Joie De Vivre

Kävästiin siis kahdestaan ulkoilemassa. Syötiin sushia täällä, mitä taideteoksia ja makuja! Suosittelen.(Myöhästyttiin happy hourilta, se on arkisin kello seitsemään saakka.)

Massut täynnä suuntasimme sinne, mistä kuului eniten naurua ja musiikkia. Päädyimme tänne. Mikä mahtava meno, mitä tyyppejä! Astuimme suoraan "latinokortteliin"; live bändi soitti salsaa, naislaulajalla oli ihanan rosoinen ääni. Hikisiä ruskettuneita ihmisiä, punaisia kynsiä, kultakoruja. Vaikka macho ain't mucho, katselin näitä miehiä huuli pyöreänä. Mitä passionataa, mitä lanneliikkeitä, mitä jalkatyöskentelyä! Pituutta 150cm sulka päässä, ohentunutta tukkaa ja paljaita päälakia, tatuointeja, raskaita koruja, rintakarvoja, valkoisia hammasrivistöjä, mahaa ja hikeä. Ja mitä itsevarmuutta.

Nämä latinomiehet pyörittivät käsivarsillaan toinen toistaan upeampia naisia. Yksikin tanssitti itseään kahta päätä pidempää runsasmuotoista rouvaa, muitta mutkitta upotti päänsä naisen muhkeaan rintamukseen ja puristi isoa peppua. Taisivat olla ennaltaan tuttuja;)

Entä naiset sitten? Va-va-vooom.
Paksuja hiuksia, juurikasvua, isoja renkaita korvissa, kultakäätyjä ja ristejä kaulassa, runsaita muotoja, upeita kulmakarvoja ja pitkiä ripsiä. Jokaisella ihonmyötäistä päällä, kokoon katsomatta. Aivan upeita otuksia; peppua, rintaa ja mahamakkaraa ja sellaista ylitse pursuavaa naiseutta, jota ei suomalainen pulliainen käsitä. Nämä ovat ihan eri rotua kuin me, ja miten loistokkaasti he kantavat itsensä! Tuijotin näitä otuksia ihaillen, jalkani naputtaessa ujosti tahtia.

Baariin saapui pariskunta. Nainen ohjasi ukkonsa suoraan tanssilattialle, alkoi keimaillen salsata, mies heilui coolisti vieressä, käsi naisen uumalla. Törmäsivät pari kertaa meidän pöytään, nainen lauloi koko ajan mukana ja iski minulle silmää, väläytti hymyn. Meidän pöytä oli ihan tahmea, ja törmäyksien takia juomamme loiskahtivat yli reunojen ja tahmeus vaan lisääntyi, muttei haitannut yhtään. Yleensä muuten haittaa... Kaikista näistä ihmisistä pursusi sellainen elämänilo, että oksat pois. Siemailin margaritaani ja nautin meiningistä. Olisinpa enemmän tuollainen! (mahamakkara löytyy, riittääks se?) En uskaltautunut tähän porukkaan tanssimaan, vaikka latinorytmit ovatkin muka hallussa. Suomalaisena olisin kaivannut ehkä vielä toisen margaritan rohkaisuksi...

Illan päätteeksi sain hirmukimmokkeen matkustaa Etelä-Amerikkaan. Mieheni sukulaisella sattuu olemaan hotellinrähjä jollain rannalla Costa Ricassa; eiku sinne! Mukaan pakkaisin sandaaleja, isoja värikkäitä korvakoruja ja hulmuavia helmoja. Ryhtyisin matkan ajaksi paljon paljon boheemimmaksi kuin olisin ikinä luullut pystyväni. Ja jos jonkun rouhean kapakan lasissa olisi vielä edellisen käyttäjän huulipunan jämät, ei haittaisi.

Tämä bakteerikammoisen uhma huvitti miestäni silmin nähden. Tuollaisesta matkakohteesta löytyisi varmaan myös muutama "mitä ikinä teet, älä katso ylös"- naistenvessa ;).(Niitä löytyy muuten aika monta Roomasta ja Barcelonasta, jaiks!)

Tai no jaa, ehkei minusta ihan tuohon olisi. Saattaisi paremminkin olla aikamoinen käsidesisirkus edessä ja hermo lopussa;) Ajatuksena tosin aika kiva leikki. Lisään ehdottomasti bucket-listaan.
Viikonlopun jatkoa,
Tataa!