Terveisiä Drumpflandiasta 11.11.

En normisti julista poliittisia mielipiteitäni täällä tai muissa sosiaalisen median kanavissa, mutta nyt on pakko. Enkä ihan lyhyesti avaudukaan. Bear with me - Karhu kanssani;)

Presidentinvaalikampanja on ollut täällä farssi. Ensin, Trumpin ehdokkuus nauratti. Tämähän on vitsi, eikö? Sitten, kun hän yhtäkkiä oli Republikaanien ehdokas, ei naurattanut enää yhtään, tai, no, nauratti silti vähän. Luultiin- ainakin omassa kuplassamme- ettei Trumpin valinta olisi mitenkään mahdollinen. Mitenkään. Joku uskalsi spekuloida, ettei Hillaryn hajanainen kannatus olisi tarpeeksi, mutta Bernie olisi paras vastaehdokas Trumpille. Todelliset vastakkaiset. No jaa, ajateltiin, tokkopa.

Hillary oli ainoa vaihtoehto. Ainoa. Usan historiassa, ei kukaan, siis ei kukaan aiemmista ehdokkaista ole ollut yhtä sopiva presidentiksi; kokemus, koulutus, viisaus, poliittinen ohjelma. Kaikki kohdallaan. Paperilla.

Mutta, Hillaryn kannattajilta puuttui palo. We didn't feel the BERN, niin kuin Bernien kannattajat tunsivat. Ja niin, Hillary ei ole "warm and fuzzy", mutta hyvää päivää, että osaa asiansa.

Kalifornia on osavaltiona perinteisesti demokraattinen. Liberaali. Piilaakson alueella Trump - Pence kyltti yksittäisen talon pihalla sai melkein ajamaan ojaan. Joku Hullu.  Oli ihan normaalia kysyä, että tunnetko sinä Trumpin kannattajia? Ja niin kuin odottaa voi- harva myöntää äänestävänsä seksististä valehtelevaa rasistia.

Debatit olivat karmeata katsottavaa. Huokailin, karjuin kotona, peräänkuuluttaen substanssia, Trumpin ohjelmaa, mitään ei tullut. Pelkästään hänen käyttämä tökkö-kielensä sai pyörittämään päätä. Tuo äijähän ei sano mitään. Haukkuu vaan muita  ja osoittelee sormella. Ei vaikuta kovin viisaalta. Karmeata katsottavaa. En edes viitsi toistaa hänen lausuntojaan naisista, muslimeista, meksikolaisista, aseista, naisten oikeuksista, ilmastonmuutoksen kieltämisestä jne jne.
BTW, katso elokuva Before The Flood lastesi kanssa!

SNL:n vitsit saivat ulvomaan naurusta, kunnes tajuttiin, että nämähän ovat suoria lainauksia Trumpin suusta. Pitäisikö tätä uhkaa alkaa ottaa tosissaan?

Kun vaali-ilta koitti, ajelin suomalaisen ystäväni järjestämiin vaalivalvojaisiin piipahtamaan, Woman-card lompakossani. Autossa juttelin 11-vuotiaalle tyttärelleni siitä, miten oli mahtavaa nähdä, miten maailma, jopa yltiö-konservatiivinen USA muuttuu. Ensin valittiin musta presidentti, seuraavaksi nainen. Nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Niin. Ensimmäinen shokki tapahtui, joskus seitsemän jälkeen illalla, kun eräs tuttavani näytti New York Timesin graffan. Siinä Trumpin valinnan todennäköisyys oli 80%:ssa. Ei voi olla totta. En halunnut uskoa todeksi, mutta veti todella vakavaksi. Ensimmäinen reaktio oli tietenkin asian kieltäminen.

Kotiin ajeltiin hiljaisissa tunnelmissa, ja hiljaisena jatkui. Istuin myöhään yöhön televisiota katsellen mieheni kanssa. Emme juuri puhuneet, vaan kaadoimme laseihin lisää viiniä. Ne vähäiset lauseemme menivät suurin piirtein näin; "This cannot be happening. How is this possible. I cannot even deal with this. It's not comprehensible. Change the channel. I do not want to wake up tomorrow. Imagine how Hillary feels now. What the hell is wrong with people? Should we pray for a miracle"

No, aurinko nousi kuitenkin seuraavanakin päivänä ja hengissä ollaan. Barely.
Koko keskiviikko meni sumussa. Päivittely jatkui vihana, suruna, shokki-reaktioina joka areenalla. Pälyilin ihmisiä ajatellen, ovatko nuokin salaa äänestäneet Trumpia?

Tässä sitä ollaan. Suututtaa ja pelottaa, ja me olemme valkoinen keskiluokkainen perhe Kaliforniassa... Tässä mustan tuttavani näkökanta asiaan. Please read.

On hyväksyttävä tosiasiat ja demokratia. Vaikka Hillarya sai enemmän yksittäisiä ääniä, Trump voitti oleelliset osa-valtiot ja sai puolelleen enemmistön valitsijamiehistä. Eniten harmittelen niitä, jotka eivät äänestäneet ollenkaan. Hävetkää. Äänestäminen on oikeus. Nyt spekuloidaan sillä, voisivatko valitsijamiehet vielä ratkaista asian Hillaryn hyväksi, mutta tuskin näin käy.  Koko maailma tuntuu kuitenkin olevan sekaisin tästä valinnasta. Paitsi Putin.

Tosiasiassa minua ei juurikaan kiinnostaisi jonkun 70-kymppisen omahyväisen mulkvistin sanomiset naisista, maahanmuuttajista tai ilmastonmuutoksesta, mutta kun kyseessä on tuleva USA:n presidentti, alkaa pelottamaan. Me emme kertakaikkiaan ymmärtäneet sitä, miten moni amerikkalainen äänioikeuden omaava valkoinen mies pystyi samaistumaan Drumpfiin. Emme myöskään ymmärtäneet sitä, kuinka voimakkaasti vähemmistöjen äänien kalastelu upposi keskilännen amerikkaiseen perusjamppaan. Kuka kalasteli heidän ääniään, KKK apunaan- no Drumpf tietysti. Emme myöskään ymmärrä median voimaa, sitä viestinnän kärkeä, jolla esimerkiksi Fox News asiat kertoo. Faktat muuttuvat kuin rikkinäinen puhelin, eikä perusjamppa kyseenalaista. Anteeksi karrikointini.

Minua pelottaa se pettymys mikä Trumpin äänestäjiä kohtaa. Ja miten nämä aseenkantajat tulevat asiaan reagoimaan. Tähän päivään mennessä, kukaan ei tiedä Trumpin poliittista ohjelmaa, lukuunottamatta suuren seinän rakentamista Meksikon rajalle, maahanmuuttajien karkottamista... asiat, jotka ovat suureksi osaksi vain uhoa. Trump ei myöskään ole selittänyt miten hän tulee kaiken kustantamaan, nostamatta veroja. Ei hyvältä näytä.

On vaikea selittää tätä valintaa lapsille, kun opetamme heille, ettei saa kiusata, käyttää haukkumanimiä, arvostella toista sukupuolen,  ihon värin tai uskonnon perusteella, olla aina reilu. And Now This. Jotkut tuttavieni lapset ovat itkeneet valintaa. Omani ovat vain olleet hyvin ymmällään.

Tätä asiaa voisi vatvoa ikuisuuksiin, mutta eiköhän tämä riitä. En siis kannata nykyistä valintaa presidentiksi. Olen edelleen lievässä shokissa ja toivon, ettemme joudu katsomaan häntä vallassa seuraavaa neljää vuotta. Totuus tulee julki, ja toivon, että hän tapansa mukaan mogailee oikein kunnolla ja joutuu luopumaan vallasta.

Sitä odotellessa on kuitenkin onniteltava valinnasta. Onnea- hänet valitsitte. Tässä pieni muistutus muutamista asioista, joista tuleva presidentti puhui kampanjansa aikana. Että miten meni noin niinku omasta mielestä?

Tataa, May The Force Be With Us ja mukavaa viikonloppua!

PS Kalifornia laittoi muovipussit pannaan ja laillisti marijuanan viihdekäytön. Taidetaan laittaa kukkanen korvan taakse, pössy huuleen ja hiihtää menemään ekokassi olalla, sanoen Fuck this shit. Don't even care. Peace!

Ainiin, muistinko sanoa, että on sit vähän koti-ikävä...

Kohtaamisia ja kokemuksia

Olin eräässä K-kaupassa, kassajonossa. Uusi kassa avasi, ja ennen kuin ehdin sanoa kissa, takaani rynni ei-niin-puoleensavetävä-wifebeater-hawaiishortsit-rumia tatuointeja-yhdistelmä melkein päälle. Olin hiukan pöllämystynyt, enkä ehtinyt sanoa muuta kuin, Aika näppärästi kiilattu. Tämä epämiellyttävä pönäkkä megaurpo kääntyi puoleeni ja sanoi jotain todella töykeää. Olisi pitänyt vain hymyillen lausahtaa jotain oikein nasevaa, mutta mieleen ei tullut juuri sillä hetkellä mitään tosi ovelaa, joten idioottina totesin, Siinäpä todellinen herrasmies. Tämä aiheutti, tietenkin, tässä urpossa solvauksien sarjan. Seisoin siinä sitten vastaanottavana osapuolena lasten kanssa ja sanoin heille rauhallisesti; Katsokaa, jotkut aikuisetkaan eivät osaa käyttäytyä.

Taisin unohtaa olevani Suomessa. Kaliforniassa, kun uusi kassa avataan, sinne menee next-in-line, ei kuka tahansa, joka rynnii muiden edelle jonon hänniltä. Jos joku yrittää kiilata, kassa saattaa vielä painokkaasti sanoa, Next in line, katsoen oikeaa henkilöä merkitsevästi! Pliiiiiis adaptoidaan tämä tapa Suomeenkin. Ja minun täytyy oppia, ystäväni sanojen mukaan, suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen Ilon kautta. Joo, hehheh, onnistuukin tosi helposti...Liikenteessä olen sentään oppinut vilkuttamaan ja hymyilemään road ragen kourissa huuteleville maanteiden ritareille.

Ekalla viikolla keli heitteli 12 ja 25 asteen välillä. Huomasin sekä puhuvani, että kuulevani enemmän sääjuttuja kuin aihe oli ollut pinnalla koko kaliforniassa asumisen ajan, melkein kaksi vuotta. Sää ei jotenkin kuulu repertuaariin meillä kotona. Sää ei määrittelee mitä tehdään, ei ole variaabeli. Sää on yleensä hyvä. Enpä olekaan tullut tuotakaan asiaa paljon ajatelleeksi.

Olavinlinnassa, oopperan jälkeen, tutustuimme hiukan linnaan ja kävimme naistenhuoneessa. Siellä, tyylikkään näköinen noin 60-vuotias rouva puhui kovaan ääneen ryssistä. Siinä se ryssä sitte seisoi, se ryssä teki sitä ja tätä. Ihan järkyttävää. Ymmärrän toki, että olimme lähellä itärajaa ja varsinkin paikallishistoriaan kuuluu monia taisteluita ja menetyksiä. Silti, minun mielestä ryssittely on nykypäivän aikaan loukkaavaa. Otti niin sanotusti ihan hiukan korvaan. Tosin kaikki on täällä Usassa nykyään vähän liiankin poliittisesti korrektia, mutta silti.

En ole ikinä ymmärtänyt puhdasta ohtilaisuutta, eli omanhyödyn tavoittelua. Toista ei oteta millään tavalla huomioon tai auteta. Ovi pamahtaa kiinni suoraan nenän edestä, äitiä rattaiden kanssa ei auteta oma-alotteisesti, ratikkaan rynnitään kyynärpäätaktiikalla, vaikka joku jäisi jalkoihin, bussi ei odota, vaikka kuski näkisi jonkun juoksevan pää kolmantena jalkana pysäkille. Minäminäminä-asenne rulettaa. Hirveetä kattoo.

Kun 8-vuotias esikoiseni pitää ovea auki, ei aikuinen kiitä. WTF? (Welcome To Finland)Kun itse hymyilen jollekin vieraalle ihmiselle ja pitelen ovea auki eikä kiitosta kuulu laukaisen kovaan ääneen OLKAA HYVÄ! Mutta jotkut eivät kiitä silloinkaan. Aneffinbiliivabel;) Saatan toki näyttää kesämekossani ovimieheltä ja palvelusväen kanssa ei sovi seurustella;)

Me ollaan nyt jo takaisin kotona maailman kaksinaismoralistisimmassa maassa, jossa ihmiset ovat näennäisen ystävällisiä ja ultrakohteliaita, sekä kiinnostuneita muiden elämästä, vaikka vaan teeskentelevät suurimman osan aikaa. Näiden kokemusten jälkeen ihan tervetullut muutos. Että please, thank you ja Excuse me-vaan ja how are you today?

Tataa!Have a Nice day!

PS oli myös ihania kohtaamisia, siitä seuraavaksi.