Jätimme Disneyt ja Sea Worldit väliin, sillä säät hellivät ja lapset hinkuivat vain aalloille ja hiekkaleikkeihin. Palaamme myöhemmin dedikoidusti muutamaksi päiväksi Disneylandiin humputtelemaan, se paikka ei katoa minnekään. Nyt heittäydyimme tosissaan ololomailuun ja rentoiluun, no käytiin me minigolfaamassa;) Tapasimme mieheni ystäviä, nautimme fiiliksestä ja leikimme taas ajatuksella muuttaa sinne vielä joskus, sillä kukapa ei kotiaan kaipaisi. Beverly Hills ja Bel Air ovat ihan kivoja paikkoja, samoin rantakaupungit;). Nyt muutto ei tosin ole mahdollista; meitä tarvitaan täällä pohjoisempana ja niin, takataskusta ei löydy montaa miljoonaa. Ei edes yhtä.;)Ihme juttu.
Yksi matkan kohokohdista oli erään mieheni ystävättären nelikymppiset. Suunnitelmista poiketen en tietenkään ehtinyt mihinkään kampaajalle. Istuin Hermosa Beachilla, Happy hourilla, Bloody mary kädessä huudellen viereiseen pöytään vielä tunti ennen juhlia. oho. Oli sovelletun ponnarin paikka ;)
Täytyypä muuten sanoa, että kun on tottunut tuttuun ekonomi-sairaanhoitaja-insinööri-porukkaan, "vähän niinku" Anssi Kelan 1972, kappaleessa, oli kieltämättä mielenkiintoista jutella entisen swat-tiimiläisen, tarkka-ampujan, nykyisen yksityisetsivän kanssa, victoria's secret naisten kanssa, sekä NBA scoutin kanssa. Sanotaanko vaikka, että minulla oli varvastossut varmuuden vuoksi mukana jos alkavat korkkarit painamaan, mutten sitten halunnut luopua yhdestäkään ylimääräisestä sentistä pituudestani sinä iltana. Me albiinot oltiin niissä juhlissa oma eksoottinen lajinsa, ja sain keskustella antaumuksella esimerkiksi skandinaavisesta muotoilusta. Aika kivaa.
Kotimatkalla jouduimme tyypillisesti aivan hirveään ruuhkaan ajaessamme ulos kaupungista. Tunnin ja ehkä kahden mailin etenemisen jälkeen edessä näkyi vielä loputon, lohduton jono autoja ja rekkoja. ARGH! Aina sama juttu.
Takapenkkiläiset olivat jossain vaiheessa matkaa tosi hiljaa, (lue: vaarallisen hiljaa ottaen huomioon, etteivät nukkuneet). Lopputuloksena kädet ja jalat olivat täynnä erivärisillä kuulakärkikynillä piirrettyjä kuvioita...tjaa. Leikkitatuointeja on nyt sitten liimailtu pitkin raajoja kotiintultua ja minua jäi harmittamaan ihan kamalasti yksi kauniisti maalattu pääkallo. Olisin halunnut sen makuuhuoneen lipastolleni korutelineen viereen. Omituinen rokkivaikutus Losilla oli taas tälläkin kertaa. Se pääkallo on muuten saatava. Ennemmin tai myöhemmin.
Tataa!
ps Del Amon ostoskeskuksessa en edes, ihan Jackie Brownina, piipahtanut, saati sitten muualla ostoksilla, joten Sunset ja Hollywood bulevardille halusin, en ollut käynyt siellä lähes kymmeneen vuoteen. Oli kiva nähdä eri hahmoja ja olla ihan turistina. Lapsellista ja kivaa.
No comments:
Post a Comment