Johan oli markkinat

Amerikan itsenäisyyspäivän koittaessa piti keksiä jotain kivaa. 4. heinäkuuta lankesi keskiviikoksi, joten mitään hurjaa ei voinut järjestää tai lähteä sitä kauas juhlimaan. Sinipunavalkoista päälle, lapsille hassunhauskat pannat päähän ja menoksi. Suuntasimme Santana Rowlle, missä piti olla pienimuotoiset kekkerit; live musiikkia, hampurilaisia grillissä jne. No, kekkerit olivat niin pienimuotoiset, että käännyimme kannoillamme ja suuntasimme Americanan alkulähteille; Alameda county fairille.

Vaihto-oppilas vuonna oli suurta juhlaa, kun county fair saapui kaupunkiin. Espoossa sirkuksen tai tivolin saapuminen ei ehkes aiheuta samanlaista innostusta;) Me lähdettiin tänne lähinnä hakemaan uusia kokemuksia lapsille ja syömään epäterveellisiä ruokia.

Liikenne oli ruuhkaantunut jo monta korttelia ennen parkkialuetta. Sitten käveltiin kilometrikaupalla sisäänpääsy jonoon. Jo portilla, olimme käyttäneet yli 40 dollaria ja näissä paikoissa saa maksaa vain käteisellä. (ja joo, se oli meidän auto, joka teki u-käännöksen parkkijonossa ja lähti pankkiautomaatille tullakseen takaisin jonottamaan...)

Nämä amerikkalaisten markkinat ovat ihan oma lukunsa; ihmisiä riittää joka lähtöön. Täällä ei pönötetä. Minua huvitti kaikki kliseet; mechanical bull, All-Alaskan racing pigs, petting zoo, poniratsastus, 80-luvun tivolilaitteet, joihin pääsee kauhealla ylihinnalla, (kuten yksi koomikko sen niin osuvasti sanoi; en mielelläni anna elämääni jonkun kesätöïssä olevan 16-vuotiaan pilviveikon käsiin), "you name it, we deep fry it", jättigrillit, livebändit ja ihmisten loputon virta. Grilli oli kuumana joka nurkalla, ihmiset roudasivat kymmeniä ruokakasseja, retkituoleja ja coolereita pienelle puistoalueelle, jonne he sitten pystyttivät leirinsä. Perheet olivat suuria, mukana oli sedät, tädit, mummot ja papat. Suhteellisen värikästä porukkaa.

Kun me vihdoin istahdimme kylmälle kaljalle, siinä ihmiskatselun ja tunnelmasta nautiskelun lomassa, yritin bongata naista ilman tatuointia. Laihaksi jäi tulos. Ja taas, siinä siistissä olkaimettomassa kesämekossani naurahdin; näitä ei paljon mahamakkarat häiritse. Mahtavia kirkkaan värisiä maximekkoja ja isoja peppuja. Hiki virtasi, porukka käveli muovisen olutmukinsa kanssa hassut hatut  ja Usan liput paidoissaan ja polttivat tupakkaa. Tupakkaa. Ajatella. Olipa virkistävää nähdä tällaista vapautuneisuutta Kaliforniassa. Olimmekin lahden itäpuolella. Nämä on sitä Keskisen Vesan Tuurin karavaanariporukkaa;) Ei napista turhasta. Kunhan ruokaa ja juomaa riittää ja on mukavata.

Ja, ollaanpas nyt rehellisiä; me katsomme Man vs Food-ohjelmaa ja tulimme tännekin oikeastaan vaan syömään, toki lapset kävivät muutamassa huvipuistolaitteessa ja ihastelemassa pikkupossuja. Deep fried Oreos ja Snickersit on jo koettu, kts täältä , samoin giant curly fries  ja muut, joten oli aika maistaa jotain uutta, kuten award winning deepfried pineapple ja watermelon. Mikä pettymys,  ja ihan liian terveellistä. Onneksi ostettiin sentään tuorepuristettua lemonadea, sillä sitä juodessa tuntui, että hampaat tippuvat suusta;)  Joka puolelta lehahteli ihania tuoksuja ja jäätelö maistui. Oli kans vähän kuuma( sellaiset 40 astetta)

Kiva, että käytiin. Näin amerikan itsenäisyyspäivää kuuluukin juhlia. Ensi vuonna kokemukseen on lisättävä joku perinteinen paraati. Sen amerikkalaisemmaksi ei paljon mene. Jatketaan.

Tataa!
ps tässä muutamia kuvia. Britney Spearsit ja muut esiintyivät juuri tällaisilla areenoilla uransa alkuvaiheilla...

 

Makean himoon jotain "pientä"

Emme ikävä kyllä nähneet kilpailua,
mutta muutaman viikon ikäiset porsaat
emakkonsa kanssa kylläkin.

Näiden kojujen luona tuoksu oli
kertakaikkiaan huumaava. Grilli savuaa..

Rodeo härkä odottaa seuraavaa uhriaan.
Lisään tämän bucket listaan ja muistan pukea
shortsit mekon sijaan ensi kerralla.
Eipä ole sitten tekosyitä.. Jiihaaaa!

Aito Blue Grass bändi. Banjo soi, samoin pyykkilauta;)

Britneykin aloitteli uraansa markkinoilla.
Olisiko tässä seuraava Whitney?