Hassut Pelot

Uuden kodin mukana tulevat uudet äänet. Illalla myöhään, kun kaikki muut jo nukkuvat, saatan kuunnella kuinka talo huokaa. Jonkun mielestä se on talon ystävällinen tapa toivottaa tervetulleeksi, mutta minua se vähän pelottaa. Saatan myös nousta vielä sängystäkin tarkistamaan että ovet ovat varmasti lukossa.

Jos olen yksin kotona, minua pelottaa iltapesulla se, että kun nostan pääni, takanani seisoo joku. En silti ole valmis vaihtamaan vanu-puhdistusmaito-kasvovesi-yhdistelmään;)

Jossain vaiheessa arastelin katsoa pimeällä auton takapeiliin liikkeelle lähtiessäni. Olin varma, että peilistä tuijottaisi kauhea sarjamurhaaja ja veitsen terä vain vilahtaisi yön pimeydessä. Urban Legends elokuvan ensimmäinen kohtaus aiheuttaa vieläkin väristyksiä.

Teininä, ja hiukan myöhemmin, katsotut kauhupätkät olivat tyhmiä. Mutta nyt olen yhtäkkiä joutunut niiden tapahtumapaikkoihin. Amerikkalaisen ison leffateatterin wc on ehkä pelottavin paikka ikinä. En voi ostaa isoa juomaa, sillä silloin voi joutua poistumaan kesken elokuvan käymään siellä. Sinne ei ikinä osu kenenkään kanssa samaan aikaan, iltaisin. Paikka on iso, kaikuva ja kolkko. Ovet ovat saluunan ovia, joissa on metalliset lukot ja isot raot. Paikka on kerrassaan kammottava. Kun pakon sanelemana joudun sinne, pelkään ihan oikeasti. Sieluni silmin näen, kun jonkun oven alta laskeutuu äänettömästi pari maihinnousukenkiä. Ylös en uskalla katsoa ollenkaan. Viereisestä kopista kurkkaa aivan varmasti se scream ukko. Hello Sidney.

Viimeisin epämiellyttävä kokemus tapahtui, of all places, day spassa(!)Olin värjäyttämässä ripsiäni. Kosmetologi, korjaan, esthetician, jätti minut pimeään aromatuoksuiseen huoneeseen myrkyt silmillä merenkohinaa kuuntelemaan. Sanoi vain poistuessaan, I'll be back in a few minutes. Ennen kuin ehdin sanoa kissa, hän oli poissa. Ensin iski paniikki. Apua, mihin hän meni, minkänäköinen huone tämä oli, mitäs jos alkaa kirvelemään, pitääkö huutaa apua, miten hän voi jättää minut tänne yksin?!! Hetken panikoinnin jälkeen nukahdin.

Heräsin säpsähtäen, mutten onneksi räväyttänyt silmiäni auki. Olinko edelleen yksin? Missä olinkaan? Hapuilin varovasti ilmaa, mutten tuntenut kenenkään läsnäoloa. There was no disturbance in the Force;) Huhuilisinko nyt apua? Oliko se esteetikko unohtanut minut? Inhottavaa. Kukapa nyt haluaisi maata yksin vieraassa paikassa pimeässä huoneessa pystymättä avaamaan silmiään..hui.

Makuuhuoneen ikkunamme ovat takapihalle ja pihaa ympäröi aita. Aita on sen verran korkea, ettei meille näe kukaan. Tykkään siitä, että voin herätä aamunvalkeuteen joten suosin hyvin ohuita verhoja. Tästä johtuen uusin kehittämäni pelko on se, että kun herään yöllä, valoverhon takana seisoo tumma hahmo. Voi hyvää päivää.

Ehkä pitäisi katsoa vähemmän elokuvia, lukea vähemmän dekkareita ja enemmän vaikka runokokoelmia;)

Tataa!

ps on muuten hauska vertailla pelkoja. Saa kuulla ihan uusia itselle omituisia juttuja, joita joku muu pelkää.(lohduttavaa) Onneksi en ole onnistunut adoptoimaan muiden pelkoja;)