No jos toiki ni kyl mäki

pakko käyttää vanhaa
lainattua kuvaa, kun ei tässä
paniikissa löydä uutta;)

Se tunne, kun on tosi tyytyväinen itseensä. Olen äärimmäisen viisas; tiedän kotisohvalla kaikki vastaukset wheel of fortunissa, vaikka näen taulut vain hetken. Huutelen jeopardyn vastaukset heti (toisin kuin studiossa, jossa tilanne on hiukan toisenlainen ja se nappulan painaminenkin on ajoitettava just oikein... kokemuksen syvällä rintaäänellä)

Olen hypännyt Lapissa karaokelavalle ventovieraiden ihmisten sekaan antaen hiukan potkua heidän Tiktakin Lopeta- tulkinnalleen,(joo, jotenkin kamalaa, tiedän) Tämä on muuten mun lempparitiktakki ;) Terkut upeille ystävättärilleni, jihuuuu!

No, tässä pienoisessa zumbahuumassa oli vähän samaa asennetta. Olen suvereeni, osaan kaiken, voisin vetää tän tunnin silmät sidottuna. Ja ennen kuin ehdin miettiä, hiukan opetella omia juttuja, liikkeitä, valita musiikkia, miettiä haluanko reggaetonia ja hiphoppia vai olenko enemmän sinut pehmeiden latinorytmien kanssa, olin jo kävellyt ohjaajan, joka treenaa kolmesta neljään tuntiin päivässä, jolla on vahva tanssitausta ja, joka vetää tunteja työkseen ja joka on ihan kone, luokse kertomaan, että mulla on nyt sertifikaatti, eli mitäs seuraavaksi?

Pahaksi onnekseni, hän otti minut ja innokkuuteni iloiten vastaan ja kertoi tarvitsevansa yhdelle tunnilleen apuopea. Ja heti, kun olisin valmiina, saisin vetää omia juttuja hänen tunnillaan

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Minä ja suuri suuni. Aina kun näen hänet, hän katsoo minua kysyvästi ja kysyy; joko nyt? oletko valmis? Yritin sönkätä, että tarvitsen vähän lisää aikaa, pitäisi leipätyö hoitaa ja jännittääkin. Ei auta. En pysty enää käymään millään zumbatunnille rennonletkeästi nauttimassa tanssimisesta. Seuraan hyeenan lailla askelkuvioita, suu viirussa teen tarkkaa työtä ja tsemppaan täysille, etten tee virheitä. Nyt se lusikka on sitten otettava pikkukätöseen.(ja ihan hyvä, muuten ne kurssirahat olisi voinut saman tien heittää kaivoon) Mutta voihan vitalis, soseessa ollaan. Pakoa ei ole.

Nyt mietin kuumeisesti Sitä Kappaletta, josta tulee esikoiseni. Sitä kappaletta, johon teen ekan oman koreografiani. Harkitsen vakavasti Pink:iä tai Michael Jacksonia, mutten ollut aiemmin tajunnutkaan, että zumbasta voi tulla stressiä, luulin sen vain lievittävän sitä...

Onnea vaan itselleni.
Tataa!

ps jos Idolsit ja Popstars kisat olisivat olleet kartalla silloin kun minä olin nuorempi, siellä olisin ollut satavarmasti kiekumassa, laulan nimittäin myös esimerkiksi Bohemian Rhapsodyn todella upeasti. Varsinkin siinä kello 03 aikaan...