Graavilohta, bulgarian jogurttia, rapuja ja mustikkakeittoa

Perillä.

Äiti haki lentokentältä. Tulimme "kotiin." Sain kiljuvaan nälkääni kauppatorilta haettua graavilohta, perunaa, mureketta kanttarellimuhennoksella. Sitten, lyhyelle happihyppelylle. (Pitkillä lennoilla ahdistaa eniten hapen puute. Se aiheuttaa kauheaa levottomuutta ja öklöä.; lentokentille raitis-ilma huoneita tai mahdollisuus ulkoiluun KIITOS!)

Mahtavan raikas ilma! Mikä perjantai-illan vilinä ja kopisevat korot. Joka kulmaan oli ilmestynyt uusia terasseja. Oli tosin hiukan holotna, eli juuri kukaan ei istunut ulkona. Stocka oli vielä paikoillaan ja ruttopuisto tarjosi illan kulttuuripläjäyksen; Knit n' Tag- tempaus. (ja toivoisin neulojilta puiden koristelun lisäksi villasukkia ja lapasia esim huostaanotetuille lapsille) Manskulla oli tietty joku humalainen huutelemassa ratikkapysäkillä, liian vähissä vaatteissa. Ratikkapysäkki; mikä ihana konsepti;)

Lauantaiaamuna minut haettiin "kotoa"  ja vietiin saaristoon. Keli oli mitä parhain; puolipilvinen, raikas,kirpeä. Pääskyt lentelivät satamassa, merivesi maistui suussa, kun aallot loiskahtivat naamaan laivaväylää ylittäessämme. Oli luvassa tyttöjen laatuaikaa; kävimme vähän veneilemässä, söimme ihania ruokia, nautimme kuoharia, saunoimme, uimme, tai siis jotkut meistä extreme-eukoista;) ja pidimme pienimuotoiset rapujuhlat. Yön pikkutunteina zumbasimme hurjana ja nauraa räkätimme kuuluvasti. Jalassa oli villasukat, naama kiilsi saunan ja rasvauksen jäljiltä, oli niin mukavaa, niin rentoa. Aamupalapöytään tuotiin mustikka- ja mansikkakeittoa, sekä sitruuna- että bulgarian jogurttia, toiveiden täyttymys. Kuvamateriaalin kaikki oikeudet pidätetään....

Sunnuntai-iltana hiukan väsytti, mutta olo oli onnellinen. Lasten kanssa suukoteltiin virtuaalisesti skypen välityksellä, kävimme vähän ajelemassa Espoossa ja viimeisellä minuutilla päätimme suunnata Herkkuun hakemaan juustoja, maksamakkaraa ja herkkukurkkuja. Olin päättänyt, etten sitten tervehdi ketään, olin niin väsynyt räähkä.

Alakerrassa onnistuin välttämään yhden puolitutun livahtamalla hyllyn väliin katse maahan painettuna, ja luulin jo selvinneeni tilanteesta, mutta yläkerrassa kello 17:59, kappas;  jättimäinen soft ice kädessä, rasvajuustot pussissa törmäsin erääseen sporttiseen üüübertyylikkääseen ystävättäreeni, joka lipui eteeni turkisliiveissään, aurinkolasit päässä. Oli kuulemma käynyt juuri pitkällä juoksulenkillä. Tietenkin. Voi apua, ajattelin, ja toivoin, että maa olisi nielaissut minut.

Nykyisessä kotipaikassa ei välttämättä törmää kehenkään tuttuun ikinä missään. Taidan ensi lauantaina laittaa vaikka ripsaria ja huulikiiltoa ennen kuin lähden tuliaisten hakuun Tapiolan Stockalle;)

Tataa!

ps kirjoitan tätä visiittini viimeisenä päivänä, viikko on ollut monipuolinen, tapahtumarikas ja upea! Juuri sitä, mitä lääkäri määräsi. Lisää myöhemmin