Tämä talo löytyi, kuten kaikki kotimme. Heti sisään astuttuani tiesin saapuneeni. Miesparkani; tutustuessamme taloon ensimmäistä kertaa nipistelin häntä joka huoneessa käsivarresta, nostelin kulmakarvoja ja hymyilin kuin puuhevonen kuutamolla. Olisi varmaan vähemmästäkin tajunnut, että rouva on nyt löytänyt etsimänsä.
Ei tätä voi vielä kodiksi kutsua, mutta joku talon fiiliksessä muistuttaa omaa kotia Suomessa. Talon ääniin täytyy vielä tottua, mutta tänne on hyvä kotiutua. Moni asia on myös toisin, kuten alle viikossa, on tullut huomattua. Tässäpä muutama esimerkki; etuovi on turha. Sitä ei käytetä. Sisään tullaan suoraan autotallista kodinhoitohuoneen kautta.
Eteisen kaappeja ei ole. Eikä naulakkoja. Paikalliset kävelevät sisään kengät jalassa, kyselemättä. Lattialla saa olla valkoinen silkkimatto ja sille rontataan lenkkareissa oli niiden pohjassa rapaa tai ei. Takit heitetään sohvan nurkkaan tai tuolin selustalle, tai vaihtoehtoisesti ne päällä istutaan sohvalle ja ruokapöytään(!).
Olohuonetta ei käytetä. Sitä kutsutaan front tai sitting roomiksi. Siellä oleillaan vain vieraiden kanssa. Niinpä. Who are we kidding here? Ainakin suomalaisten vieraiden kanssa hengataan mahdollisimman ahtaasti keittiössä, likaisten astioiden ja kippojen seassa. Perheen kesken ollaan familyroomissa, sanoohan sen nimikin. Olohuone on siis siisti vähäkäyttöinen edustustila. Hukkatila. Varsinainen turhake.
Ruoanjätteet työnnetään lavuaarissa asuvaan garbage disposaliin. Se on pelottava ja kovaääninen. Suihkun voi laittaa päälle, juoda kupin kahvia, pestä rauhassa hampaat, tai lukaista sanomalehden ennen kuin sinne uskaltaa astua. Kuuman veden tulo kestää noin viisi minuuttia.
Kaikilla on puutarhuri ja jos niikseen tulee, myös poolboy.
Poolboy? Maanantaina makuuhuoneen ikkunan ohi hiihteli pieni harmaa ukonkäppänä, haavi kädessään. Entäs sitten puutarhuri? Metsään meni sekin. Pullea parrakas patu. Missä on se Gabyn Gardener? Tässä on huijauksen makua. Ei tarvihe paljon itsetehtyä lemonadea tarjoilla. Täytyy siis keksiä takapihan sitruunoille muuta käyttöä.
Jotkut asiat jaksavat naurattaa, jotkut asiat ärsyttävät. Tietty.
Se mikä ei ärsytä yhtään, on asua taas normaalilla kokoonpanolla. Ah miten vapauttavaa roikistella puolipukeissa ja tehdä just mitä huvittaa, milloin huvittaa. Enää ei myöskään tarvitse poistua huoneesta vähin äänin verenpaineen noustessa, mennä nurkan taakse irvistelemään ja vääntäytymään ihmeellisiin kouristuksenomaisiin asentoihin palatakseen takaisin naama peruslukemilla. If they only knew;)
Tataa!
No comments:
Post a Comment