Ei näin voi tapahtua!

Olen ollut viime päivät,oikeastaan viikot, niin sanotusti hiukan pre-occupied. Olen ollut infernaalisen apinanraivon vallassa, kiroillut ja meuhkannut, kyräillyt hiljaa suunnitellen erilaisia iskutaktiikoita tai vaipunut epätodelliseen, epätoivoiseen tilaan surullisena. Olen purkanut pahaa mieltäni ja tuskaa vanhemmilleni, rähjännyt miehelleni, huutanut lapsille. Ei voi kuin itseään syyttää, mutta on myös kerta kaikkiaan käsittämätöntä, millaisia ihmisiä maailmasta löytyy.  Ainahan sitä kuulee kaikenmaailman kauhujuttuja jonkun tutun tutun vuokralaisista, mutta kun sitten omalle kohdalle sattuu oikea mätäpaise, on sitä jo vaikea käsittää. Näin ei voi tapahtua, tässä täytyy olla joku väärinkäsitys....vaan kun ei ole.

Menimme, me onnettomat,  uskomaan, että ihmiset ovat rehellisiä. Annoimme siis avaimet uudelle vuokralaiselle ennen kuin ensimmäisen kuun vuokra ja takuuvuokra oli tilillä. Jotenkin ajattelin, että, kun kerran on nimet paperissa ja sotu tiedossa, selusta on turvattu. Näin ei ole.

Sopimuksesta huolimatta, vuokraa ei vaan kuulunut. Sain ilokseni myös heidän sähkölaskunsa maksettavakseni. Alkoi hirveä rumba sähköposteja, tekstareita, puhelinsoittoja.

Sain kuin sainkin kyseisen kaverin kiinni. Selitykset olivat milloin edellisen firman maksuvaikeudet, myöhemmin todettu valheeksi, sekä työpaikan vaihto. Idioottina, menin uskomaan, että asiat vielä selviävät, vaikka rästissä oli jo puolentoista kuukauden vuokra ja takuuvuokra, enkä ollut nähnyt kotivakuutuksesta vilaustakaan. Osasi hemmopaskiainen puhua ja selittää, pyytää anteeksi ja vakuuttaa. Selvitin toki, ettei valehtele nykyisestä työpaikastaan.

Annoimme lisäaikaa. Viivästymisiä ei kuulemma enää tule. No, quelle surprise, viivästyminen tulikin. Oli aika ryhtyä toimeen. Todistajien läsnäollessa suoritettiin juridisesti oikeaoppinen vuokrasopimuksen purkaminen, antaen muutama päivä aikaa muuttaa pois rakkaasta kotitalostamme. Tässäkään vaiheessa ei varmaan enää yllätä, etteivät he muuttaneet mihinkään, mutteivät myöskään maksaneet ainuttakaan lanttia vuokraa. Tässä vaiheessa rästejä on jo yli kahden kuukauden vuokra sekä takuuvuokra. 

Ikävä kyllä emme ole kroisoksia ja talostamme aiheutuu meille kuluja joka kuukausi. Samaan aikaan siellä asuu epärehellinen perhe. Ilmaiseksi. Minua inhottaa tunteellisena ihmisenä, että meille niin rakkaassa talossa, meille remontoidussa rakkaassa kodissa, asuu joku huijari. Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me.

Nyt on oikeustoimien aika. Haemme häätöä. Luottamus on mennyt ajat sitten, samoin lukuisat yöunet. Vauvaparka. On ollut todella käsittämätöntä tajuta, että joku mulkvisti saa asua talossamme ilman minkäänlaista korvausta vain sillä oikeudella, että heillä sattuu olemaan avaimet meille. He eivät ole noudattaneet yhtään kohtaa sopimuksestamme.  Miten heillä voi olla mitään oikeuksia???

Laitan kovat panokset lippaaseen. Enkä tästä lähtien luota enää kehenkään. Luottotiedot tarkistetaan, armoa ei anneta, ymmärrystä ja joustoa ei tunneta.  Jos vuokra on päivänkin myöhässä, ryhdyn toimiin. No more Mr Nice Guy.

Vaikeinta tässä tilanteessa on tietenkin huoli ja taloudelliset menetykset ja pelko siitä, missä kunnossa talomme on, kun vihdoin saamme tämän porukan pihalle.

Minun piti postata kaikenlaista hauskaa ruokajuttua, mutta olen niin lopussa tämän asian kanssa, etten  voinut olla jakamatta. Nauttikaa, jos arkenne pyörii huoletta. Tilanne on niin absurdi, että välillä naurattaa. Ei tässä itkeäkään voi, vaikka välillä kyllä itkettäisikin.

Mukavaa viikonloppua.
Tataa!