden haaran. Kysyin mieheltäni, onko sulla toiveita mitä laitan päälle sun juhliin? Olen varannut kampaajankin. Tähän mieheni vastasi, ethän ole varannut myös meikkiä? -Mitä, miten se tähän liittyy?  - No aina, kun käyt jossain meikattavana, näytät joltain Pat Benatar cirka 1984. Ihan liikaa meikkiä! Mun mielestä oot paremman näköinen ilman. Tai sit jotain tosi luonnollista.  Jäin hetkeksi vähän suu auki, mutta sitten alkoi naurattamaan. Siihen mieheni tokaisi lungnisti.  - Kuule, mä täytän 40. Nelikymppisenä saa sanoa just mitä ajattelee eikä tartte paljon teeskennellä, ja vinkkasi silmää. AHA. No, tulipa sekin sitten selväksi;) Ai että mua nauratti. Naurattaa oikeastaan vieläkin. On noi ukot hassuja ja kiva, että on tuota mieltä, eikä päinvastoin.

Ehkä pitäisikin säilyttää tuo cocobutter, jos haluan joskus ihan omaa aikaa, maata rauhassa sängyn päällä ja lukea kirjaa;) Seuraa blogiani Bloglovinin avulla