Toisenlainen Talvi

On hämmästyttävää miten lämpötilat muuttuvat päivisin. Aamulla saa skrapata ikkunoita ja iltapäivällä ei enää palttoota kaipaa. Paikalliset kehuvat olevansa etuoikeutettuja, oikeita luontoäidin lellikkejä, eivätkä piruuttaankaan varaudu kelin vaatimin varustein. (Jotkut toki vetävät untuvaa niskaan heti, kun lämpötila laskee alle kahdenkymmenen asteen.)

Aamuisin näkee usein porukkaa autoissaan, aamukahveineen, tuulilasin pyyhkimien viuhtoessa villisti. Jääskrapaa ei siis omisteta(sellaisen löytyminen olikin kiven alla)eikä defrost toiminto ole tuttu. No, jos ei ole kiire, käyhän se noinkin.

Koululuokan edessä värjöttelee yksi uggseissa sääret paljaina lyhyessä hameessa, toinen tukka pystyssä untuvatakissa ja kolmas hupparissa huulet sinisenä. Koulun viikkokirjeessäkin kehotetaan pukemaan lapsi sään vaatimalla tavalla. Kyllä se talvi tännekin tulee joka vuosi, mutta sitä ei kai haluta hyväksyä? Tai ehkä vanhemmat pukevat lapsensa päivän keskilämpötilan mukaan? Ja jotkut saavat selvästi päättää ihan itse mitä laittavat päälleen;) Oli miten oli, suomalaiselle tuttu ja järkevä kerrospukeutuminen on vierasta.

Sateella ei ulkoilla. Tätä täti ei ymmärrä, mutta kuten minulle taas niin ystävällisesti selitettiin; lapsilla ei ole sadevaatteita. Sateella on märkää ja liukasta. Sateessa voi kastua ja vilustua. Ja jos joku lapsi liukastuu ja loukkaa itsensä, oikeusjuttuhan siitä tulee. No huhhuh.

Meidän upouudet sadekamat laitettiin heti esille. Lapset oikein odottavat, että pääsevät sadeasuissa leikkimään. Toisaalta, ajattelen, nyt hymy huulilla, niitä hetkiä, kun pyyhällän päiväkodin pihaan viime minuuteilla ja siellä seisoo kaksi kurapukuista lasta. Mutaa on suupielistä varpaisiin, kädessä lappari ja ämpärissä mutavelliä. Ja miten onkin mahdollista, että aina kun sen kuminauhan ottaa saappaan alta, se lipsahtaa ja räpsähtää ja hiekkaa lentää silmiin ja suuhun. Joka kerta. It never fails. Joo, tuota settiä ei ole ikävä.

Jotta kuitenkin pääsisimme edes hiukan suomifiilikseen, puen lapseni heijastinliiveihin, kun lähdemme ulkoilemaan illan hämärtyessä. Täällä ei nimittäin harrasteta kävelyteitä, eikä katuvaloja. Autot ovat sen sijaan ISOJA ja kaasujalkakin painava. Moni pysähtyykin tuijottamaan lapsia neonkeltaisissa liiveissään ja kommentoi jotain hassunhauskaa. Useimmiten nostatamme peukkuja.

Kun seuraavan kerran sataa, päälle vedetään värikkäät kuravaatteet ja lähdetään ulos raikkaaseen ilmaan. On hauska seurata sivusilmällä, kun naapuritalojen verhot heilahtavat meidän talsiessa ohi. Pitävät meitä hulluina. Eihän kukaan ulkoile sateella. Taitavat olla ulkomaalaisia;) Pohjoismaalaisen mielestä Ei ole huonoja kelejä, on vaan huonoja varusteita. Eikö niin?

Tataa!

"Parempi kuin karamelli,
lapsista on savivelli,
niinkös, niinkös, niinkös että,
missä vain on kuravettä,
siellä hurjat huudot soivat,
siellä lapset ilakoivat.
Märkä hame, märkä takki,
ihan märkä koko sakki."