Pyöräilevä Ryhävalas

Suunnittelin ja pakkasin koko maanantain. Laukkuun heitettiin jos jonkinlaista asuyhdistelmää koruineen kaikkineen. (90% tuli takaisin käyttämättä, quelle surprise..) Laukut, rattaat, matkasänky, boogie board, ämpäreitä, märkäpuku (vaikka se olikin mieheni mielestä iha häpäsy). Aivan surrealistista koko hommassa oli se, että auto oli lähes valmiina puolilta öin, vaikka olimme lähdössä matkaan vasta tiistaiaamuna! Miracles do happen.

Tiistaina liikkeelle ja suht kivuttoman noin kuuden tunnin siirtymän jälkeen perillä, ah. Rakas Hermosa Beach. Rakas majapaikkamme, sama vanha huonekin;) Tällä kertaa oltiin melkein varustauduttu; mukana oli jopa juomia ja jotain pikkuruokaa. Huoneessamme on kunnon keittiö. Vautsi vau. Toki silti suuntasimme rannan kautta kävelykadulle syömään ja nauttimaan happy hourista. Oikeastaan meille riittäisi aina vain jääkaappi ja kahvinkeitin.

Keskiviikko oli aivan hullun hyvä päivä;  Aaamulla ensin Scotty's aamupalalle. Tarjoilija oli tosin noussut väärällä jalalla, joten varmistin, ettei mieheni kirjoita mitään 25% tippiä (on paljon runsaskätisempi tippaaja kuin minä). Good Stuff on myös nimensä veroinen aamupalapaikka, breakfast burritot vievät kielen mennessään. Sitten Hermosa Cycleryyn ja one speed cruiserit alle.

Pyöräily kuuluu Losissa meidän vakiojuttuihin; Rannassa kulkee "rantaraitti", aivan hiekan vieressä, noin parinkymmenen mailin matkan. (toki välillä joutuu kulkemaan pätkän pois hiekalta) South Bay bike paths- Santa Monica tästä  Ensin, epäilin, miten meidän sirkus saataisiin liikkeelle, mutta oivasti; esikoinen pyöräili itse, keskimmäiselle viritettiin trail-a-bike minun pyöräni perään ja pienimmän autoistuin kiinnitettiin trailerin teltan sisälle, verkon taakse. Voila. Soli siinä, fab five liikkeelle!

Pyöräilimme ensin Redondolle, (huom pienimpien kanssa Lagoon on suosittu), jossa pysähdyimme syömään supertuoreita kala-ja äyriäisherkkuja. Mahtava paikka! Suosittelen todella lämpimästi. Valitset elävistä merenherkuista omasi, friteeraavat tai höyryttävät sitten maun mukaan. En ole ikinä syönyt niin hyvää fish cevicheä, enkä niin upeita calamareja - Clam Chowder on taas ehdoton! Tänne pitää vaan osata tulla. Onneksi oli paikallinen opas mukana, joka halusi katsella vanhaa game arcadea lapsineen, trip down the memory lane;) Ruoka on varmasti hyvää myös ylemmällä tasolla, Redondo Pierillä, mutta myös varmasti kaksi kertaa kalliimpaa. Ihana meininki.


Tällä kertaa olin sitten sopivasti unohtanut vaipat, joten arvata saattaa miksi päätimme sotkea takaisin Hermosalle, emmekä jatkaneet enää etelään Torrance Beachin ja Palos Verdesin suuntaan...Öh.

Aamuliikunnan jälkeen suuntasimme boogie -tai bodyboardailemaan, as you wish. Tyttäreni ovat jo aivan huimia uimareita ja sukeltelevat isojen aaltojen alta syvemmälle. Mieheni opastamana sitten kukin vuorollaan laudan päälle; hurjan hauskaa ja taidokasta menoa aina hiekalle asti.  Mieletöntä!

No, mieheltä lahjaksi saatu surffiopetus on vielä käyttämättä, mutta päätin, että jos nuo ipanatkin, niin kyllä minäkin. Normaalisti mummoilen. Vesi oli yllättävän lämmintä, joten en sit laittanut sitä märkäpukua;) (vaikka tosiasiassa käyttäisin sitä myös spanxina;))Veteen, aallon bongaus, kauhea potkiminen ja JIHUUUUU mikä vauhti!Mahtavaaa! Mä surffaaaan!!!

Suu auki, into piukeena, kaikki tapahtui nopeasti; yhtäkkiä tössähdin hirveällä vauhdilla ja voimalla rantahietikolle sen laudan päällä, sormet jäivät laudan alle, AUTS!, Sitten toinen iso aalto pyyhkäisi yli ja olin ihan pökerryksissä. Bikinin housut olivat valahtamassa nilkkoihin, peppu oli hiekkaa täynnä. Meikit poskilla, uitettuna koirana, yritin nopeasti ylös samalla tarkistaen, että kriittiset paikat olivat piilossa. Suussa rahisi hiekka, silmiä kirveli. Onneksi se komea lifeguard ei napannut punaista kellukettaan ja pannut juoksuksi;) En sentään näyttänyt siltä, että hukun. Lauta oli mennyt menojaan. Voi perkele.

Ekasta kokemuksesta huolimatta, heti, kun kehtasin (eikä silmiä enää kirvellyt), menin veteen uudestaan ja kävi aika lailla samalla tavalla. Ensi kerralla laitan muuten sen märkäpuvun ja pidän sormet laudan päällä. Märkäpuku päällä ei tarvitse pelätä sitä, että yhtäkkiä makaa ihan ryhävalaana siinä rantahietikolla takapuoli paljaana pärskien.

Tataa!

PS Alkuillasta otimme vielä pyörät alle ja suuntasimme Manhattan Beachin laiturille jäätelölle ja illaksi taas kävelykadun huumaan. Oltiin kaikki aivan tasaraha, kuten kuvitella saattaa.

PPS Redondolla on himmeitä paikkoja;) kuten tämä. En sit ostanut mitään, vaikka mainostivat mm keijuja, öljyjä, enkeleitä, kristalleja, tuulikelloja, itkuvartioita ja tietty psychic readings. Matkakertomus jatkuu...