Haasteita

Ja seikkailua tämä on ollutkin; kun ensin hoitaa nelihenkisen perheen muuton sellaisen muuttofirman kanssa, joka sössii ruhtinaallisesti(en uskalla edes ajatella missä kunnossa omaisuutemme vihdoin saapuu määränpäähänsä), voisi melkein luulla, että amerikantädillä olisi hermo kireällä. Ajattelin, että kun pääsen perille, kapsahdan mieheni kaulaan ja alan vollottaa. Vollotuksen jälkeen laukeaa monen viikon stressi ja puolinaamaa peittävä herpes, mutta sitäkään ei tapahtunut. Olen oikeastaan ollut aika cool. Yliväsymys kai vastaa kohdallani sitä hassua hormonaalista olotilaa, jossa raskaana ollessani välillä hymyilin ilman syytä ja tiputtelin rikkimeneviä tavaroita lattialle. Eikä harmittanut yhtään.

Nyt olen palaamassa normaalien kirjoihin ja olen hereillä. Onneksi.
Paikka on meille tuttu monen vuoden kokemuksella, mutta vain lomapaikkana. Etupihallamme Espoossa jökötti tukevasti vaahtera, täällä palmu.

Arkirutiinien pyörittäminen on ihan eri asia. Kaupassa ei esimerkiksi vain "kipaista" käymään. Tai jos kipaisee, niinkuin minä tein, onnistuu ostamaan lapsille sellaista jogurttia, jonka syötyään he loistavat pimeässä. Ei hätää, neonturkoosin jogurtin syöminen ei luonnistunut. Tarvitsemme edelleen lamppuja.

Ruoka-asiat aiheuttavat kohdallani haasteita. Keli on läpivuoden lämmin, joten "sisävaatteissa" mennään. On turha kuvitella piiloutuvansa untuvatakin uumeniin. Ruokakauppojen hyllyt notkuvat herkkuja, joten minun on parasta ostaa itselleni ravihevosten käyttämät silmälaput ja ryntäillä vain tiettyjen hyllyjen luo katse muuten tiukasti maahan käännettynä.

Ravintoloitakin piisaa joka nurkalla, tarjolla on vanhan ajan dinereita, sushi paikkaa, jäätelöbaaria, sandwichia, meksikolaista ja you name it, kaikkea löytyy. On myönnettävä, että hampurilaiset, pizzat, burritot, buffet breakfastit, makukahvit, smoothiet ja pirtelöt on jo kertaalleen syöty. Onnea siis matkaan.

Samaan aikaan, olen tehnyt henkilökohtaisen ennätykseni ja urheillut tämän ensimmäisen amerikanviikkoni aikana jo neljä kertaa! Olen jopa juossut(yrittänyt juosta) helteellä lenkkiä mieheni perässä, joka muuten paahtaa eteenpäin kuin terminaattori. Jää nähtäväksi kuinka kauan pystyn ylläpitämään tätä balanssia.

Tataa!