H niin kuin Hormoni

Onnistuin ignooraamaan mahan lähes kokonaan ensimmäiset kolme, neljä kuukautta. Ehkä väsytti normaalia enemmän, (ja oli nälkä), mutta muuten ei mitään raportoitavaa. Keskityin arkisin töihin, iltaisin ihan samalla tavalla lasten kanssa kotiläksyjä ja ruokaa vääntäen ja viikonloput perheen kesken tai ystävien kanssa. Pari tuttua on käynyt Suomestakin taas pikaisesti kylässä, sekä yksi vanhan kekkeripoppooni jäsen, joka vietti meillä kokonaisen viikonlopun. Ihanaa olla vaan, jutella vanhan ystävän kanssa elämästä ja huristella avoautolla;)

Mutta nyt on alkanut tapahtua; tavarat tippuu käsistä; tiputin yhden päivän aikana kännykkäni ainakin viisi kertaa, kadulle, autoon, lattialle, pakastealtaaseen, you name it, sinne meni. Tuntuu, että jos oikealla kädellä ottaa jotain, vasemman käden ote irtoaa automaattisesti. Tai sitten kädessä oleva esine vain lipsahtaa.

Aikoinaan tiputtelin lasisia salsapurkkeja ja sweetchilikastike-pulloja keittiön kivilattialle. Nyt olen keskittynyt tiputtelemaan kahvinpuruja ja puhelinta. Märkiä kahvinpuruja. (kuten kuvassa) Mutta, ei haittaa yhtään. Normaalisti sanoisin ainakin ruman sanan ja verenpaine nousisi. Nyt en jaksa edes hermostua, otan vain, nykyään aina käden ulottuvilla olevan, harja-ja kihvelisetin ja alan siivoamaan.

Siivoamisesta; olen innostunut eri pesuaineista?! Mistä tää nyt tuli. Saatan kulkea valkaisuainemyrkkysekoitus spraypullo kädessä pitkin kylpyhuoneita. Methodin mintun tuoksuista ikkunoiden ja peilien pesuainetta käytän lähes päivittäin. Olen myös innostunut mikromoppaamaan ja käyttämään jotain ihmeellisiä antibacterial wipeseja. AH, kun likaa irtoaa ja puhtaan tuoksu leviää. Kai tätä pesänrakennusvietiksikin kutsutaan? Mutta omituisinta tässäkin, että joskus maatessani sohvalla, katselen sotkuja eikä voisi vähempää kiinnostaa. Ajattelen, että voi, miten maallista. Ja annan olla. Käyn siis ihan tuulella.

Suomalaisena odottelen "sitä sadepäivää, jolloin kuuluu laitella vanhoja valokuvia albumeihin"  ja sitähän ei tässä ilmastossa ihan heti tule, joten nautin pimeistä illoista ja teeskentelen, että ulkona sataa;) Yksi ilta, jostain mielijohteesta aloin järjestelemään reseptejä. (Väitän, etten ole ainoa, joka saksii naistenlehdistä reseptejä ja tunkee ne sitten jonkun lehtiön väliin. Vuosiksi.) Resepteihin ei juuri palata, sillä kaikki reseptithän löytyvät nykyään netistä... Nyt olen leikannut ja liimannut sitä varten ostettuun reseptikirjaan vaikka minkälaisia punajuuri-vuohenjuusto-uunilammas-paahtopaisti-risotto-tyyppisiä sadonkorjuu reseptejä. On muuten sinänsä tosi fantsua, että olen muuttanut tänne mukanani joitain vuoden 2006 Me Naiset-lehden reseptejä, joita nyt sitten rypistellen heittelin roskiin;) Kuvassa kekoa.

Äiti laittoi paketissa muutaman Kodin Kuvalehden sillä lopputuloksella, että niitä lehtiä voi tuskin kierrättää paikallisille kavereille, sillä ne on ihan palasina;) Ja joutuu rakas ystäväpariskunta viikon kuluttua koekeittiöni uhreiksi. Etanoitakin tekee mieli, nyt kun ilma vihdoin vähän viilenee. Saakohan niitä tässä tilassa edes syödä?

Taidan kaivaa Schlemmertopfinikin taas esille. Mausteisessa tomaattikastikkeessa haudutetut lammaspullat kuulostavat maailman parhailta, enkä uuniperunoistakaan kieltäytyisi;)(Tai, no,  mistään muustakaan ruoasta)

Viikonloppuna lennetään Halloween-juhlista toisiin, mutta tänään ollaan ensin koululla Fall Family Fun Nightin vapaaehtoishommissa. Joku Martha Stewart alter ego puskee välillä päälle, sillä olen myös leiponut, tosta noin vaan, arki-iltaisin, ja teen parhaillaan esikoiselleni Halloween pukua...Mukavaa viikonloppua sinnekin!

Tataa!

PS Zumba meni tosi kivasti. Olin tosi hengästynyt, mutta hauskaa oli, taas. Ohjaaminen on kyllä niin kivaa puuhaa, että on melkein vaikea uskoa, että siitä maksetaankin. Sain houkuteltua hyvän ystävättäreni ekaa kertaa zumbatunnille ja vielä tykkäsi! Doublewhammie! Trikoiden alla oli kyllä sellainen arsenaali alusvaatehaarniskoja, ettei mikään paikka päässyt liikkumaan, mutta ehkä juuri siksi tunti menikin niin hyvin. Suosittelen lämpimästi Victoria's Secretin VSX- linjan maximum support sports bra:ta. Toimii. Isommassakin koossa.

Buffalo Buns Zumbaa

Olen vetänyt muutaman zumbatunnin lähiaikoina, mutta maha on ollut huomattavasti pienempi.  Toisten tunneilla (zumba, u-jam tai glitz dance) yritän käydä pari kertaa viikossa ja on oikeastaan ollut aika yllättävää miten helposti koko vauvan unohtaa, kun tanssi vie mukanaan. Vain salin peili ja hengästyminen, muistuttaa siitä tosiasiasta, että meitä onkin liikkeellä kaksi;) Musiikilla on ihmeellinen voima. 

Nyt kun maha on pullahtanut oikein kunnolla esille, on aika jännä tunne mennä vetämään tuntia. Yksi paikallinen tuttuni veti tunteja viikolle 35 ja ihan yhtä kova hiki tuli yleisössä;) Mutta mitenköhän ne suhtautuvat minuun? Ajattelevatkohan ne siellä salissa, ettei tuosta ole varmaan mihinkään, kun on raskaana ja kääntyvät kannoillaan. Ihan saman tunnin ajattelin kyllä vetää, ehkä välillä itse vähän fuskata;)

Tämä on siis kolmas raskauteni. Ekalla kerralla , yhdeksän vuotta sitten, liikuin jonkin verran ja lihosin kevyet 20 kiloa. Söin Pandan 300g Lakumixpusseja ihan jengissä;) Tokalla kerralla oikein päätin, etten nyt keräämällä kerää massaa ja lihosin vain joku 18 kiloa...jepjep.

Nyt, vanhempana ja huomattavasti viisaampana (buhahaha) yritän teoriassa elää terveellisemmin. Käytännössä mussutan kaiken maailman herkkuja koko ajan, vähän niinku viininjuontia kompensoiden. Pitäähän sitä ihmisellä jotain paheita olla. Muuten olisin ihan pyhimys;)

Energisesti, ja suht sutjakoissa fiiliksissä hymyissä suin eteenpäin, kunnes tsekkasin vanhat äitiysneuvolakorttini. Eletään siis odotuksen energistä toista kolmannesta ja erittäin tyypilliseen tyyliini hiukan vääristyneen kehonkuvan kera;) Voi vitalis. Olen just samoissa lukemissa kuin kahdella ekalla kerralla, erona vain se, että nyt lähtöpaino oli reilut viisi kiloa plussalla. Mamma mia. Todettakoon siis sen verran, että vielä on kaikki mahdollisuudet paisua sinne plus kahdenkympin tienoille. Auts. Ja toisaalta, ehkä olen vaan sen tyyppinen, joka ei kertakaikkiaan kulje skinnyjeanseissa raskaana ollessaan. Massaa tulee, mutta toivottavasti sitten kans lähtee...Mikäänlaista itsekuria ruoan suhteen ei nääs ole. Ihan turha oli toitottaa ennen tätä tilaa, että sitten syön kyllä terveellisesti. Just joo. Syö ite.

Onneksi voin hyvin ja aion sekä osallistua, että vetää zumbatunteja (ainakin)vuoden loppuun, voinnin niin salliessa. Seuraava sijaistus on perjantaina.  Ajattelin sujauttaa sellaisen äärettömän nätin, ellei seksikkään, raskausvyön trikoiden alle tukemaan mahaa. Hyvin jaksan, tosin kuten sanottu, hengästyn selvästi enemmän kuin aiemmin. Onneksi ei tarvitse ohjauksen aikana paljon puhua;) Hyppiminen ei tunnu kivalta, joten ihan tietoisesti välttelen sitä ja onhan tässä elopainoakin tullut ihan kunnioitettavasti lisää.

Ehkei ole tarkoituskaan, että jatkaisin ihan samalla tavalla riippumatta siitä, kuinka pitkällä mennään;) Tyhmä en aio olla, eli jos väsyttää tai tuntuu vähänkin pinkeyttä vatsanseudulla, en liiku. Ihan houkuttelematta ja mielellään jään sohvalle lepäämään. Ipana tosin saa hirmuenergiat tanssitunneilta. On hiljaa, kun äiti rokkaa, mutta riehuu sitten itse korkojen kanssa päälle. On aika eläväistä sorttia.

Täällä tavataan neljän viikon välein lääkäri, ei neuvolatätiä, kuten Suomessa. Jos ihan rehellisiä ollaan, en juurikaan tykkää systeemistä. Kirjoittelen tästä myöhemmin lisää. Kun kyselin esim liikuntarajoituksia ja sykettä, vastaus oli, jatka samalla tavalla, tee niin kuin tykkäät. Ainoa ohje oli, että vatsalihaksia ei kannata tehdä maaten suoraan selällään, silloin kohtu ei saa tarpeeksi happea ja sinua voi pyörryttää. Okei. Se olit sit siinä. Jatkan siis itse sykkeen seuraamista, kuten normaalisti, ja kuuntelen kroppaa. Saatan vielä jopa käydä vähän netissä lukemassa liikuntaan liittyviä rajoituksia...

Katsotaan saanko porukalle hien pintaan perjantaina. On myönnettävä, että vähän, taas, jännittää. Ja ainahan minua tunnin vetäminen jännittää, mutta nyt eri syistä kuin normaalisti. En minä mikään fitnessmamma ole, mutta jos jaksaisi liikkua edes kohtuullisesti koko odotuksen ajan, varmaan  palautuisikin nopeammin. Uskon siihen, että jos käytän energiaani nyt liikkumiseen, saan sen moninkertaisena takaisin.

Onneksi tilasin kesällä itselleni muutama löysän zumbatopin. Kireimmät saattaisivat tosi nätisti nyt pongahtaa ylös kummun päältä;) Suurin tenkkapoo on siis zumbavaatteet; laittaisinko löysän a-linjaisen pinkin yläosan, joka mukamas piilottaa mahaa, vaiko keltaisen joka on vartalon myötäinen ja oikein korostaa mahaa ja mitä jos se vauhdissa pongahtaa ylös paljastaen sen kamalan tukivyön? ;)

Tataa!

PS vaihto-oppilasvuotena vetäsin ekoina kolmena kuukautena sellaiset kymmenen kiloa plussaa ja isäntäperheen dad piti tätä äärettömän huvittavana. Minuakin nauratti, vaikkei kuitenkaan... Siellä, kuten meillä kotona, viljeltiin hurttia huumoria ja tämä dad lauloi minulle, aina kun näki minun herkuttelevan, laulun iloisesta pulleasta buffalosta; Buffalo Buns won't you come out tonight.... Siitä otsikko. Tanner vaan tömisee, kun pääsen vauhtiin:) Oli buffalo buns tai ei.

PPS kävin eilen illalla zumbatunnilla. Ongelmana ei tule olemaan hengästyminen, eikä vaatteet. Ongelmana tulee olemaan pokan pitäminen. Aiemmin jotenkin sensuellilta näyttäneet liikkeet näyttävät nyt niin hassuilta, että repeilin siellä jatkuvasti. Onneksi omaan playlistaan ei kuulu yhtään sexy lady- kappaletta, sillä kaikki pepun heiluttelu ja kiemurtelu näyttää nyt tältä, Ai että tulee hauskaa.

Here's the Scoop

Alkoi tuntua siltä, ettei kaikki ollut ihan normaalisti. Useinhan sanotaan, että sitä tietää jo ennen testiä, no, kyllä minäkin vähän arvelin;) Viivojen jälkeen varasin ajan, kuiskutin vastaanotto hoitajalle, että puhutaan kryptisesti, jooko? Vink vink. Minulla oli lapset mukana, emme halunneet vielä kertoa mitään, jos kaikki ei olisikaan kunnossa.  Odotushuoneen TVstä tuli your pregnancy, breastfeeding, prenatal nutrition, mommy and me.. Onneksi olin poikkeuksellisesti ottanut lapsille iPadin mukaan. - Pelatkaa! huikkasin tytöille. -Katsokaa jotain leffaa  tai  -Hei,tuollahan on kivoja legoja! Odotushuoneessa istui eri kokoista möhömahaa.

Yksi tummasilmäinen pullea pikkuvauva tuijotti meitä silmiä räpäyttämättä, imaisi välillä isoa tuttiaan. hehheh. Oli pokassa pitelemistä. Lapset eivät sanoneet mitään, ja minua nauratti. Oli todella salaperäistä;) Onneksi eivät silloin vielä laskeneet yksi plus yksi.

Sittemmin tilanne on tasaantunut. Olen nyt kertonut aika tavalla avoimesti kaikille, että meille tulee vauva. Eihän tätä oikein enää voi salatakaan, kun puolivälikin on jo ylitetty. Mutta ihmeellisen pitkään sinnittelin normihousuissa ja muissa releissä. Go Figure.

Miehet ovat kyllä omituisia; olen joutunut pari kertaa oikein sanomaan, että hei, en mä normaalisti tältä näytä, tai ettei tämä maha, nyt ihan puhtaalla kaljanjuonnilla ole rakennettu;) Vointi on ollut erinomaisen hyvä koko ajan, mitä nyt ehkä väsyttää normaalia enemmän ja on koko ajan nälkä. Koko ajan. Vatsa kurni eilen heti ruoan jälkeen. Seriously? Mitäköhän jättivauvaa tässä ollaan tekemässä...

Lapsi on varsin suunniteltu, ellei aikataulutettu, ja meidän perheen viimeinen. Hurjaa, että voin vihdoin sanoa niin. Aiemmin en ole pystynyt kertaakaan sanomaan, että lapset on tehty. On aina tuntunut siltä, että jonkun pilven reunalla meidän syntymätön vauva katselee meitä;) Nyt voin sanoa, että tämän jälkeen on takapenkki täynnä. Olen myös äärimmäisen tyytyväinen siitä, että kyydissä on vain yksi, eikä kahta, molemmissa suvuissa kun on kaksosia liikkeellä. Fiuh, dodged that bullet, ja terveisiä kahdelle serkulleni;) Lääkäri vitsaili, että olispa hauskaa, jos saisitte kaksospojat tällä kertaa! Katsoin häntä pöllämystyneenä ja kysyin  - Hauskaa kenelle?;)

En ole (onneksi)enää kaksi-, saati sitten kolmekymppinen, mutta lohduttaudun itseäni vanhempien vauvauutisista mm Gwen Stefanin 43 ja Halle Berryn 47, ihan kun me oltais kavereita ja sillä olisi mitään merkitystä;) Ehkä parhaiten asian ilmaisi Gwyneth Paltrow, joka yhdessä haaastattelussa avautui keskenmenostaan ja halustaan saada vielä kolmas lapsi: Ei vauvalle ole ikinä hyvä aika, mutta jos vielä aikoo - It's crunch time. Bingo.

En ole kovin ehtinyt miettiä ja ihmetellä, silitellä tätä mahaa, suunnitella tulevaa. Ehdin kyllä vielä, kun hormonit myöhemmin pakottavat hiljentämään tahtia. Suhtaudun inholla äitiysvaatteisiin, mutta ei tässä mikään auta, levittelen stretch vyötäröisiä farkkuja, jotka yltävät kainaloon asti, mutta käytän niitä kuitenkin mieluummin kuin niitä underbelly versioita, jotka niin nätisti rullautuvat mahakummun alle;) Tyylistä en suostu juuri tinkimään. En ymmärrä miksi odotusaikana pitäisi pukeutua joihinkin ihme telttoihin ja kaikkien vaatteiden tulisi olla empiirilinjaisia?

Vielä löytyy kasa vanhoja äitiyshousuja ja paitoja, joita voin käyttää ja olenkin ostanut vain muutaman uuden topin, mekon ja mammaboyfriendit. Olen suurimmillani meidän talviaikaan, jolloin aion venyttää kaikki villatunikat ja mekot äärimmilleen. Että tällaista siis tänne. Työkiireitä ja mahan kasvatusta ja muutamia tosi inhottavia huolenaiheita, jotka vievät yöunia. Lohduttaudun tv-sarjoja katsomalla Ben&Jerry's paketti kädessä. Eilen meni tämä. mums. On siis niin sanotusti massakausi menossa;)

Tataa!
Ihanaa viikonloppua, nauttikaa ensilumesta!! Kieli ulos ja katse taivaalle;)

PS kuten yläkuvasta näkyy, kaikki meidän perheen jäsenet eivät ole suhtautuneet vauvauutiseen yhtä innokkaasti...

Touhusunnuntai Tahoella

Sunnuntai valkeni upeana; järvi kiilteli, vuoret kohosivat sen ympärillä, ilma oli just sopivan kipakka. Kaunis, ellei täydellinen aamu. Eiku aamupalapaikan valinta ja menoks. Not.
Kuusivuotias sai raivarin; huuto-itku-kirkumisraivarin. Me kaikki muut oltiin jo vaatteissamme valmiina ja todella nälkäisinä, kun tämä tapahtui. Alkuperäinen syy taisi olla, että farkut eivät olleet hyvät ja verkkarit tuntuivat löysiltä eikä pieni osaa vielä kunnolla solmia nauhoja. Katastrofi. Täysin ymmärrettävästi, hehheh. Kuusivuotiaan psyykkeestä vielä lisää tuonnempana.

Kun (hänen) hyperventilointi, niiskutus, hiki ja syke(molempien) oli laskenut ja nenä oli pyyhitty, pääsimme liikkeelle. Hävetti muuten ihan hiukkasen näyttää päätä hotellihuoneen ulkopuolella, kun tiesin, miten mekkala oli kuulunut ulos saakka..eh. Kiljusen perhe mikä kiljusen perhe. Päädyimme syömään tänne. Nappivalinta. Melkein ostin giftstoresta itselleni paidan(!). Ollaankohan me asuttu täällä jo liian kauan? Ja jos ikinä perustan kahvilan tai dinerin, kopioin sisustusideoita täältä.

Mahat täynnä oli aika siirtyä seuraavalle rastille. Mieheen kovasti iskenyt, ja oma, hiukan jo hiipuva flunssa esti suuret vaellussuunnitelmat, joten enimmäkseen ajelimme paikasta toiseen. Maastosta löytyy mahtavia reittejä, erilaisine korkeuseroineen, muttei olisi ollut viisasta lähteä puuskuttamaan edes viittä kilometriä siinä kunnossa. Sen sijaan, pidimme ikkunat auki, kun kurvailimme kauniissa ja jylhissä maisemissa;) Sitä paitsi government shutdownin takia vaihtoehdot olivat rajoitetut. Tai no, tavallaan...meriselityksiä.

Kun kävimme pohjoisrannikolla, ihastuimme ratsain liikkumiseen ja löysimme sopivan paikan, joka järjestää hevosvaelluksia näköalapaikoille. Onnistuimme saamaan ajan heti. Muiden lähtiessä uljaina kohti vuorenrinteitä, minä lähdin kahvin ja uusimman Peoplen hakuun. Boring. Se pinnasänky viittaus selvitettäköön; odotan vauvaa. Tästä aiheesta kirjoitan varmasti tuonnempana lisää;)

Päivämme meni siis ihanassa ulkoilmassa, kävellen ja välillä kiipeillen. Lieneeköhän joku hormonihäiriö, mutta minua hirvitti kaikki korkeat paikat entistä enemmän. Koko perheen päiväunien jälkeen päädyimme syömään tänne. Todella hyvää ja maukasta. Valkosipulikeitto vei kielen mennessään, samoin Seafood fettucine. Suosittelen!****

Sitten matkan paras hetki. Jo tavaksi muodostunut, "syödään jälkkäri sitten kotona" perinne, apua, kuulostan ihan omilta vanhemmiltani;) Untuvaliivit päällä lähdimme kävellen hakemaan herkkuja kaupasta, mina ja tytöt. Mies jäi olut kädessä katsomaan Sunday night footballia...quelle surprise. Muutama plus aste, illan pimeys, ulkovaloja, ihanuutta. En ollut tajunnutkaan miten kaipaan Suomen syksyn tuomaa pimeyttä ja ilman raikkautta. Iltakävelyitä hyvien ystävättärien kanssa juoruillen, posket punaisina. Villasormikkaiden käyttö on aliarvostettua.

Jos ihan rehellisiä ollaan iski kauhea joulukuume ja yhtäkkinen koti-ikävä.

Annoin lasten valita jälkkärin, joten donitsit ja jätticookiesit kassissa palasimme hotellille herkuttelemaan. Lasten mielestä on ihan parasta, että lomalla saadaan syödä jäätelöä suoraan purkista, koko perhe istuen samalla sängyllä yöpuvuissa. Ja, onhan se ihanaa.

Tataa!


PS näillä vuorilla liikkuu karhuja.
Onneksi emme sentään törmänneet Gummi Bärcheneihin;)

Ruskaretkellä!

...ja siellä mitään ruskaa ollut. Kaunista kylläkin. Rupesin itse asiassa matkalla jo vähän miettimään, että tokkopa kunnon ruskaa näkyy, kun maasto on niin kovin neulasvoittoinen. Tällä kertaa ajettiin Stocktonin kautta;, SAMCRO countryn läpi. Jännää. SOAn Charming on keksitty kaupunki, mutta Stockton, Fresno, Medesto ja Reno ovat ihan okeita;) Samoin Kalifornian pääkaupunki Sacramento (hehheh). Ei kyl Jaxii näkyny, kui ei muitakaa klubilaisiii. höh. Sitä paitsi ne kuvaavat enimmäkseen Losin seudulla. tuplahöh.

Niin. Siis ruskasta ei ollut tietoakaan. Katso vaikka; ainoa värihehku löytyi erään supermarketin edessä olevista istutetuista puskista ja kotimatkalla nappasin vuorenrinteestä puhelimella auton ikkunasta kuvan, kun kerran pikkasen kellersi;) Maisemat, järvineen ja vuorineen ovat silti aika mahtavat. Ruskaa tai ei.

Muuten oli oikein onnistunut minibreikki, ihan turhaan etukäteen kiukuttelin, mutku oli flunssa ja kaikkee.... Onnistuin karistamaan pahimmat oireetkin matkalla, tai jos eräältä kysytään, onnistuin siirtämään taudin miehelleni oikein kunnolla...oho. Tällä kertaa, edes matkapahoinvointi ei yllättänyt, sillä pakotin ipanat ottamaan ihan hirveän makuiset pillerit ennen matkan alkua molempiin suuntiin. Jes! Yrjövapaa reissu vuorten yli!

Suuntasimme siis South Lake Tahoelle. En oikein tiennyt mitä odottaa. Tai, no,olin hiukan skeptinen. Ihan turhaan, mikä ihana paikka! Hotellimme oli Tahoe beach retreat and lodge, huoneemme terassilta astui suoraan rantahiekalle. Ei paha. Voisin sittenkin ehkä kuvitella tulevani tänne myös kesällä...kyllä suomalainen nääs järvellä viihtyy. Kunnollisia, 18-25 jalkaisia avoveneitäkin vuokralla pilvin pimein, karikoista ei tietoakaan.

Tapojemme mukaan, nopea check-in ja sitten kattelemaan. Lapset iloitsivat lämmitetyn altaan olemassa olosta, minä kahmin kauhean kasan brosareita ja istahdettiin ulos drinkeille suunnittelupalaveria pitämään.

Ensimmäisenä etappina koko perheen Oktoberfest. Tarjolla taas people watchingia..voi hyvä päivää että oli sekalaista seurakuntaa. Kaikilla on grungetyyliin joku iso sekarotuinen koira, ympäriinsä juoksentelevat lapset olivat poikkeuksetta takkutukkia rikkinäisissä kamppeissaan, lika vaan pöllysi, kun painelivat menemään ja hauskaa tuntui olevan. Jonot olivat loputtoman pitkiä, kalja virtasi, makkaraa ja sauerkrautia tarjottiin isoista laareista. (kampylobakteerin kerran saaneena, pysyn kaukana;)) Siinä me sitten jotain pretzeliä jyrsittiin eikä kuuluttu joukkoon. Meitä tyttöjä sitä paitsi inhotti ne unisex bajamajat, joissa oli pakon edessä käytävä. Dirndelikin oli jäänyt kotiin. Bummer.

Illan pimetessä lähetin lapset isänsä kanssa sinne lämmitetylle altaalle ja otin itselleni kunnolla aikaa valmistautumiseen. Luvassa olisi huikea illuusio show Nevadan puolella olevalla Horizonin kasinolla. Sen verran flunssainen tapaus, että meni normaalia kauemmin naamioimiseen;)

South Lake Tahoe on tosi kiva.  Päätien varrella on vieri vieressä hotelleja ja motelleja, mutta myös useampi ruokakauppa, viinibaareja, vaatekauppoja, perus ketjuravintoloita, autenttisia paikkoja, pikaruokaravintoloita, wedding chappeleita, kaikkea löytyy. Aikamoinen ero pohjoiseen, missä  esim ruokakauppa vaihtoehtoja ei juuri ole, joten hinnat ovat sen mukaiset. Californian ja Nevadan välinen raja kulkee keskellä cityä. Siitä Statelinesta alkaa kasinojen strip. Aika pieni ja kompakti, mutta kiva lisä.

Hmmm, tänne etelärannallehan voisi tulla talvella laskettelulomalle; nököttää pitkissä kalsareissa takan ääressä useimmat illat, mutta pakata mukaan korkkarit ja lbd ja käydä joku ilta kasinolla pelaamassa ja katsomassa jonkun shown. Ei paha combo. Suorastaan kätevää. Alan lämmetä idealle.

Me oltiin katsomassa Illusion Fusionia ja viereisellä kasinolla olisi soittanut Steve Martin and The Steep Canyon Rangers. Perinteisesti kasinolla kuuluu syödä buffet illallinen, mutta me oltiin vedetty jo terveellinen pizza& pasta overdose alkuillasta. Paikalliset ravintolat ovat kaikki kyllä monet sellaisia hole-in-the-wall:eja, että sisään astuessa tokaisen aina- varma vatsatauti- mutta yllättävän hyvää pöperöä ne tarjoavat, aika edullisesti ja runsaasti:) Me yelpataan ahkerasti, vaikkei yelpiinkään voi kohta enää luottaa.

Show oli hyvä. Ei mahtava, mutta hyvä. Meitä aikuisia tuppasi hiukan naurattamaan, mutta lapset olivat innoissaan. Tämä onkin kuulemma yksi ainoista casinojen koko perheen showeista. Esityksen jälkeen kävimme- tietty- kättelemässä taikuria ja esikoiseni halusi ehdottomasti samaan kuvaan. Liikkistä.

Loppuilta vietettiin perinteisesti; ensin haettiin muutama paketti Ben&Jerry'siä jälkiruoaksi ja kun ipanat vihdoinkin sammuivat, meitäkin jo väsytti. Nukahdettiin TVn pauhuun. Flunssa teki tehtävänsä. Rock n roll.

Jatkuu...

Tataa!

Boka, Bokar, Bokade, har Bokat

Olen taistellut alkavaa flunssaa vastaan viime sunnuntaista. Tyypilliseen tapaan, kun ei kerran ole kuumetta, ihan kuin se olisi ainoa sairauden mittari, olen painanut edustamassa eri tilaisuuksissa lääkkeiden voimalla, suht hysteerisesti käsidessaten. No, senhän tietää, etteivät lääkkeet tee muuta, kuin helpottavat oireita, mutta pöpö jyllää edelleen.  Eilen piti jo levätä, mutku tuli yks tärkeä palaveri ja pari konffapuhelua...

Eilen illalla makasin sohvalla kuin laho lahna, tänään olen aika voimaton. Mutta...mieheni täytti vuosia ja epätyypilliseen tyyliin, päätti ottaa muutaman vapaapäivän ja on ihan liekeissä varaamassa jotain weekend getawayta. Any other given day, olisin ihan fiilareissa, mutta nyt lähinnä toivon, että paikat olisivat täynnä. örk. Voin kuulemma vaikka nukkua matkalla, hän siirtää minut paikasta toiseen mukavasti.

Yleensä se olen ollut minä, joka  googlaa, suunnittelee, ehdottelee, sitten varaa hyvissä ajoin meidän perheen menot ja matkat. Mieheni ei yleensä ole mitenkään super spontaani. Siis yleensä. En tiedä mikä mieheen on mennyt, mutta lähettelee minulle omituisia matkatarjouksia ja linkkejä mitä erikoisimpiin paikkoihin ja tapahtumiin. Uuden vuoden alla tehty Renon casinoreissu oli hänen ideansa, Avila/Pismo beach hotellinkin ehti varata, ennen kuin näin minne ollaan menossa. Välillä saan vain ilmoituksen mailissani, mihin meillä seuraavaksi on liput. Nyt on kuulkaa maailman kirjat sekaisin. Tästä buukkailusta on tulossa jo tapa. Piilottakaa ipadit, olen menettämässä otettani! Tämä aiheuttaa kontrollifriikille hengitysvaikeuksia!

Toki olen joskus saattanut sanoa, että olispa kiva, jos joskus yllättäisit tai suunnittelisit meille jotain. Siis, onks mua kuunneltu? Ja sama sääntö pätee aina ; mieheni sanoo tämän minulle aina silloin tällöin; Be careful what you wish for. (you just might get it;)

Yhtäkkiä minulle kerrottiin, että tarkoituksena on suunnata LakeTahoelle ihastelemaaan ruskaa. Mitä? Siis millon? Nytkö viikonloppuna? Huomenna? Apuva. Eihän me tosta noin vaan voida, yhtäkkiä....

Toisaalta, voisin teoriassa jäädä kotiinkin, olla ihan oikeasti lepäämässä, parantelemassa, ilman mitään häiriötekijöitä? Hmmm, hehheh. Joo, ei pysty. FOMO on liian suuri, enkä halua olla yksin, mieluummin aina perheen kanssa. Kyllä tää tästä, otan rauhallisesti.

Pysykää terveinä,
Tataa!

PS ja tarina jatkuu, tilanne eli tietämättäni koko sen ajan, kun kirjoittelin tätä; sen kummemmin neuvottelematta oli varannut jonkun lakeside/beach hotellin South Lake Tahoelta?! Siis mitä? Ja lauantai-illaksi on kuulemma johonkin hyvät arvostelut saaneeseen showhun liput koko perheelle ostettu ja sunnuntaina käytäisiin taas hevosvaelluksella katselemassa jylhiä vuoristomaisemia. Ja en sitten pääsekään maanantaiksi sopimaani palaveriin. Lapsilla on maanantaina koulusta vapaata. Jaahah.

Aika rohkea veto. Toisaalta, jos asia olisi esitetty minulle ehdotuksena, olisin tyrmännyt. Taitaa tuntea vaimonsa. Nyt on kuulemma liian myöhä perua mitään. Aha. Ensin olin vihainen, saatoin sen jollakin asteella jopa ilmaista, mutta nyt jo naurattaa. Lähdemme siis huomenna ihastelemaan ruskaa vuoristomaisemiin . Kiva. Tänne on luvattu helleviikonloppua, enkä suomalaisena suoraan sanottuna enää jaksa hellettä. On syksyn aika. Pakkaan iloisesti mukaan mukavia vaatteita, lämpimät kengät, paljon nenäliinoja ja hinajaa.;) Sitä paitsi eivätkö kaikki hienot rouvat lähde aina vuoristoilmaan parantelemaan köhäänsä?;)

Vihdoin Vastaus Haasteeseen

On ollut aivan hysteerisen kiireinen viikko, ja vielä kaksi seuraavaa viikkoa jatkuu samalla pössiksellä. Fiuh. Olen tavannut aivan upeita, fiksuja startup guruja ja saanut loistavia vinkkejä. Olen suhannut ees taas San Franciscoon, istunut loputtomissa ruuhkissa, pitchannut teknologiaa, (ah, rakastan esiintymistä), ja aloittanut seuraavien viikkojen conferenssirumban. Yksi konferenssi pidettiin aina niin inspiroivalla Stanfordin campuksella.  On palattava sinne vielä ottamaan kursseja, kunhan työkiireet sen sallivat. Itsensä kehittäminen kannattaa aina.

Haasteeseen; haasteen asetti Marja, joka kirjoittaa kivaa blogiaan täällä, käy lukemassa ja katsomassa upeita laukkuja! Sain haasteen jo 6.syyskuuta, joten nyt vähän hävettää. En myöskään tunne yhtätoista bloggaajaa, joten fuskaan ja laitan haasteen muutamalle tutulle bloggaajalle. Kiireessä pitää tuunata;) Seli seli, tää elämän on nyt vaan niin tätä. Ei kerkiä kaikkea tekemään, vaikka kuinka multitaskaa;)

Haaste menee näin:1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään (palaan tähän) 2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista.  First things first,  alla vastaukset Marjan esittämiin kysymyksiin:

1. Mikä on syntymäpaikkasi? Ennen tänne muuttoa asuin Espoossa, muutaman vuoden Helsingin syrjähyppyä lukuunottamatta ja syntymää Naistenklinikalla. Olen siis sydämeltäni espoolainen. Aina.
 

2. Oletko unelma-ammatissasi? Tavallaan; yksityisyrittäjänä ja konsulttina startuppien kanssa pääsen tekemään luovaa brändikehitystä, strategioita ja viestintää. Saan tehdä monipuolisesti, kääriä hihat ylös ja vaikuttaa. En ole vain yksi työmuurahaisista isossa tiimissä, panoksellani on merkitystä, jälki näkyy.
 

3. Mieluisin herkku jota nautit? Jäätelö. Nyt Ben&Jerry's Everything but the.. Hyvänä kakkosena fasunsininen ja laku samaan aikaan suussa tai musta ja vihreä pantteri. ooh.
 

4. Uskotko aaveisiin tai kummituksiin? En.
 

5. Rakkain laukkuostoksesi? Rakkaimmat laukkuni ovat kaikki lahjoja mieheltäni. Käyn niiden kanssa ihan tuulella. Ehkä kuitenkin nappaan helpoiten käyttöön Marc Jacobsin mustan, Classic Q Natashan, se on niin käytännöllinen ja helppo. Kivan rouhea. TAI Roomasta  ostamani kermanvalkoisen ihanan ison no brand - nahkahobon. Koko kesän olen käyttänyt kätsyä joka lähtöön sopivaa Marc Jacobsin, nyt jo kolhuja ottanutta, neon oranssia muovilaukkua;) Kuvassa.
 

6. Lempisarjasi TV:ssä? Suhtaudun Sons of Anarchyyn intohimolla. Kausi 6 alkoi juuri ja sarja on tavallaan niin kamala, ettei sitä voi edes katsoa. Kenellekään ei ikinä tapahdu ikinä mitään hyvää. Mietinkin välillä, ettei  tämä enää  hirveämmäksi voi mennä, ja sitten se menee. Damages on ainoa sarja, jonka kaksi viimeistä kautta olen katsonut ipadilta, sillä tietty kanava ei näkynyt. Huippu. Äänitän aina Modern family, Survivorin, Fashion Policen... Tästä aiheesta voisin jatkaa loputtomiin, surullista kyllä, sillä meillä katsotaan televisiota. Tarpeeksi ;)
 

7. Rakkain huonekalusi kotona? Meillä on yhdistetään uutta ja vanhaa. Familyroomin sohva on kovimmassa käytössä, mutta siihen ei ole tunnesidettä. En luopuisi vanhoista lipastoistani, mutta olen kiintynyt taiteeseen ja mattoihin enemmän kuin huonekaluihin. Suunnitteilla koko olohuoneen sisustuksen uusiksi laitto.
 

8. Lempivärisi? Kuljen kaikissa väreissä, myös keltaisessa, kausiluontoisesti. Suomalaisittain mustaa löytyy jokaisessa muodossa, mutta on hyvin harvinaista jos esiinnyn kokomustassa ja silloinkin yhdistän satavarmasti jonkun väripilkun jonnekin. Pidän siitä, miten värit tuovat kalpeisiin kasvoihin hehkua. 
 

9. Unelma-autosi? Ajelen aika unelmalla, Rocco oli mahtava ostos. Juuri nyt ostaisin avon lisäksi helmenvalkoisen Teslan S P85 mallin, jossa olisi 7 paikkaa ja koko katon lasinen sunroof. Tytöt saisivat matkustaa takaluukussa selkä menosuuntaan irvistellen muille kuskeille;)
 

10. Minkälaisesta vanhuudesta haaveilet? Enpä ole tullut haaveilleeksi, mutta olisin just se amerikantäti, asuinpaikasta huolimatta. Minulla olisi paljon lapsenlapsia, joiden elämässä saisin olla vahvasti mukana. Huolehtisin kunnostani, mutta nauttisin myös sherryni säännöllisesti. Tapaisin tyttökavereitani usein ja järjestäisin paljon isoja juhlia. Naururyppyjä olisi ihan hirveästi, huulet olisivat poikkeuksetta punaiset, matkustelisimme mieheni kanssa ja nauttisimme elämästä turhaa pönöttämättä.
 

11. Seuraava hankintasi? Unelmissa edelleen tämä Eamesin loungetuoli, mutta taitaa mennä arkisempien hankintojen puoleen. Tällä hetkellä hankintalistalla on pinnasänky;)

Mukavaa viikkoa,
Tataa!

PS kamalan kiireen kruunaa päälle uhkaavasti tuleva flunssa. Mahtavaa.