Zumbaa edeltävä viikko oli hiukka väsyttävä; ipanat olivat levottomia ja hiukan puolikuntoisia. Pienin oppi vähän aikaa sitten uimaan ja "kostoksi siitä", sai uimarin korvan, eli sellaisen kivuliaan korvakäytävän tulehduksen ja uimakiellon viikoksi. Sitä korvakipua sitten valvottiin. Äiti oli loppuviikosta vähän väsynyt.
No, valitus ei auttanut, kun kampesin itseni lauantaina ylös klo 6. Kassiin muutamat treenivaatteet, evästä, muistiinpanovälineet ja hyvää mieltä. Jännitti ja mietin kauhuissani ekaa tankotanssikokemustani; olin auttamattomasti salin vanhin ja lihavin. Eipä olisi kovin moni minun joutsenelle dollareita heitellyt;)nauratti sitä paitsi ihan kauheesti...Toivottavasti tässä ei käy samoin.
Tunnin ajomatkan jälkeen olin perillä. Salilla parveili kaiken näköistä, kokoista ja rotuista tyyppiä. Mukana myös miehiä. Nimeä paperiin, matskut kainaloon, koulutus alkakoon. Tässä vaiheessa kerrottakoon, etten siis ollut tavallisella zumbatunnilla; olin jo jonkin aikaa miettinyt zumbaohjaajan tutkintoa ja kun sitä nyt vaan kerran eletään, täytyi ryhtyä tuumasta toimeen. Kilpailuviettisenä en myöskään kestä kohdallani keskivertoista suoritusta, jos jostain oikein tykkään, siinä täytyy olla hyvä.
Päivä oli pitkä ja tosi raskas. Aamu aloitettiin normaalitunnilla, ja siitä eteenpäin päivä jatkui sekoituksella luentoja, tanssia, ryhmäesiintymisiä, ohjauksen opettelua. Oli hyvä, että mukana oli muutamat vaihtovaatteet; ensin kauhea hiki, sitten kylmä, sitten taas hiki. Moottori piti käynnistää aina uudelleen ja uudelleen. Iltapäivällä kahden aikaan tuntui siltä kuin olisi jäänyt rekan alle. Kaikki lihakset olivat jäykkänä, väsytti. Ei auttanut itku markkinoilla; hymyä huuleen ja taas salsan, merenguen, cumbian ja reggaetonin pariin. Olin siellä the odd one out - olmi skandinaavi, joka ei osaa laulaa mukana...parhaiten synkkasi yhden perulaisen ja barbadokselta kotoisin olevan naisen kanssa. He olivat molemmat tanssiopettajia jo valmiiksi ja syntyneet näiden rytmien tahdissa. Mahtavaa porukkaa!
Kotimatkalla, serfikaatti pelkääjän paikalla, olin väsynyt, mutta onnellinen. Lemppari radioasemani ei kuulunut vuoria ylittäessäni, mutta joku latinokanava(ja uskonnolliset kanavat, jotka kuuluvat aina ja kaikkialla)pärähti soimaan. Kuuntelin musiikkia yhtäkkiä ihan eri tavalla, jammailin istuimessani, laskin rytmejä, mietin toimisiko tämä salsana vai merenguena...
Tästä se työ vasta alkaa; olisi valittava musiikki, suunniteltava noin kymmeneen kappaleeseen koreografia, plus warm up ja cool down. Huhhuh. Sitten pitäisi löytää mentori, olen itse asiassa löytänyt jo, nyt pitäisi vaan uskaltaa lähestyä häntä ja päästä luokan eteen harjoittelemaan ohjausta. kääk. Toisaalta; ihana haastaa itseään ihan uudella alueella ja kehittyä. Tuntisuunnitelmaa kehitellessäni, yksi asia on varma; warm up vedetään Fintelligensin, tahdissa ja cool downissa käytän Myrskyluodon Maijaa, Karita Mattilan versiona. Saatan jopa laulaa mukana;) (tihihihi)
Tataa!
No comments:
Post a Comment