Yksi pää kesät talvet

On ollut siis niin hirrrveä kiire, että hiukset lähtee päästä. Työrintamalla mennään tukka putkella, mutta aika positiivisissa tunnelmissa. Kovassa globaalissa kilpailussa suomalaisen startupin menestys on aina tosi kova juttu. Egollekin tekee hyvää, että pääsee pienessä tiimissä tekemään ja näkemään kätensä jäljen. Voi ottaa rehellisesti sulan omaan hattuun. Arkeemme liittyy entistä vahvemmin myös anopista huolehtiminen kaiken muun lisäksi. Jossain vaiheessa on mietittävä vakavasti muita vaihtoehtoja...

Ja rapatessa roiskuu; emme ole ehtineet lomailla meidän perheen kesken kuin sen yhden onnettoman viikonlopun kesäkuussa. Minä olen silmin nähden stressaantunut ja pahalla tuulella. Tarvitsen edes lyhyen irtioton. Hirveän väännön jälkeen, kuten edellisessa postauksessa, sain kuin sainkin mieheni ottamaan lomaa kokonaiset 2.5 päivää. Wohoo! Varattiin sitten heti äkkiä kiva hotelli, ennen kuin muuttaa mielensä:) Suunnataan taas rannikolle, tällä kertaa etelään, San Luis Obispon suuntaan. Sitten onkin kiva tulla kotiin levänneenä koulun alkuun. Tai niin minä ajattelin. hehheh.

Kävinpä viime viikolla moi-kuis-kesä-meni-keskustelua yhden paikallisen äidin kanssa naamakirjassa, kun hän sanoi minulle -Nähdään maanantaina! Miten niin maanantaina? Mitä maanantaina tapahtuu? Olin merkannut kalenteriin, että mennään koululle katsomaan uudet opettajat ja luokkalistat ja sitten jonnekin kivaan paikkaan lounaalle. Mutta kappas, tämä äiti vastasi minulle- You DO know that school starts on Monday? Mitä?!? Eikä ala. Meidän koulu alkaa 26.8...APUVAAAAAA

Niin. Meni viikonlopun ohjelma uusiksi, lähdettiinkin työpöydän ostoon ja hankkimaan muita tarvikkeita;) Koulu alkoikin jo siis nyt maanantaina 19.8 - herravarjele! Olin elänyt koko ajan sen mukaan, että koulu alkaa 26.8. Me oltaisiin paukattu paikalle maanantai aamupäivällä katsomaan luokkalistoja, ihmetellen, miksi muut ovat välitunnilla;) Ensin tuli paniikki, huusin ääneen, kun en muutakaan keksinyt, mutta sitten yy kaa koli neli rauhotuin ja hei, eka viikko koulua, perheaika on tärkeämpää. Executive decision; Ef it. Me lähdetään spa hotelliin. Sue me.

Niinpä aion pakkailla tänään ja huomenna soitella koululle, että lapseni ovat seuraavat kolme päivää poissa. Me kaikki tarvitaan nyt pikkubreikki; aikataulutonta ja läppäritöntä aikaa yhdessä. Tai, otetaan me tietty koneet mukaan, mutta maileja vain vilkaistaan. Näillä mennään.

Kun kerroin tästä mogastani koululla, welcome coffeella, maanantaina 19.8.;) nauraen parille tutulle äidille,  lue: eurooppalaiselle, he räjähtivät nauruun kanssani. Paikallisia kotirouvia ei naurattanut yhtään, suorastaan paheksuivat ja tuijottelivat tuomiten. Yhden mieskin tuli oikein sanomaan, että kuulin, ettet tiennyt milloin koulu alkaa. Joo, en niin. Eiks oo hassua? Ei kuulemma ollut.

Oh, such is life! If you don't have one. Go get one;) hehehe

Tataa!

PS kun palasimme kotiin Suomesta ja vouhotin pikkubreikin tärkeydestä, mieheni sanoi minulle, että oli ollut lukevinaan jostain, että koulu alkaa 19.8. Camoon, tyrmäsin heti, ja sanoin, että kuule, eikä ala. Mulla on jo kuukausia lukenut kalenterissa 26.8.. Ei sit jäänyt väittelemään;) tihihihihihi