Back in LA

Mahtava, tapahtumarikas reissu takana. Pesukone huutaa kuudetta lastia, hiekka rapisee puulattialla. Ei haittaa yhtään. Like they say, You can take the man out of LA, but you cannot take LA out of the man. Fiilis on vieläkin tämä Soak up the sun.

Mieheni käy aina pienimuotoisen metamorfoosin viimeistään muutamaa päivää ennen kotiinpaluutaan; vanhojen kavereiden kanssa puhutaan puhelimessa omituisella slangilla, äännellään, lyhennellään sanoja epäloogisesti. Viimeistään SFValleyn kohdalla; radiokanava vaihtuu punk rockiin, Sherman Oaksin kohdalla hän muistaa aina, minua kiusatakseen sanoa; tätä laaksoa kutsutaan maailman pornopääkaupungiksi.

Tämä reissu oli erilainen; otimme ekaa kertaa tarjouksen vastaan asua  mieheni ystävän talossa, Redondo Beachillä. Olisimme siellä keskenämme, mutta olin kertonut lapsille, että siellä saattaa olla koiranpentu silloin kun mieheni ystävä on töissä. Mitä välii, mehän olisimme aina päivisin huitelemassa pitkin beacheja. Hang Loose, relax , you're in LA now.

Bakteerikammoiselle kontrollifriikille oli luvassa pikkuylläri. Kun saavuimme paikalle, koiranpentu osoittautui isoksi villiksi labbikseksi, joka haukkui, hyppi, nuoli ja kuolasi. Lapset kiipeilivät syliimme kauhusta kiljuen. Taustalta kuului jotain muutakin korkeaa, vierasta kiljuntaa, se oli iso papukaija; talon toinen lemmikki. Meteli oli kova, haju, mielenkiintoinen. Talon edessä komeili miehen iso vene trailerillaan, joka huoneen seinällä oli vähintään 50 tuumainen telkkari, ja seiniin nojaili surffilautaa, bodyboardia ja virveleitä. Mieheni ystävineen ovat molemmat koripallofaneja, Lakers-poikia. Meillä mieheni ostama allekirjoitettu, raameissa oleva jersey sai vuosien jälkeen paikan työhuoneemme takaseinältä, tämän kaverin samanlainen aarre oli tietenkin makuuhuoneessa, paraatipaikalla.

En jotenkin ollut tullut ajatelleeksi, että nelikymppinen eronnut sinkkumies ei elä ihan samalla tavalla kuin me;) Sitä paitsi, minä saan aina kulttuurishokin Losissa, kun asumme rantahotellillakin, melkein hiekalla, Hermosalla. Kaikessa ihanuudessaan vanhojen surffareiden ylläpitämä lempparipaikkamme ei ole viiden tähden luokkaa, mutta välillä tekee ihan hyvää käydä elämässä rennommin.

Katsokaas, normaalioloissa hämähäkki aiheuttaa paniikkikohtauksen, keittiön tason tahrat putsataan Tolulla, wc:n kaapista löytyy kloriinilla vahvistettua suihketta.  Normaali kuolevainen ei Kaliforniassa asu "Lammi-kivitaloissa" eikä pikkuvetoa lähdetä jäljittämään vihikoirin;) Sitä paitsi kaikkeen tottuu aika nopeasti ja sitä alkaa nauttia rantaelämästä, pyöräilystä cruisereilla, surffareista, bullterriereistä(!), tatuoinneista, ylirennosta tunnelmasta. Tekee välillä ihan hyvää. Oikeasti. (käsidesiäni ette silti saa)

Takaisin majapaikkaamme; juuri, kun olimme tehneet talossa tutustumiskierroksen, joku nuori  mies pöllähti olohuoneeseen reppu selässä. Ainiin, tässä on mun kämppis. Kämppis?! Jaa, muutama juttu oli siis jäänyt kertomatta. Oli ilta, olimme matkustaneet tuntikausia, en jaksanut edes ajatella siirtymistä, joten pikasiivouksen, lasten sängyn roudaamisen meidän makkariimme ja allergialääkkeiden haun jälkeen, istuimme alas koiranhajuiselle sohvalle ja joimme isot lasit viiniä, tai no, muutaman ison lasin viiniä. Nukutaan yön yli, mietitään huomenna mitä tehdään.
Jatkuu...
Tataa!

ps Kannusta shampanjaa, tämä poika on tullut kotiin...