Emmy tai ei, järkevältä tämä ei kuulosta

Telkkarista on nyt alkanut palkittujen sarjojen uudet kaudet. Suosikkeihini kuuluvat mm Sons of Anarchy ja Revenge. Pääsin yllättävän nopeasti yli siitä, että Emily on se Everwoodin teinari, ja koukutuin. Uusi sarja, 666 Park Avenue alkaa pian, sitä odotan mielenkiinnolla.

Omassa luokassaan painii Damages. Damages piti minut otteessaan kaikki viisi kautta ja pelotti joka kerta sitä katsoessa. Aivan mielettömiä näyttelijäsuorituksia, juonikoukeroita ja tyylikkäitä asuja. Viha-rakkaussuhdetta parhaimmillaan! Toimii kuin mieletön dekkari, jota ei voi laskea hyppysistään, vaikka kello on jo yksi ja on työaamu. (The Killing on myös loistava, mutta jäi kahden kauden pituiseksi. pöö.)

Sons of Anarchy on ehdoton. Tämä kausi on tosin niin kauhean raaka ja rankka, etten pysty katsomaan sitä kunnolla. Tekee ihan pahaa. Mikseivät ne vaan näytä Jaxia, kun hän päristelee moottoripyörällään täynnä miehistä alkuvoimaa? Jatkan silti seuraamista. Uhallakin. Samoin on Game of Thronesin kanssa. Miksi taistelut käydään aina likaisissa olosuhteissa, pimeässä? (ja minne meni Jason Momoa?)Inhoan myös kaikenlaisia huonohampaisia punasilmäörkkejä. Ei verta tarvitse koko ajan näyttää, uskotaan, että tappelussa sitä lentää ja aurinkokin voisi paistaa enemmän, eikö? Ja miksi ne naiset ovat aina puolialasti, eikö niille tule kylmä? Ukot kun painelevat menemään turkikset niskassa;)

Emmyt jaettiin viime sunnuntaina. Näkemättä on Homeland(pakko katsoa! olen seurannut Claire Danesia sarjasta My So Called Life, alkaen) ja American Horror Story. American Horror Storya mainostetaan välillä, mutten uskalla katso edes mainoksia, eli jää näkemättä. Onnea vaan Jessica Lange Emmystä!

Tähän aikaan vuodesta ilmestyy kauhuleffoja. En tykkää. Silti katson sarjoja, jotka pelottavat tai ahdistavat. Miksi? Tulevat vielä uniinkin.

Mieheni mielestä olen lapsellinen. Enkö tajua, etteivät kauhuleffat ole totta? No joojoo, mutten koe miellyttävänä istua kauhusta kankeana tuolissa, sydän hakaten, odottaen kamalaa säikähdystä. Haen jännitykseni jostain muualta, kiitos. Kaikki Paranormalit jäävät taatusti katsomatta ja sinne Winchester Housen halloweeniin en lähde, enkä tänne. Turha edes yrittää taas tänä vuonna!

Pelosta ahdistukseen; jos lentokoneen elokuvalistalla on Men in Black 3, What to expect when you're expecting ja Extremely Loud, Incredibly Close, järki sanoo: Valitse MIB3! Ei, valitsin tietty viimeisimmän ja itkeä tihrutin vieraan ihmisen vieressä niistäen välillä äänekkäästi. Ripsarit valuivat, ahdisti, muttei hävettänyt yhtään. Itku puhdistaa? (itkin myös vähän What to expect leffan aikana..)

Tätä lukiessa tulee sellainen fiilis, että "Moro, me ollaan se perhe, joka ei tee muuta kuin katso telkkaria", mutta se ei ihan pidä paikkaansa. Kyllä me jotain muutakin keretään;) Joskus. Jos hyvin käy;)Katsotaanhan me leffojakin;) tihihihi

Jos sarjaa siis seuraan, täytyy sen olla hyvin tehty ja jollain tasolla mahtava, vaikka pelottaisikin. Tästä postauksesta tuli omituinen, ja kuten sanottu, ei kuulosta kovin järkevältä toiminnalta. Ja pitääkö telkkaria yleensä katsoa? Pitää.

Ehkä se on tämä vuodenaika. Kun Suomessa laitetaan värikkäitä vaahteranlehtiä kontaktimuovin alle ja käydään metsäretkillä, täällä örkkien määrä lisääntyy katukuvassa. Halloween pop-up storet ovat saapuneet. Kotiin retuutetaan luurankoja, hautakiviä, hämähäkin verkkoja ja tekoverta. Minä askartelisin niitä vaahteranlehti-juttuja ja söisin omasta pihapuusta omenia. (kuvassa meidän perheen hurrrja halloween koriste;))Täällä joudun teeskentelemään, että on hauskaa, vaikka hirvittää. Maassa maan tavalla..
Viikonloppuja.

Tataa!

ps “In my world, everyone's a pony and they all eat rainbows and poop butterflies!”  - Dr Seuss