Olin eräässä K-kaupassa, kassajonossa. Uusi kassa avasi, ja ennen kuin ehdin sanoa kissa, takaani rynni ei-niin-puoleensavetävä-wifebeater-hawaiishortsit-rumia tatuointeja-yhdistelmä melkein päälle. Olin hiukan pöllämystynyt, enkä ehtinyt sanoa muuta kuin, Aika näppärästi kiilattu. Tämä epämiellyttävä pönäkkä megaurpo kääntyi puoleeni ja sanoi jotain todella töykeää. Olisi pitänyt vain hymyillen lausahtaa jotain oikein nasevaa, mutta mieleen ei tullut juuri sillä hetkellä mitään tosi ovelaa, joten idioottina totesin, Siinäpä todellinen herrasmies. Tämä aiheutti, tietenkin, tässä urpossa solvauksien sarjan. Seisoin siinä sitten vastaanottavana osapuolena lasten kanssa ja sanoin heille rauhallisesti; Katsokaa, jotkut aikuisetkaan eivät osaa käyttäytyä.Taisin unohtaa olevani Suomessa. Kaliforniassa, kun uusi kassa avataan, sinne menee next-in-line, ei kuka tahansa, joka rynnii muiden edelle jonon hänniltä. Jos joku yrittää kiilata, kassa saattaa vielä painokkaasti sanoa, Next in line, katsoen oikeaa henkilöä merkitsevästi! Pliiiiiis adaptoidaan tämä tapa Suomeenkin. Ja minun täytyy oppia, ystäväni sanojen mukaan, suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen Ilon kautta. Joo, hehheh, onnistuukin tosi helposti...Liikenteessä olen sentään oppinut vilkuttamaan ja hymyilemään road ragen kourissa huuteleville maanteiden ritareille.
Ekalla viikolla keli heitteli 12 ja 25 asteen välillä. Huomasin sekä puhuvani, että kuulevani enemmän sääjuttuja kuin aihe oli ollut pinnalla koko kaliforniassa asumisen ajan, melkein kaksi vuotta. Sää ei jotenkin kuulu repertuaariin meillä kotona. Sää ei määrittelee mitä tehdään, ei ole variaabeli. Sää on yleensä hyvä. Enpä olekaan tullut tuotakaan asiaa paljon ajatelleeksi.
Olavinlinnassa, oopperan jälkeen, tutustuimme hiukan linnaan ja kävimme naistenhuoneessa. Siellä, tyylikkään näköinen noin 60-vuotias rouva puhui kovaan ääneen ryssistä. Siinä se ryssä sitte seisoi, se ryssä teki sitä ja tätä. Ihan järkyttävää. Ymmärrän toki, että olimme lähellä itärajaa ja varsinkin paikallishistoriaan kuuluu monia taisteluita ja menetyksiä. Silti, minun mielestä ryssittely on nykypäivän aikaan loukkaavaa. Otti niin sanotusti ihan hiukan korvaan. Tosin kaikki on täällä Usassa nykyään vähän liiankin poliittisesti korrektia, mutta silti.
En ole ikinä ymmärtänyt puhdasta ohtilaisuutta, eli omanhyödyn tavoittelua. Toista ei oteta millään tavalla huomioon tai auteta. Ovi pamahtaa kiinni suoraan nenän edestä, äitiä rattaiden kanssa ei auteta oma-alotteisesti, ratikkaan rynnitään kyynärpäätaktiikalla, vaikka joku jäisi jalkoihin, bussi ei odota, vaikka kuski näkisi jonkun juoksevan pää kolmantena jalkana pysäkille. Minäminäminä-asenne rulettaa. Hirveetä kattoo.
Kun 8-vuotias esikoiseni pitää ovea auki, ei aikuinen kiitä. WTF? (Welcome To Finland)Kun itse hymyilen jollekin vieraalle ihmiselle ja pitelen ovea auki eikä kiitosta kuulu laukaisen kovaan ääneen OLKAA HYVÄ! Mutta jotkut eivät kiitä silloinkaan. Aneffinbiliivabel;) Saatan toki näyttää kesämekossani ovimieheltä ja palvelusväen kanssa ei sovi seurustella;)
Me ollaan nyt jo takaisin kotona maailman kaksinaismoralistisimmassa maassa, jossa ihmiset ovat näennäisen ystävällisiä ja ultrakohteliaita, sekä kiinnostuneita muiden elämästä, vaikka vaan teeskentelevät suurimman osan aikaa. Näiden kokemusten jälkeen ihan tervetullut muutos. Että please, thank you ja Excuse me-vaan ja how are you today?
Tataa!Have a Nice day!
PS oli myös ihania kohtaamisia, siitä seuraavaksi.
Hei! Löysin blogisi sattumalta ja heti jäin koukkuun. Kiitos siis upeasta kielenkäytöstä ja nasevista huomioista. Olen niin samaa mieltä näistä sinun huomiosta, just nämä asiat oikeasti hävettävät ainakin osaa meistä täällä Suomessa asuvistakin. Olen itse muuttanut muutama vuosi sitten tänne kaakkoisosaan maata ja varsinkin juuri tuo mainitsemasi ryssittely särkee minunkin korvia. Täälläpäin saa minusta nykyisin myös kaupoissa ja ravintoloissa todella huonoa palvelua, hyvä jos edes kunnolla tervehditään. Joten siis opittavaa olisi "pinnallisista" amerikkalaisista aika paljonkin!
ReplyDeleteTäällä tosin totuuden nimissä ravintolatyöntekijöiden ja monen muun palveluammatin, palkat ovat niin alhaiset, että ilman tippejä eivät eläisi. On pakko palvella hyvin. Asiakkaana hyvästä palvelusta on ihan ilo maksaa. Minusta kummallisin suomalaisen ravintolakulttuurin piirre on se, että laskua pitää odottaa usein parikymmentäkin minuuttia?! Olen jo vuosia suunnitellut käveleväni ulos ilman maksamista, heräisivätköhän silloin? ;)
ReplyDeleteOlen kyllä ihan samaa mieltä!
ReplyDeleteVieläkin muistan kuin eilisen kun ekaa vuotta täällä asuttiin ja olin tuplarattaiden kanssa liikenteessä. Postiin olin menossa ja ennen kuin oveen ehdin edes koskea niin tien toiselta puolelta!!! juoksi joku tuntematon aukaseen oven. Ei hän ollut edes postiin menossa. Ja kaupassa käydessä olin saanut lapset autoon ja ruokakassit peräkonttiin ja olin viemässä ostoskärryä pois, semmoista isoa jossa on lasten auto edessä, niin joku kauppaan menevä, ilman lapsia sen nappas ja sanoi et hän vie samalla. Tästä tykkään täällä. Ihmisiä autetaan ihan pyyteettömästi.
Ja muistan muuten kun suomessa rattaiden kans liikkui niin usein näki kun ihmiset kiirehti kauppaan sisälle, ettei vaan ole ovella yhtäaikaa.
Hyvin kirjoitettu ja näin se taitaa valitettavasti olla :(
ReplyDeleteTäyttä totta kirjoitit. Hävettää suomalaisena ja Suomessa asuvana vaikken itse noin käyttäydykään! :D Nuoria aina haukutaan ja etenkin heidän käytöstapojaan arvostellaan, mutta olen tehnyt havaintoja, että usein nuoriso jopa on kohteliaampaa kuin vanha väestöpohja. En tiedä oelnko havaintojeni kanssa yksin? ;D
ReplyDeletet. Born Grown
Onneksi voi pitää huolen siitä, että oma jälkikasvu osaa käyttäytyä. Muita, kun ei voi kasvattaa.
ReplyDeleteJep! Juuri näin Suomessa. Ensimmäinen kulmien kohotus tulee SÄ-sanasta vieraitten ihmisten välillä.. Mitä sä haluat? Sä sitä sä tätä. Olen jo niin tottunut madameen ja monsieuriin ja tämä toimi joka suuntaan, myös kassat ja tarjoilijat ovat madame tms. Ihmiset eivät tervehdi, auta ovissa jne... Olen erittän tukevasti raskaana ollessani äheltänyt laukkua lentokoneen hattuhyllylle Finnairin lennolla. Kukaan ei auttanut. Suomalaisilla on jännä taito katsoa pois päin ja samaan aikaan seurata kuinka toinen suoriutuu ;)
ReplyDeleteOnhan näitä tosiaan vaikka kuinka paljon.
Amelie
Eiks se Pulttiboissin sketsikin ollut aikoinaan "ei tartte auttaa", ehkä tämä ynseys juontaa sieltä. Kuljin raskausaikani dösällä duuniin, maha oli valtava. Raskaana oleville on varattu bussissa oikein penkki möhömahakuvalla varustettuna. Ai että mä nautin, kun joku mahakas mies istui niissä täydessä bussissa, tsiikaili muina miehinä ikkunasta ulos ja kun kumpikaan ei penkillä istujista antanut tilaa niin huusin aina kovaan ääneen että "anteeksi, kun häiritsen, mutta jos olette raskaana niin ei tarvitse väistää". Kjähkjäh.
ReplyDeletekjäh kjäh;) minulla ihan samanlaisia carry-on ähellyksiä lentokoneessa. Kerran oli todellisia vaikeuksia saada laukku ylös, olin jo tervehtinyt käytäväpaikalla istuvaa pukuun sonnustautunutta miestä sanomalla tulevani sinne ikkunapaikalle. Antoi minun silti puhista oman laukkuni sinne ylös, viikkoja reilut 30. Nousi vasta sitten. Katsoin suoraan silmiin ja sanoin - Kiitos avusta. Istui ekat 30min kiemurrellen istuimessaan. Urpo.
ReplyDeleteHyvä juttu pitää kyllä niin moni kohta paikkansa. Olen kanssa tätä blogia jo jonkin aikaa seurannut ja nyt vasta sain kommenttia laitettua. Ja pitihän tämä vihdoin omaan blogilistaankin lisätä ;)
ReplyDeleteMoi Sanna, kävin just katsomassa blogiasi, täytyypä lukemassa ajan kanssa:) Upeita kuvia!
ReplyDeleteBullseye. Niin osui taas nappiin Amerikantädin taidokkaat kuvaukset Suomen ihmemaasta :) Niin paljon kuin minäkin rakastan ja kaipaan kotimaata tällä puolen lammikkoa, tuota töykeyttä ei tule ikävä. Olen tullut siihen tulokseen, että suomen kielestä puuttuu 'excuse me':tä vastaava ilmaisu. Anteeksi on liian suuri ja ladattu sana suomalaisen suuhun - varsinkin kun ei oikeasti olla mistään pahoillaan, ohitetaan vaan ahtaassa kohdassa mahdollisesti toista hipaisten... ;) Ja tasa-arvokasvatuksella saattaa olla jotain tekemistä herrasmiesten sukupuuttoon kuolemisella (omasta mielestäni nappasin viimeisen, ha ha!!), mutta en sohaise enempää sitä muurahaispesää. Itsellänikin tuore kokemus 6 kk raskaana VR:n puolitäydessä Pohjanmaan junassa -> ihan itse sain raskaan laukkuni nostella kyytiin ja hyllylle molemmissa päissä :D
ReplyDeletesuomenkielestä puuttuu myös sana PLEASE. Ja sen kyllä huomaa...;)kaikella rakkaudella.
ReplyDelete