Valentine's Day

Täälläpäin maailmaa suhteellisen tärkeä päivä. Joillekin se vuoden tärkein. Kositaan, annetaan kalliita lahjoja,(miehet antavat, naiset ovat enimmäkseen vastaanottajan roolissa) ja romantisoidaan. Ihan jees, mutta vähempikin kaupallisuus riittäisi. Kouluun piti kantaa säkkikaupalla lahjoja; jos halusi antaa tervehdyksen jollekin luokkakaverille, piti antaa kaikille. Tuloksena sokerihumalainen kuusivuotias ja kasa kortteja.

Oli juhla mikä tahansa, näyttäytyy se meidän perheessä suklaan kulutuksen ilmiömäisenä kasvuna. Tänä vuonna otin oikein varaslähdön. Sain upean pitkävartisen kukkakimpun jo aattona, red velvet kakun kera. Fantastinen kakku. Kuuluu nykyään aivan lemppareihin. Vaarallinen tuttavuus. Hemmotteluni jatkui Valentine's dayna, suklaalla, ihanalla kortilla ja kahdenkeskisellä illallisella.

Olin long overdue pedikyyriin, joten mukava tekosyy lähteä hierovaan tuoliin kikattelemaan. Aina yhtä kivaa, mutta kutittaa niin vietävästi. Keskityn, puren huulta, mutta onnistun irvistellen kipristämään jalkaani joka kerta, sitten tirskahtelen ja pelkään aina potkaisevani pedikyristi-parkaa otsaan. Muut katsovat minua lehtiensä takaa alta kulmien. Vielä joku päivä istun rivissä liikahtamatta. Vielä eivät mitkään jedi mind trikit auta rimpuiluuni. Mokoma keltanokka.

Juhlapäivänä olin innoissani. Kävin hauskalla lounaalla erään ystävättäreni kanssa, sitten suuntasin takaisin kynsipaikkaan geelimanikyyriin(love it!) ja sieltä vielä kampaamoon hiusten pesuun ja muotoiluun. Sitten iski kauhea väsymys.

Uudet ihanat nudet kiiltonahkakorkkarit seisoivat hienosti aseteltuina pikkumekon alla, pöytävaraus oli tehty, lastenhoitaja tulossa. Minä seisoin keittiössä ja haukottelin vedet silmissä. Oli pakko keittää kahvia ja teeskennellä pirteää. Kiitos kofeiini ja valokynä!

Totuuden nimissä olisin maksanut mitä vaan, ettei olisi tarvinnut lähteä mihinkään. Halusin pukea pyjamahousut ja mieheni vanhan svetarin; suklaarasia mahan päälle, töllö auki, jalat sohvalle. Mutta ei. Ei, kun kirkkaanpunaista huulipunaa, hiuslakkaa, puristavaa sukkahousua ja menoksi.

Vintage wine bar:ssa mieli jo vähän virkistyi katsellessa rakastuneita tyylikkäitä pariskuntia. Ruokaravintolammekin oli täynnä iloisia, onnellisen oloisia ihmisiä. Ja pitihän kauan sitten hankittua mekkoakin päästä ulkoiluttamaan ekaa kertaa. Tässä illan paras käänne; alkuruoan jälkeen massu oli melkein täynnä. Pääruokiamme emme jaksaneet syödä kuin puoliksi ja päätimme ottaa jälkiruoan suoraan mukaan. Oli vähän myöhäkin jo;) Niinpä siis vauhdilla kotiin, meikit pois, verkkarit päälle, telkkari auki ja lusikka tiramisuun omalla kotisohvalla. Heaven.

Tataa!
ps

Molempi parempi