An Afternoon with the Real Housewives

Vietin joku aika sitten iltapäivää oikeiden amerikkalaisten kotirouvien kanssa. Talo sijaitsi Wisteria Lane-ympäristössä;  etupihoilla oli patsaita, korkeita palmuja, pyöreitä drivewayta. Juuri sellaisia taloja, kuin leffoissa. Kuvaan olisi vielä kuulunut koppalakkinen mies puunaamaan herrasväen Bentleyä. Suomalaiselle lähes epätodellinen tunnelma. Kameraa ei ollut mukana, täytynee ajaa paikalle kuvaamaan joku toinen kerta. Jos kehtaan. Ja jos menen, törmään tietty näihin uusiin tuttuihini ja näytän oikein tosi idiootilta...

Amerikkalaisten naisten tapa toimia on kiehtova (ja tavallaan tosi järkevä.) Hats Off- tälle perinteelle. Meidät kutsuttiin iltapäiväksi uimaan, tulossa oli muitakin äiti+lapset yhdistelmiä. Kysyin voinko tuoda jotain? Vastaus oli ei, tulkaa vain itse. (niinpä niin)

Lehahdettiin paikalle ison uimakassin kanssa ja haettiin tuliaiseksi toki ämpärillinen chocolate chip cookieseja kaikille jaettavaksi. (En voi ilmestyä paikalle tyhjin käsin, ellei kyseessä ole jo oikein hyvä tuttu, tai jos jätän oston viime tippaan, enkä sitten enää löydä sopivaa kauppaa, aarrgghh- tää on ihan lähiaikoina myös kokeiltu.)

Enivei, en ajatellut sen kummempaa, mehän tultiin paikalle vaan vähän uimaan ja juoruilemaan. Emme viipyisi kauaa.

Paikalle saapui kolme muuta rouvaa lapsineen ja näyttivät tälle tädille mistä kana pissaa. Nämä urakotiäidit eivät pelleile. Jokaisella oli mukana niin paljon tavaraa, että olin sanomassa, hassunhauskasti siinä, että Ai, muutatteks te tänne? mutta juuri ennen kuin sammakko hyppäsi, sain sen kiinni...Mukana oli uikkareiden ja pyyhkeiden lisäksi omat uimalelut, tuliaisuimalelut, coolerit ja tupperwaret. Jäin lumoutuneena seuraamaan tätä operaatiota.

Emäntä putsasi näppärästi yhden pöydän lisää ja hokkuspokkus, muutamassa minuutissa tarjolla oli kaikkea maan ja taivaan välistä. Rouvat olivat tuoneet mukanaan wrapseja, chipsejä, hedelmätarjottimia, salsaa, guacamolea, you name it. Mahtava buffet. Emäntä kantoi pöytään juomia ja jäätelöitä. Tupperwaren kannet napsahtivat auki ja sisältä löytyi lisää ruokia.

Tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomiin, mutta summataan vaan. Sanomaton sääntö on, että jos jonkun luo mennään, kyseessä on aina nyyttärit. Emännälle helpotus, sillä hän voi tarjota vain puitteet ja osan ruoista. Ja täällä kun kaikki on suurta, ruokaa tuodaan reilusti. Jos jotain jää, tupperware napsahtaa kiinni ja ruoat viedään mukana. Nälkäiseksi ei jää kukaan. Se on varmaa.

Nämä rouvat harrastavat tämän sortin kokoontumisia hyvin säännöllisesti. He ovat urakotiäitejä. Heillä on kaikilla vähintään kolme lasta, he ajavat isoilla maastureilla, he tekevät lastensa kouluissa säännöllisesti vapaaehtoistyötä, he käyvät joka päivä jumpassa ja juoksevat maratoneja. He ovat suht luonnollisen näköisiä, (paksuine hiuksineen ja pisamineen mur mur) vaikka joidenkin rintamusta on hiukan paranneltu. He siis huolehtivat itsestään lapsistaan, kodistaan ja miehistään. He ovat oma, kiehtova rotunsa, joiden kanssa on kuitenkin turha aloittaa keskustelua työasioista.

Minulle oli hauskaa, vaikken ollutkaan ihan samalla aaltopituudella kaikissa asioissa. Jäin miettimään tupperware-maailmaa ja tarjoiluastioita. Hienoja ovat, mutta mihin keittiön kaappeihin ne mahtuisivat? Tällä hetkellä jo kakkukuvun ja muffinssitornin kanssa on säilytysongelmia...

Oli mahtavaa päästä viettämään aikaa näiden rouvien kanssa. Tapaamme uudestaankin tällä porukalla. Seuraava askel on tosin tutustuttaa myös miesväki toisiinsa. Todella jännittävää.

Tataa!