Yksikielisyys ei minua suinkaan enää hätkäytä, vaikka pidänkin sitä äärimmäisen ignoranttina suhtautumisena muihin kulttuureihin ja maailmaan;) (oli pakko päästä sanomaan) Koulussa vieraiden kielten opiskelu ei ole edes vaihtoehto, mutta koulunjälkeisiin kerhoihin saa toki maksusta osallistua. Meidän tytöt tulevat osaamaan espanjaa tai kiinaa, tai molempia, suomen ja ameriikan lisäksi;)
Enivei, se, mikä pysäyttää minut lähes aina, on paikallisten tietoisuus muiden maiden ruoista, ruoka-aineista ja sisällöstä. Jonkin asteisena foodyna, pidän tästä ominaisuudesta. Yritän itsekin oppia wontonini. Mielenkiinto muuhun maailmaan näyttäytyykin siis ruoan kautta.
Väitän, että olen aika kansainvälinen tyyppi. Olen opiskellut ja asunut ulkomailla muutamaan otteeseen ja matkustellut laajasti. Olen lähes kaikkiruokainen, yllytyshullu, kokeilija ja nautiskelija. Syön siis muutakin kuin lihamakaronilaatikkoa, enkä kuljeta ruisleipää mukana matkakohteisiin. Siltikään, sushi kurssit käyneenä, en rennon letkeästi heittele maki- ja nigirisanastoa sivulauseissa, enkä pysty tilaamaan summanmutikassa kiinalaisen ravintolan listalta Kung Pao:ta, sillä en yksinkertaisesti muista mitä siihen tulee, puhumattakaan mu shuista ja muista. Ihan urpona lunttaan aina menusta.
Japanilaisissa ravintoloissa en enää edes yritä. Japaninsa tuntevana mieheni tilaa kaiken. Istua mössötän siinä ja odotan minkälaista rullaa pöytään kannetaan ja syön hyvällä ruokahalulla. Hän tuntee kiinalaisen, japanilaisen, persialaisen, italialaisen ja meksikolaisen keittiön sanaston oikein ja väärinpäin. Aika seksikästä. Jos on lapsesta asti tottunut siihen, että on kirjaimellisesti kaiken maailman ruokaa lähinurkilla tarjolla, ei voi muuta kuin oppia. Olenko minä sittenkin elänyt metsissä ja luolissa? Välillä tuntee olevansa vähän juntti.
Ostin pari vuotta sitten lapsille minimaaliset pinkit ja punaiset syömäpuikot Tokyo Kanista. Osaavat sitten myöhemmin syödä puikoillaan tyylikkäästi. Itse olen vieläkin huono ja soijakuppini näyttää ruokailun jälkeen aina riisipuurolta. Slippery suckers.
Tilanne huvittaa minua. Ja toki tällä alueella asuu normaalia kultivoidumpia amerikkalaisia, eikä jonkun keskilännen osavaltion pikkukaupungissa tieto olisi samaa luokkaa, mutta minulle tämä on ihan oikein. Mitä ikinä keksitkään haluta, jo löytyy. You name it, we've got it. Ähäkutti. Turhaan tunnen jonkinlaista ylemmyyttä haarukalla pihviään nyhertävän lenkkitossukaverin edessä? Ehkei hän olekaan niin barbaari kuin luulin;) Vaikka osaan syödä veitsellä ja haarukalla, laittaa servietin kauniisti syliini enkä huutele ruoka suussa, en välttämättä silti tiedä mitä syön;) Tasapeli? Oppia ikä kaikki.
Tataa!
ps kannattaa muuten kokeilla Korean BBQ ravintoloita! Ruoat kerätään ja grillataan itse pöydässä. Ähkyvaara, muuta en sano;)
Cajun food-paikat, joissa äyriäiset tilataan per pauna, ovat myös kokeilemisen arvoisia! Tämä testattu ja hyväksi todettu. Pingottaminen kannattaa jättää kotiin; ruoka syödään sormin ja tarjoillaan muovipusseista. Käsidesille oli käyttöä;) (olemme niin ruokakeskeisiä, että mietin jopa matkailua tämän ruoan perään? New Orleansiin, maybe? Southern hospitality ja cajun, creole food. Laihduttajat älkööt vaivautuko.)
No comments:
Post a Comment