Thursday, February 27, 2014

Latte with Vanilla Almond Milk, please

Sairaalan henkilökunta ja palvelutaso oli aivan huippua. En ole koskaan todistanut samanlaista vauhtia, tehokkuutta ja saumatonta tiimityöskentelyä, mutta toisaalta, aiemmat kokemukseni ovat olleet drama-free, eikä ole kyllä mitään kritisoitavaa Jorvin toiminnasta, päinvastoin. Täällä, annan kympin Good Samaritan Hospitalille.

Kaikki huoneet ovat yhden hengen huoneita. Vauva on vierihoidossa, kuten Suomessakin. Hoitajat ramppaavat huoneessa koko ajan, meillä piti seurata veriarvoja, -paineita ja sokereita erityisen tarkkaan ensimmäiset 24 tuntia, joten tuntui siltä, että joku oli koko ajan koputtelemassa ovelle. Yksi hoitaja, tosin tuli välillä ihan tikusta asiaa-käynneille; tuli tarkistamaan vauvan vaipan ja kehotti soittamaan paikalle, jos haluan, että vaippa vaihdetaan. Hän kyllä hoitaa! Oli hyvä tyyppi ja me naureskeltiin ja vitsailtiin aina tovi, mutta kyllä minä ehkä just ja just vaipan osaan vaihtaa;) Sitä paitsi yhden valvotun yön jälkeen oli vähän univelkaakin...

Toinen, kummallisella aksentilla puhuva ontuva yökkö oli paras; sanoin, että tarvitsen muutamien tuntien välein korviketta, ettei lapsi näänny nälkään. Hän toi minulle laatikollisen pikkupulloja ja sanoi, Hyvä, toiset haluavat antaa vain rintamaitoa. -Mitä maitoa kysäsin? Minun tehtaani ei käynnisty heti. Ainoa asia, jota karsastin oli se, että myös tutit, heitettiin yhden käytön jälkeen roskiin. ?!? Mitä tuhlausta! Miksei niitä desinfioida ja uusiokäytetä?

Minua ärsyttää tässä alkuajan äidinmaito versus korvike- keskustelussa vain yksi asia, sekä Suomessa että täällä; miksei sairaalan henkilökunnalla ole yhtä yhtenäistä mielipidettä tai jotain linjaa? Miksi jokainen hoitaja tuputtaa henk koht näkemyksiään tuoreille, varsinkin ensikertalaisille, äideille? (Minuun heidän juttunsa eivät vaikuta. Olen vahvasti omaa mieltä; kunnes maitoa tulee kunnolla, ruokitaan muilla keinoilla. sanovat muut siihen mitä tahansa. Nälässä en lastani pidä.) Mutta kaikki eivät ole niin kuin minä ja saattavat häkeltyä helposti. Hormonimyrskyssä, uusien asioiden parissa saatetaan helposti aiheuttaa syyllisyyttä. En tykkää. Peukku alaspäin :(

Meistä huolehdittiin ihanasti. Room service toi aamupalat, lounaat ja päivälliset ja välipaloja, kuten vanukkaita, jäätelöitä ja erilaisia juomia riitti itsepalvelu pantryssa loputtomiin. Menu oli nelisivuinen, yläkuvassa vain vajaa sivu. Räjähtänyttä olemusta ja tiettyjä muita pieniä kremppoja lukuunottamatta olo oli kuin hotellissa. (Oli ihana tilata made-to-order omeletti aamuksi, syödä kakkuja, hampurilaisia, pastoja ja satunnainen salaatti ;)) Huikopalaksi muutama jäätelökippo;)
tooosi terveellistä;)

Sairaalalaukusta; olin päättänyt pakata tärkeimmät itse, vaikken uskonut, että joutuisin laittamaan mieheni missään vaiheessa asialle. Onneksi mukana oli uusi ohut aamutakki ja siisti yöpaita, sillä niinhän siinä kävi, että jouduin antamaan miehelleni listan muista tavaroista...

Tuli elävästi mieleen yllätyspolttarini; mieheni oli pakannut minulle yön-yli-laukun. Voi halleluja. Mukana oli sellaiset rintsikan ritsat, joita en enää edes muistanut omistaneeni. Mistä hemmetistä hän oli ne edes löytänyt? Sama juttu alushousujen suhteen. (note to self: inventoi ja hävitä kaikki vähänkin kulahtaneet alusvaatteet;)

Tällä kertaa olin onneksi heittänyt laukkuun omat alusvaatteet, mutta villatakiksi hän oli taas löytänyt jostain ylähyllyn takaa, remonttivaatteiden seasta, jonkun kauhean vanhan kauhtanan. Miksei ottanut paljon käyttämääni maastokuvioista? Oh well, onneksi mukana oli sunnuntaina hankittu Peter Pilotton pusero, joka päällä minut otettiin sisälle maanantaina, vetäisin sen mekkoni päälle kotimatkalle. (Peter Pilotto for Target-mallisto on muuten ihana! Piti postata siitä, mutta tuli sitten muuta..)

Sairaalassa oli ihanan rauhallista ja leppoisaa, tavallaan. Ei varmaan pitäisi sanoa mitään, mutta nautin rauhasta, täysin siemauksin, ihan yksin, uuden poikani kanssa. Tätä rauhaa jatkui 36 tuntia, kunnes lähdin kotiin. Yrittivät suostutella jäämään vielä seuraavaan päivään, mutta olin luvannut lapsille, että tulen kotiin. Miehelleni sanoin, että olen vain henkisesti läsnä;) Jos joku kysyy minulta illalla -Äiti, mitä me syödään tänään? En vastaisi seurauksista;) Mieheni passasikin minua esimerkillisesti pari ekaa kotipäivää.

Yksi kotiinpaluuseen vaikuttava asia oli myös hinta. Odotamme kauhulla sairaalan laskua. Omavastuuosuutemme nollautui näppärästi vuoden alussa. AUTS. Jokainen särkylääke laskutetaan erikseen. Viivakoodit piipataan ranteesta, eikä omien buranoiden ja panadolien napsiminen ole potilaana oikein sallittua.

Esimerkkinä; anoppini joutui tyräleikkaukseen; aika perussettiä, eikö? Neljän sairaalassa vietetyn päivän kokonaishinnaksi tuli 84 000 dollaria. (!!!!!) Onneksi vakuutus korvasi leijonan osan ja omavastuuksi jäi vain muutama hassu tonni. Me odotellaan suurnpiirtein kymppiä maksettavaksi, vakuutuksen jälkeen. Staycationeita odotettavissa, siis;)

Jatkan kirjoittelua taas pian, nyt takaisin nuuhkuttelemaan.
Tataa!



7 comments:

  1. Miten vähävaraiset synnyttävät, oliko tuo siis yksityinen sairaala vai ihan yleinen? Jenkkien systeemeitä tuntematta kyselen,...

    ReplyDelete
  2. Ihan perussairaala. Useimmat sairaalat ovat ns yksityisiä, on oltava joitakin public hospitals, kai? Normaalisti, ihmisillä on sairausvakuutus, jota maksetaan kuukausittain. Vakuutuksen piiriin kuuluvat tietyt sairaalat, lääkäriasemat ja lääkärit. Jos käytät verkoston ulkopuolisia palveluita on hinta paljon korkeampi. Meillä vaihtui vakuutus vuoden alusta, ja oli taas hirveä jumppa selvittää kenen palveluita voimme nyt "järkevästi" käyttää. Onneksi esim lääkärini, jota olin käyttänyt koko odotusajan, kuului uuden vakuutuksen in-network, lääkäreihin.

    Tosin, hoidosta ei voi kieltäytyä, eli jos joku tulee ER:ille ja on synnyttämässä, eikä ole vakuutusta, ei sairaala voi kieltäytyä hoidosta. Miten maksu sitten peritään, en suoraan sanottuna tiedä. Ns Obamacare yrittää tarjota kaikille sellaisia vakuutuksia, joihin heillä olisi varaa. "Affordable care" act. Medicare, on taas suunnattu eläikäisille, en mene ihan yksityiskohtiin, miten toimii, sillä en tiedä kaikkia yksityiskohtia.

    Kuulostaa varmaan tosi sekavalta? Anteeksi. Summa summarum, vähän niinkuin Suomessa moni maksaa lapsivakuutusta, jotta voi suhahtaa äkkiä yksityislääkärin vastaanotolle, jos lapsi sairastuu yllättäen, eikä tarvitse odottaa päivystyksessä tunteja. Täällä koko perheelle maksetaan sairasvakuutusta, ja vakuutuksen perusteella määräytyy mitä lääkäreitä voi käyttää, eli ketkä hyväksyvät kyseisen vakuutuksen. Ns kunnallinen hoito ei ole mahdollisuus, sillä sitä ei ole oikein olemassa. Olen pahoillani, etten pysty vastaamaan kysymykseesi, sillä en kerta kaikkiaan tiedä. Nyt alkoi kiinnostamaan, eli selvitän! Tiedän, että maksuja peritään ja ihmiset ajautuvat sairauksien takia, eli terveydenhoidon laskujen takia konkurssiin. Myös sellaiset ihmiset, joilla on sairausvakuutus, mutta jollei se ole tarpeeksi kattava, voi out-of pocket- maksuiksi jäädä ihan hirveitä summia. Ihan kamalaa.

    ReplyDelete
  3. Usa on hyvä maa asua jos on terve ja työssäkäyvä.

    ReplyDelete
  4. Ystäväni (amerikkalainen) synnytti ensimmäisen lapsensa Yhdysvalloissa. Lasku oli 20 000. Toinen lapsi syntyi Kanadassa (mies on kanadalainen). Lasku oli 1500. Asuvat Kanadassa nykyään ja yksi syy on varmasti terveydenhuolto.

    ReplyDelete
  5. Joo, eihän tässä systeemissä ole MITÄÄN järkeä. Taistelin tuulimyllyjä vastaan ja jaksoin kiukutella ekat puoli vuotta, mutta jouduin luovuttamaan. Vakuutuksia on kerta kaikkiaan pakko maksaa, jos aikoo selvitä. Mieheni sanoi aikoinaan, että haluaa laittaa raameihin Jorvin laskumme, kokonaiset 184 euroa. Olimme viettäneet perhehuoneessa melkein kolme päivää ensimmäisen lapsen kanssa. Ei kerta kaikkiaan voinut uskoa silmiään. Nyt tiedän miksi...Puhumattakaan vanhempainrahasta jne. Toki, joka paikassa on puolensa. Juuri tässä tilanteessa on taas koti-ikävä;)

    ReplyDelete
  6. Huh, vakuutuksissa on tosissaan eroja! Meillä jäi maksettavaksi vakuutuksen jälkeen reilusti alle tonni, ja oli käynnistys kanssa, ei sektiota. Tuo särkylääkkeiden laskeminen ja viivakoodin avulla "tilille" merkitseminen oli kyllä minustakin jännä tapa... mutta sitten toisaalta sairaalasta sai aika paljon kaikkea kamaa ilmaiseksi mukaan. Ja hieronnan!! Meidän kotiuttamispäivä oli 4.7., joten edes aamupalaa ei meinannut keittiöstä löytyä, mutta onneksi hoitsu sai hierojan jostain kiinni ja sai vakuutettua, että täällä olisi eräs verenpaineesta kärsivä ressukka, joka on nyt pakko rentouttaa ennen kotiinlaittoa :D

    ReplyDelete
  7. Kuulostaa hyvältä Jessica! Meillä, kun synnytys sattui osumaan alkuvuoteen, on deductibles melkein nollassa, eli, jännittävää odotella laskua.. hehheh.

    ReplyDelete