Goodbye Gobble, Tervetuloa Tonttu

Kiitospäivä vietetty. JES! Nyt saa alkaa hömpötellä joulujuttuja ihan virallisesti. Meidän naapurit ripustivat jouluvalonsa jo pari viikkoa sitten, mutta mieheni sanoi jyrkän EI:n, kun ehdotin samaa. -Mutku noi toisetki... -EI! ennen Thanksgivingiä.

Tyranni. Joka vuosi kannattaa kuitenkin yrittää;)

Minulle tämä hömpöttely tarkoittaa joulumusiikkia ja -valoja, kynttilöitä, joulupalloja, glitteriä, kultaa, hopeaa, ripaus punaista. Kaikkea ihanaa! Sellaista rauhallista rakkaus-tunnelmaa. Ainoa vuodenaika, kun osaan itsekin rauhoittua, hengittää syvään, istua hiljaa, katsella tunnelmallisia valoja ja kuusta, olla vaan.

Koska joulumusiikkia saa kuunnella vain kuukauden, sitä kuuntelen joka paikassa ja koko ajan. Löytyy Rod Stewartin, Christina Aguileiran, Mariah Careyn, Tony Bennetin, Frankin... you name it, I have it, joululevyt. Mieheni saa näppylöitä, mutten välitä. Annan musiikin soida joka tuutista, rokahtavammat versiot, virret, jopa Titi-nallen joululevy saa soida. Jaiks.

Kiitospäivän pidennetty viikonloppu vietettiin suunnitelman mukaisesti hyvin perhekeskeisesti kotona, staycation henkisesti. Anoppi syötettiin kaikilla kiitospäivän "herkuilla" ja perjantaina illallistettiin ystävien luona. Pyjamissa oleiltiin iso osa ajasta. Family roomimme näytti leiriltä. Pitkän viikonlopun kohokohta oli Xbox Kinectin kotiintulo. (meidän vanha xbox versio ei tietty toimi täällä, joten oli aika hankkia uusi.) Disneyland on kierretty virtuaalisesti, laskettu jokea, kelkkailtu ja  tanssittu aivan hurjana. Aivan mahtavuutta oli huomata, että vanha Lips-karaoke peli toimii tässä versiossa(!), samoin Guitar hero. Lauantai-illan myöhäisinä tunteina jouduin huomaamaan, etten ihan yllä Alicia Keysin tasolle, mutta hauskaa oli ;) Minulla on paikallisille ystäville uutisia; ensi kerralla meillä järjestetään sekä dance off, että sing off;) Tervetuloa kylään!

Viimevuotista kaavaa seuraten, kävimme syömässä San Josen The Old Spaghetti Factoryssa, joka on tosi perheystävällinen ja takuuhyvä paikka. Ei gourmet, mutta hyvä perheravintola ja sieltä suuntasimme  Christmas in the Park-alueelle katsastamaan tämänvuotiset joulukuuset ja koristeet. Se on vähän niinkuin paikallinen Stockan jouluikkuna. Puisto koristellaan upeaksi, siellä on myös luistelurata ja tivolilaitteita. Lapset pääsivät muutamaan laitteeseen, me aikuiset (lue: minä) nautimme yleisestä joulufiiliksestä. Joulun odotus on parasta.

Viikon kuluttua pärähtää Jouluradiokin soimaan. Sitä soitin vanhalla työpaikalla läppärin kautta koko joulukuun. Työkaverit loivat minuun iltalypsykatseita... Toivottavasti joku on ottanut soihdun kantaakseen siellä toimistolla Suomessa;)

On siis tullut syötyä, juotua, rentouduttua ja kotia koristeltua; Aarikan tondet nököttävät sivupöydällä, 30 metriä jääpuikkovaloja on ripustettu koristamaan talon edustaa, joulupalloja on ikkunoissa ja tämän vuoden teemani mukaisesti lumihiutale-aiheista oheistavaraa alkaa olla riittämiin;). Piparitaikinan aion tehdä ekaa kertaa itse, glögiä on haettu Ikeasta. Suomi koti-ikävä hiipii taas päälle. Sylvian joululaulua tai Varpusta jouluaamuna en uskalla varmaan kuunnella ollenkaan.

Ikävä on lunta ja pakkasta ja perhettä. Olen googlettanut hiihtokohteita ihan hurjana. Tapanina taidamme suunnata hiihtämään, saa lumen nälän ainakin tyydytettyä. Uusi karvahattukin tuli ostettua;) Tein ruokaa se uusi hattu, yksin kerroin päässä, keittiössä, kun olin siitä niin onnellinen. Mieheni tuli kotiin, katsoi minua sivusilmällä, pyöritti päätä ja käveli ohi, mitään sanomatta. Pitää minua vähän hulluna. Ai että mua nauratti. Loistavaa tilannekomiikkaa;) Kun vedän vielä turkisliivin päälle, minua luullaan taas venäläiseksi. Oh well. Haitanneeeko tuo mittään, ovat pölyttyneet kaapissa liian kauan.

Täällä palmujen varjossa siis epätoivoisesti ripustelen lumihiutaleita ikkunoihin ja odotan, että joulunpyhien aikaan tuntisin pakkasen nipistelevän poskia. Saatan jopa syödä lunta, kun sitä näen;)

Tataa!

ps emme välttyneet Black Friday shoppailulta. Matkalla ystäviemme luo illalliselle halusin ehdottomasti pysähtyä Bloomingdale'silla. No, kuten arvata saattaa, ei me mitään alennuksesta ostettu, mutta synttärilahja käsilaukku odottaa nyt kangaspussissaan. Ihanan rouhea, Marc Jacobsin arkinen klassikko. jeee. Mission Accomplished;)