Ei käy elämä tylsäksi

Viime viikko oli aivan päätön. Maanantaina oli Memoral day, eli harvinainen kansallinen vapaapäivä, mutta sitten lähdettiin liikkeelle turboboostilla. Tiistaina olin koululla kahteen eri otteeseen; oli Family Reading Day & Pyjama Day. Lapset lukivat yöpuvuissa, makuupusseissaan koko päivän. Vanhemmat saivat tulla lukemaan luokkiin ja minä olin molempien luokissa. Siinä vierähtikin melkein koko päivä.  Vauvaakin syötetään nykyään aika usein koulun parkkipaikalla, auton takapenkillä;)

Keskiviikoksi olin lupautunut kuskiksi pikkupartiolaisten kevään lopettajaisiin. Olen delegoinut ryhmän vetovastuun muille täksi kevääksi, ja ei ole kyllä hommaa hoidettu ihan esimerkillisesti. ARGH. No, kuitenkin, vietin siis toiset neljä tuntia näiden pienten tyttöjen kanssa keramiikkapajassa ja jätskibaarissa.

Torstaina oli Flag Appreciation Day, ekaluokkalaiset lauloivat patrioottisia lauluja hassut hatut päässä, sinipunavalkoisissa vaatteissaan, käsi sydämen päällä. Sitten, kuten kahta viikkoa ennen May Day juhlan yhteydessä, yläkuvassa, oli koululla Family Picnic. Ja taas siis koululla, koko perhe, värikordinoituna, eväät mukana, nääs nääs kirvesvartta, amerikkalaisia irtohymyjä. Uuvuttavaa.

Viikon ikävin yllätys oli esikoiseni koulukiusaajan tekemä come back. Menetin siinä sitten taas sopivasti yöuneni, tai näin lähinnä ihan hirveitä tsunami-painajaisia ja heräilin koko yön. Todella mukavaa. Luulin jo hoitaneemme tämän asian loppuun, mutta ei. Onneksi lukuvuosi loppuu, ettei tätä pikkuniljaketta tarvitse nähdä. Jos meininki jatkuu syksyllä, otan kovat aseet käyttöön. Tämä pikku piiiiip on kuulemma kiusannut aina jotain oppilasta, ihan eskarista asti. Hän on erään opettajan tytär, ja tuntuu luulevan, etteivät säännöt kosketa häntä. Saimme hänet jo kuriin, mutta mutta. Tämä kyseinen tapaus käyttää kamalia metodeja ja on selkeästi kypsempi kuin ikäisenä. Jotkut tytöt pelkäävät häntä, vanhemmat taas arkailevat hänen äitiään ja mahdollisia ongelmia koulussa omille lapsilleen. Minä en pelkää ketään. Tämän tytön äiti on sopivasti neljännen luokan opettaja, joten jos hyvin käy, esikoiseni on ensi vuonna hänen oppilaitaan. Saattaa mennä mielenkiintoiseksi.  Minkäköhänlaista niillä on kotona?

Unista; ei pitäisi sanoa mitään, mutta poikani on nyt nukkunut kokonaisia öitä noin viikon. (!!!) Nukahtaa puoli kymmeneen mennessä ja herää aamuseiskan ja kasin välillä. Aika juhlaa siis.

Perjantaina oli nuorimman tyttäreni Early Birthday luokassa. Kaikkien kesäloman aikana syntyneiden lasten synttäreitä juhlitaan koulussa etukäteen. Vaan kappas, ne synttärit olivatkin torstaina, eli, kun me istuttiin picnicillä, tyttäreni haki luokasta Happy Birthday -hattunsaMitä?! Hänen opettajansa kertoi, että tänään juhlitaan. Eiku, eikö se ollut vasta huomenna? Mailiin, tarkistus, Ounou. Olin lukenut mailin, mutta kirjannut juhlan väärälle päivälle. Kätevää. Hups.

Lauantaina järjestettiin juhlat kotona; seitsemän pikkutyttöä poolparty tunnelmissa ja yksi venäläinen äiti altaan reunalla juomassa olutta;). Pizza&kakku yhdistelmää ei taas haluttu, joten sain väsätä jotain ihan muuta. Partyfavorin hoidin ostamalla osallistujamäärän verran uusia uimarenkaita, ja saivat leikin päätteeksi viedä mieluisan mukaan. Herkuksi haluttiin jätskibaari. Voi sitä kikatuksen määrää, kun ilmoitin, etteivät mitkään säännöt päde tänään. Haluatko kaikkia makuja? Joo -Laitetaanko kermavaahtoa? Joo, -Entä suklaakastiketta ja karamellikastiketta? -Mites strösselit? -Entä Brownie bites ja suklaakarkit? Joo, Joo Joo!

Sitten, vauva kainaloon ja nopea syöttöpäikkäriyhdistelmä, kuppi kahvia ja lisää vieraita;) Ystävämme tulivat syömään mieheni bravuuria; savustettua lihaa ja tietty saunomaan. Olipa taas älyttömän mukava ilta.

Sunnuntaina sain onnekseni delegoitua lapseni toisten äitien kyytiin yksille synttäreille ja illalla syötiin pizzaa. Huhhuh. Päätin siinä juustot suupielestä roikkuen, että urheilen joka arkipäivä tällä viikolla. Ihan lupaava alku, pakon edessä. Lupauduin taas sijaistamaan zumbaa. Voi herravarjele. Ei käy elämä tylsäksi.

Tataa!

PS meillä oli lauantaina myös yhdestoista hääpäivä. Eka vuosi, kun sovittiin, että juhlitaan joskus toiste. Nyt on liikaa muuta, eikä me oikein voida jättää vauvaa vielä. En halua. Teemana taisi olla teräs? Mieleen tuli vaan Teräsbetoni, se heavy bändi, joten en sit ostanut mitään. Keskitytään romantisoimaan joskus kesällä. Kahdestaan olo on paras lahja. Mitään tavaraa ei tarvita. Niin, paitsi uusi auto;)