Friday, September 21, 2012

Ei juurikaan naurata

Öisin ei saa nukuttua, kun vieressä tuhisee yhtäkkiä lauma lapsia. Ei meillä aiemmin mitään perhepetiä ole harrastettu. Milloin on naaman päällä pehmopupua, milloin joku monottaa mahaan, milloin selkään. Välillä käsivarsi mäiskähtää suoraan päin pläsiä. Au.

Aamuisin autonpenkki tuntuu kylmältä ja kahvi loiskuu puserolle, kun tietyt vanhemmat tupeksivat tielleni minivaneillaan. Koulun pihan hidastustöyssytkin ovat kasvaneet korkeammiksi viikossa.

Kunta säästää niin, että lapset lähetetään kotiin jo puolen päivän jälkeen muutamina päivinä, vaikka normaalisti koulu jatkuu pitkälle iltapäivään. Milloin normaalit ihmiset tekevät työnsä rauhassa? Ainiin, normaalisti naiset ovat täällä kotona. Damn.

Eskarilaisella on paksu kansio kotitehtäviä. Sen parissa puuhasteleekin nyt sitten koko perhe, viikon jokaisena arki-iltana. Tokaluokkalaisen aritmetiikan kansiosta en ymmärrä sanaakaan. Pitää opetella kaikki uusiksi, oikein englanniksi. Ei meillä mitään hexagoneja ollut.

Koulusta syydetään lomaketta ja harrastelappua sellaisella vauhdilla, että heikkohermoiselta katkeaisi verisuonia päästä. Pitäisi lahjoittaa muutamia kymppejä luokkaretkiä varten, satasia siitä, että pääsee auttamaan vapaaehtoisena ja muutama tonni ihan siitä ilosta, että lapsi on koulussa. Whaaaaat?

Ilmat hämäävät; aamulla on kymmenen astetta, iltapäivällä kolmekymmentä, yöt ovat kylmiä. Kohta alkaa siis kunnon flunssakausi, kun paikalliset lähetetään kouluun roikistelemaan aamuisin ilman hupparia. Me suomalaiset taidamme kerrospukeutumisen. Mainostavat varmuuden vuoksi flunssarokotteita kyllä joka paikassa. Tulevat tarpeeseen.

Kaupat ovat pullollaan syysmuotia, mutta ketä kiinnostaa kulkea viininpunaisessa villaneuleessa, kun siinä tulee kuitenkin kuuma. Sitten, kun ilmat ovat viilenemään päin, kaikki koot on loppu. Happy hunting.

Kalenterin mukaan kuuluisi pikkuhiljaa vaihtaa valkoviini punkkuun, mutta siihen henkiseen tilaan kuuluu olennaisesti myös tumma suklaa ja uuniruoat. No, jos siihen lähtee, pääsee jäseneksi alavatsa-klubiin, eikä sitä pömppöä pääse täällä piilottamaan muhkean untuvatakin uumeniin muutamiksi kuukausiksi, kunnes MeNaiset sanoo, että on aika jumpata rantakuntoon;)

Rantakunnosta; lähikuukausina on mennyt ihan hirveästi aurinkorasvoja. Tulee tosi kalliiksi. Niin, ja olen joutunut heittämään kolmet (ainakin seitsemän vuotta vanhat) bikinit roskikseen, sillä ne luttaantuivat muutamassa kuukaudessa muodottomiksi uima-altaan kemikalien takia. Mitään uima-asuja ei voi myöskään enää kierrättää lapselta toiselle.

On myös ollut monta kertaa hiki, eikä täällä tuule. Ja aurinko vanhentaa ihoa.
Niin, ja häikäsee! Suomessa syksyisin tajuaa sataa. Joku logiikka ja järki sentään.

Et ei sit tällä kertaa muuta. Viikonloppuja!
Tataa!

ps Kaikenkaikkiaan tosi leppoisa viikko takana. Pyykit oli pesty, jääkaappi oli täytetty, kukat hoidettu(kuten kuvasta näkyy). Minä sain vain levätä pari ensimmäistä päivää eikä viime viikolta ollut mitään rästihommia töistäkään. Ei ole myöskään väsyttänyt yhtään, eli ei oo ollut jetlag. Ei yhtään ;) TGIF.

2 comments:

  1. Meillakin oli esikoisen kanssa tiukat saannot etta perhepetia ei ole ja ressukka joutui nukkumaan kaikki yot visusti omassa sangyssaan halusi tai ei. Mutta jotenkin tasta on lipsuttu kahden nuoremman lapsen kanssa. Osansa ehka silla etta me ollaan nyt 10 vuotta vanhempia ja vasyneempia, ja onhan meilla nyt myos king size sanky.. Vanhin on hieman katkera kun ei ole saanut nukkua meidan kanssa.

    ReplyDelete
  2. meillä juuri esikoinen tuppaa tulemaan viereen, argh. hiipii viereemme keskellä yötä tai illalla meidän sänkyyn nukahtamaan ja me sitten roudataan takaisin omaansa...nyt on ollut tunkua, kun olin kymmenen päivää poissa ja ikäänkuin varmistavat, että olen kotona..ihan sööttiä, mutta minä könötän sitten ihan sängyn reunalla ja nukun huonosti muiden kuorsatessa. äitiyden onnea;)ja toisaalta, ihania hetkiä, sillä eihän tätäkään kestä ikuisesti. toivottavasti;)

    ReplyDelete