Saturday, February 4, 2012

Punkan pohjalta

Tämä viikko on mennyt lapsia hoitaessa. Iski kauhea kuumetauti. Kaatoi alkuviikosta isomman lapsen, sitten pienemmän, ja muutaman valvotun yön jälkeen oli äidinkin defenssit alhaalla ja BUM, heräsin perjantaiaamuna 40 asteen kuumeessa. Väitän, että energiatasoni oli eri luokkaa, kuin pikkulapsen. Lapsi puuhasteli hamahelmillä, muovailuvahalla ja muilla askarteluvälineillä. Juoksun sijaan käveli hakemaan lisää leluja. Itse suunnittelin ylösnousua yli viisi tuntia, vuorotellen kylmyydestä hytisten tai hikilammikossa tuskastuen. Hädin tuskin jaksoin kättäni ojentaa juodakseni lisää mehua.

Nyt, kun elämä alkaa voittamaan ja kokopitkä flanelliyöpaitani on kasvanut päälleni! (Mahtava asu. Lämmin ja mukava. Tyylipisteitä ei jaeta.) Uusin harrastukseni on haaleat kylvyt. Rekillä roikunta ja letun kääntely vaatisivat liikaa energiaa;)Kyllä tässä vielä viluttaa, eikä ulos, talviseen +20 asteeseen viitsi mennä. Auringonpaiste ärsyttää. Eikö täällä saa edes sairastaa rauhassa? Talvella kuuluu sataa.

Käsikauppatavarana saa aivan mahtavia lääkecocktaileja. Silläkin riskillä, että tuo kuulostaa epäilyttävältä. Jollei näillä ja levolla lähde, ni ei sitten millään. Hartwallin keltaista jaffaa täältä ei saa;)

Huomenna on Super Bowl. Jei! Olen innoissani siitä, että aion syödä epäterveellisesti koko päivän. Koko päivän. Matsin paras osio, on se, kun joukkueet esitellään. Kasvokuvin. Päätän aina siinä vaiheessa mitä joukkuetta kannustan. Tom Bradylle saattaa siis löytyä vastustaja.Kaupat pursuavat "buy one get one free" tarjouksia ja futismatsia katsoessa ei salaattia puputeta. Ei tod. Mieheni hoitaa kauppareissun ja tulos on takuuvarmasti karmaisevan epäterveellinen; lue mahtava. Boneless BBQ chicken strips, artichoke dip, ranch dip, tortilla chips, salsaa, chocolate chip cookies, jäätelöä jne jne. Comfort foodia tarvitaan. In more ways than one.

Madonnan halftime showta odotan kauhulla; en ole varma mitä ajatella 53-vuotiaan Glee leikeistä. Tai, olen varma. En lämpiä. Kuuntelisin mielelläni, mutten enää katsoisi hänen roiseja esiintymisiään, on hän miten hyvässä kunnossa tahansa. Ei tee vaikutusta. Jotenkin absurdia esiintyä peppupaljaana häthätää kaksikymppisten kanssa. Hän, joka kääriytyy happikammiossaan elmukelmuun nukkumaan mennessään. Toisaalta, ehkä show on niin mahtava, että muutan mieleni. You never know.

Super Bowlin mainokset ovat klassikoita. Niitä odotan myös innolla.

Tataa!

ps Matrix called, they want their pills back;)

No comments:

Post a Comment