Hejdå La Prairie

En nyt enää kaivele vanhoja, viime keväistä naisten ja lasten yhteistä pientä rantalomaa, mutta sen kautta palaan ihonhoitoon, ruiskeisiin ja pieniin neuloihin. Ja vaikka googlaan sormet sauhuten ja otsa rypyssä uusimpia, suht edullisia ihonjuotto- keinoja, olin tähän mennessä täysin missannut sen, että eihän kukaan itseään kunnioittava nainen mistään hoitolasta, lentokentältä, saati sitten tavaratalon kemppariosastolta(härreguud) mitään creemiä osta. Customoidut creemit haetaan apteekista, reseptit dermatologilta. Että sillä lailla. Moon niin pihalla ja jäljessä. Taas. Ja Ihan out.

Et mitäs jos lehdet ja artikkelit puhuisivatkin joskus totta? Ei tarttis ihmetellä, kun iho ei kuullakaan luvatulla tavalla, ja taas yhdellä purkilla heitetään vesilintua. Niin, se todennäköisyys, että Jennifer Garner ihan oikeasti käyttäisi Neutrogenaa...

Tämähän on loputon suo ja kaikilla on erilainen iho, erilaiset elämäntavat, geenit ja muut. Mutta, on suorastaan hämmästyttävää miten tuttujeni joukosta "yksi rikas, surullinen La Mer:in käyttäjä", ja muutama dermatologilta hiukan apua saanut, lue: väh kuuden kuukauden välein piikillä käyvä, ovatkin kääntyneet luonnontuotteisiin. Ha!  Ja sit taas toisaalta, jos kasvojen lihakset lamautetaan aina ja iho kuoritaan kemiallisesti, miksi edes käyttää superkalliita tuotteita? eiks se oo vähän turhaa, jos kuollut solukko hiotaan aina pois ja iho pakotetaan uudistumaan?

Niin, siis niistä luonnontuotteista. Ehkä olen taas jälkijunassa, mutta silläkin uhalla; Vahva EI kirotuille kemikaaleille ja parabeeneille, voimakas KYLLÄ luonnollisuudelle, vitamiineille ja hyraulonic hapolle. Nyt on aika läträtä vitamiiniseerumeilla. Ja huom nimenomaan seerumeilla. Ihoöljyt, nuo ihanuudet, jäävät kuulemma pinnalle kosteuttamaan ja se ei sit mitenkään riitä.

Nyt on sitten allekirjoittaneellakin varmaan viides pullo vitamiinilitkua menossa. Suosin tuota OZ merkkiä. Tilaan omani Amazonista tai ostan paikallisen farmers market tyyppisen kaupan luonnontuote-hyllystä. Siinä se hipiän pelastaja kulkee jauhelihan, kurkkujen ja omenoiden vieressä samalla hihnalla ruokakassiin;) Ja vaikka tyttöjen illoissa minulle on jo huomautettu, että jos noi sun otsarypyt pysäytettäisiin nyt, ei tilanne pääsisi ihan käsistä. En silti ole ottanut yhteyttä dermatologiin. Olen vaan kommentoinut, että "Niin", ja kulauttanut viiniä kurkusta alas.

Yhtä "operaatiota" mietin jatkuvasti ja aion sen myös toteuttaa; laserilla kainalokarvat pois. Täällä kuljetaan hihattomissa koko ajan ja saa olla jatkuvasti sheivaamassa. Alkais riittää. Jonkin verran kivulias toimenpide, eikä ihan halpaakaan, mutta loppuvuoden todo-listalla on. Tosi jännää.

Noniin, seuraavaksi on pakko jakaa yhden no bake suklaakakun ohje. Olen tehnyt sen jo kahdesti eikä loppua näy;)

Tataa!

PS eikä shampootakaan saisi enää käyttää. Eikä gögöä. Kainaloon sipaistaan kookosöljyä. Namaste.

Harmaata ja hempeetä

ARGH tammi-helmikuu on kyllä vähän ankeaa, vaikka mielestäni talvi on täällä jo taittunut kevääseen;)Olen tainnut kirjoittaa tästä aiemminkin. Ja huom, tämä on nyt sitten täysin pinnallista valitusta. En tosin muista olleeni mitenkään ahdistunut asiasta Suomessa, sillä tähän aikaan vuodesta oli yleensä lunta, hanki kimalteli kuin timanttipeitto, oli kirpeä pakkanen ja aurinko alkoi vihdoin näyttäytyä. Pääsi viikonloppuisin jäälle kävelemään, vetämään lapsia pulkassa. Kotiin tultua posket punaisina, nenä vähän vuotaen, eteiseen riisuttiin kerros toisensa jälkeen vaatteita, isoon kasaan. Sitten ruoanlaittoon, lapsille kuumaa kaakaota, itselle ehkä lasi punaviiniä. Nyt tuli koti-ikävä.

No, täällä ei ole hankia eikä jäätä. Mutta on flunssasta toipunut olmi yskivä eukko, joka kaipaa kovasti freesausta. Kuvaa ei kaunista naamassa olevat pienet naarmut, joita poikani tuottaa vahingossa, käsien heiluessa, innostuessaan. Note to self- leikkaa ja viilaa kynnet pari kertaa viikossa! Yleensä, alan käyttää vaaleankeltaisia ja pinkkejä villapaitoja siinä helmi-maaliskuun aikana, mutta täällä on "heittäydyttävä kevääseen" jo nyt. Sitä paitsi ei täällä mitään villapaitoja tarvita. Viikonlopuksi luvattu yli 20 astetta lämpöä. Parhaana asuna toimii säiden puolesta collegepaita, farkut ja nilkkurit.

Niin, ja on sitten ollut vähän itsesäälissä kiemurtelua ja kuolemanpelkoa. Olen siis mielestäni paljon nuorempi kuin mitä oikeasti olenkaan. Ehkä johtuu henkisestä kypsymättömyydestä tai Scarlett-asenteesta "I can't think about that right now. If I do, I'll go crazy. I'll think about that tomorrow." Kun sitten kasvohoidossa sain sen 15 vuoden tuomion, kampaajani tokaisi tuossa, että kun rupeat harmaantumaan, laitetaan raitoja vaaleammalla. Siis apua. Nytkö alkaa se todellinen taistelu vanhenemista vastaan, olenko siis siinä iässä?

No, kauhukseni bongasin päästäni harmaan hiuksen. Siitä ei voinut erehtyä - se oli pitkä ja jouhimainen. Tästä on nyt muutama kuukausi. Olin vielä sen verran hormoneissani, että jämähdin ihmeelliseen tilaan; tuli ihan tippa silmään. Tuijotin sitä jouhta, ajattelin laittaa jonnekin talteen. Sitten iski kauhea kuolemanpelko, aloin ajatella, että olen niin vanha pienen vauvan äidiksi, etten varmaan näe, kun hän kasvaa aikuiseksi. Olin aivan kauhusta kankeana. Nyttemmin, olen ihan vauhkona tutkinut päätäni ja kyllä- siellä kasvaa harmaita hiuksia, vaikka kampaajani nauroi minulle ääneen, kun kysyin häneltä, että onko minulla harmaata? Olen elämäni ehtoopuolella.

Lisätään tähän allöttävä voimat vievä flunssa ja kamala tämän vuodenajan kalpeus. Olo ei ollut kovin hehkeä (edes se temporary tattoo ei auttanut;)). Ja kun sitten heräsin vihdoin henkiin, tyhmän jälkitaudin kourista (syytän Vegasin ilmastoa;)), olin maanantaina täynnä tarmoa. Pakatessani autoa, totesin, että tjaa, rengas onkin tyhjä ja siinähän se syy möllötti  - jättimäinen ruuvi. Eikä ollut eka kerta. ARGH. Taas suunnitelmat uusiksi. Kyllä otti pattiin. Olin niin valmis kiireiseen tehokkaaseen viikkoon.

Kun peilistä katsoo väsynyt ja kalpea akka, on kaksi vaihtoehtoa. Voi ajatella, että peli on pelattu, vetää päälle mustaa ja mököttää ihan kummituksena TAI tarttua itseruskettavaan suihkepulloon ja meikkihuiskuun ja ryhtyä taisteluun ankeutta vastaan. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun.

Totesin, että nyt kun en enää ole kenenkään ruoka, on tiukasti istuvan läskin lähdettävä.  Ja jos kerran tukkakin harmaantuu, pitää olla entistä upeampi muuten;) hehheh. Tiedät tyyppejä; joku on niin upeakroppainen, että ihan sama mitä niillä on päällä, tai millainen tukka, kaikki näyttää upealta. Sitten on joku, joka saattaa olla tosi pyylevä, mutta on niin täynnä elämää, että on vaan kerta kaikkiaan upea. Ja jonkun ihmisen kaikki muistaa esim upeista hiuksista.  Omalla kohdalla none of the above.

Minä yritän siis jokakeväistä piristystä; tukkaan vaaleaa, ripsiin tummaa, itseruskettavaa koipiin, aurinkopuuteria, huulikiiltoa ja pastellisävyjä päälle. Ystävättereni antoi minulle lahjaksi ihanan hempeän vaaleanpunaisen rannekorun, jota käytän nyt koko ajan. Tuosta collegestakin on muodostunut yksi lemppareista. Ja arvatkaa vaan, että kuten joka kevät, tekisi mieli leikata hiukset paljon paljon lyhyemmiksi. Hmmmmm...

Tataa!

PS energittömänä käännyn aina comfort foodin puoleen. Eli uuniruokia, juustoja, pehmeitä voimakkaita makuja. Tässä yksi meidän perheen suosikeista- tätä söi myös vauva;)
Kotijuustocurry, nam, nam. (Täällä ostan intialaista Paneer juustoa Costcosta)
Tarvitset: kotijuustoa, tomaattimurskapurkin, pakastepinaattipaketin, kookosmaitoa tölkin, currytahnaa, öljyä ja basmatiriisiä. (joskus heitä sekaan viipaloitua kanaa)
Kuumenna öljy ja currytahna pannulla tai paistokasarissa, tahnaa mukaan maun mukaan.  Lisää tomaattimurska, pinaatti ja kookosmaito, anna kiehua noin 5 minuuttia. Kuutioi juusto ja laita pannulle, hauduta. Riisin kypsennät normaalisti. Itse en ole tarkka ajasta, annan hautua pitkäänkin, on tosi hyvä ja lempeä ruoka. Syötiin viimeksi eilen tätä. Kuvaa en laita, kun tuo ruokastailaus ei ole ominta osaamista, mutta ruoka vie kielen mennessään. Maistuu myös helppona herkkuna hiihtolenkin päälle.

Bye bye Morocco, Hello Brazil!

Naistenlehtien suurkuluttajana innostun aina uudesta. Käsilaukuistakin löytyy aina omituisia lehdistä revittyjä sivuja, jotka toimivat ostoslistoina. Ellen olen ympäröinyt tuotetta, saatan kaupassa katsoa sivua ihan hoo moilasena tajuamatta ollenkaan mitä minun nyt oli pitänyt ostaa... varmaan jotain tosi tärkeää...

Luin marokkolaisöljystä pari vuotta sitten; löysin silloin öljyn, sekä moroccon oil shampoota ja hoitoainetta Englannista ja tilasin kamalan kalliilla hinnalla Suomeen. Josko näillä karhea luonontaipuisa pörhöni tasottuisi. No, niiden tuotteiden tuoksu ei ollut mieleinen ja ne taisivat olla liian raskaita suomalaiseen tukkaani, vaikka tilasin light versiot.

Se öljy toimii hyvänä kosteuttavana yön-yli-hoitona ja antamaan latvoille kiiltoa. Mm Saimi Nousiainen hehkutti jossain lehdessä, että moroccon oil on luonnonkiharan paras muotoilutuote. Tjaa. Ei ainakaan mun hiuksille. Yritin käyttää sitä ja diffuusoria, mutta eipä tulos ollut kummoinen. Innostuin myös sen kanssa kerran; tippa liikaa ja tulos on ihan liimatukka. Uusi pesu, kiitos.

Brasilian blowout on ärsyttänyt ajatustasolla. Tiedän, etten kuitenkaan tuntisi oloani kotoisaksi lättätukassa, joten olen luopunut ajatuksesta, toistaiseksi;) Sitten törmäsin Brasilian Blowout sarjan Volume mainokseen. Hmmmmm, kuohkea, pinnaltaan sileä tukka ilman pörhöä? Joo! Tilaukseen.

Mahtava tuote! Jo shamponeeratessa(oikea sana?;)) hiukset "turpoavat" (liekö keratiinia vai joku hengenvaarallinen kemikaali?) Hoitoaine puolestaan selvittää ja siloittaa jättäen hiukset ilmaviksi. Vaikka käytän Redkenin lämpösuojaa, sekään ei pysty taistelemaan volume tuotteita vastaan. Hiuksista tulee ihanan kimmoisat, bouncy hair, jeee! Elämän pieniä iloja;)

Tataa!

PS aika epätoivostahan tää on. Yritän vängän väkisin suomalaista tukkaani kaiken maailman eksoottisilla aineilla tuuheuttaa ja paksuntaa. Jos tässäkin toimisi lähiaines-aate, että koivun mahlaa, sammalta ja jäkälää vaan päähän ja sillä siisti:) Ehkä joku puolukka-mustikka-lakka-naamio? hihihihi

Viikonloppu

Huhhuh. Varsinainen vatsalaukun venytys viikonloppu takana. Perjantaina luonamme kyläili se naapurin upea pitkä hoikka, tyylikäs aasialaisrouva perheineen. En muuten tiennyt, että heillä on tapana käydä hiuksien suoristuskäsittelyssä. Tämäkin rouva käy suoristuksessa ainakin kaksi kertaa vuodessa varmistaakseen, ettei tukka pörhisty kosteallakaan kelillä. Ahaa, siksi siis suora kiiltävä look! Itse olen miettinyt brasilian blowout:ita, mutten varmaan kuitenkaan osaisi olla ihan suoralla tukalla. Minulle riittää se, kun kampaaja käsittelee tukan moroccon oililla ja suoristusraudalla. Olen jo silloin aivan uusi ihminen, tuskin osaan olla kahta päivää sillä lättänällä suoralla, kiiltävällä tukalla. Jos tukka olisi suora muutaman kuukauden, saisin varmaan jonkun identiteettikriisin;) Antaa siis kihartua ja pörhöstyä vaan.

Lauantaina oli vuorossa "latotanssit", Western Hoedown. Perinteisesti isä-tytär tanssitapahtuma, mutta kun meidän perheessä on tätä nykyä kaksi pikkupartiolaista, pääsin mukaan toisen tanssipariksi. Liikuttavan suloisia olivat, pikkutytöt cowboy hatut päässään. Jotkut isät näyttivät ihan oikeilta cowboylta, stetsoneineen, bootseineen. Ihan suloisia hekin;) Tanssia ohjasi lavalta noin 80-vuotias mösjöö. Heitä kutsutaan oikealla nimellä Square dance caller, kuulosti tältä. Täytyy myöntää, että oli oma hymy herkässä ja lapsilla oli tosi hauskaa, mikä loiste silmissä! Hiki tuli, naurua riitti, sekoiltiin askelissa välillä ihan huolella. Voisin kyllä lähteä uudestaan, aikuisten kesken, jopa juoda drinkin siinä tanssin lomassa;) Ehkä palaamme joskus Saddle Rackiin...Hauska kokeilla uusia juttuja. 

Sunnuntaina oli vuorossa Super Bowl XLVII. Me järkättiin pienimuotoinen kisastudio, mutta naiset viettivät suurimman osan aikaa juoruillen keittiössä viinilasin ääressä miesten istuessa pimeässä luolassaan;) Tulipa taas todettua, että maailma on niiin pieni ja Suomi on country club.

Suuren urheilujuhlan tuntua luotiin näyttämällä peliä sekä isolta kankaalta, että TVstä;) Meidän kotijoukkue 49ers ei ikävä kyllä voittanut, mutta  eihän game day olekaan pelkästään peliä. Half time show on yhtä tärkeä ja Beyonce on kyllä henkeäsalpaavan upea. Samoin ruoka; nyyttäritunnelmissa oli kaikenlaista tex mexiä, mountain-size pizzoja ja tietysti makeita herkkuja. (niiden pizzojen halkaisija on puolimetriä. huhhuh. huhhuh.)

Missasin monet mainokset, mutta muutama suosikki sieltä löytyi. Paljon puhuttu kupla-mainos ei herättänyt minussa suuria tunteita. En pitänyt sitä kovin hyvänä. Alla muutama muu. Kyllä nämä markkinointinsa taitaa. Rispekt.
Kliseemäinen Brotherhood
Hauska Audi
Oivaltava Mercedes , nice to see you again William Dafoe!
Söpö Kia
Mummot tahtoo heilua Taco Bell
CK, ihan muuten vaan ;)
ja se yksi, tosi liikuttava, klisee. Kiitos Jeep.

Hauskaa viikkoa.
Tataa!

PS tässä kaksi neljästä jättipizzasta.
Onneksi on taas arki; ei tarvitse pukeutua teeman mukaan tai muuten höökyillä paikasta toiseen, mutta olisi vähän aihetta
syödä salaatteja ja urheilla...

John pelasti Hirviön

Nyt se sitten tapahtui. Jouduin peruuttamaan kampaajani ja aika siirtyi viikoilla. Pyrin käymään huollossa kuuden, max kahdeksan viikon välein, mutta peruutuksen, sekä kampaajan lomaviikon takia, taukoa tulee kaksitoista viikkoa. Halleluja. Olen juurikasvuhirviö.

Vaikkei minulle ihmeitä tehdäkään, en halunnut varata aikaa muualle, vaan mietin selviytymiskeinoja, kuten jokapäiväinen hatunkäyttö, silkkihuivit tai kotona pysyminen. Hatunkäyttöä lukuunottamatta huonoja vaihtoehtoja kaikki, enkä minä hattuakaan joka päivä jaksa käyttää, eli päätin kokeilla kuvassa olevaa, siis tätä.

Kun tuota ruiskii juuriin, föönaa oikein kuumalla (ja muotoilutuotteena käyttää vielä kuivashampoo- hiuspuuteri yhdistelmää) Avot. Tässähän näyttää ihan ihmiseltä!Ha!
Ehkä kuvittelen vaan, mutta kyllä tuo ruiske tuntuu toimivan. Suosittelen. Hyvä pelastus John Frieda ja blondituotteet!

Amerikanblondi

Minulla on hyvä luottokampaaja Suomessa. Olen viimeisten n15 vuoden aikana myös "pettänyt", eli käynyt hakemassa uusia näkemyksiä muualta, mutta palaan aina hänen luokseen.

Välttääkseni juurikasvuhirviö-ilmiötä, oli aika löytää täältä kampaaja. Sain luotettavan suosituksen eräältä suomalaisrouvalta ja hardcore suunnistuksen jälkeen löysin perille. En vieläkään omista GPSää. Miksi? En tiedä, ehkä siksi, etten GPSn avulla opi mitään. Tykkään kartoista; hahmottaa missä olen ja minnepäin menossa. Käytän myös paperikalenteria elektronisen sijaan. Piirrän sinne eriväritusseilla, jotta se näyttää kivemmalta. Ihanan konkreettista.(ja kyllä, käytän nykyteknologiaa ja työskentelen IT-alalla.)

Kaikella kunnioituksella kampaajia kohtaan, olen heistä erittäin kiitollinen ja riippuvainen, mutta he ovat kyllä ihan oma lajinsa. Lähes poikkeuksetta he dumaavat edellisen työn ja ehdottavat uutta, omaansa. Tämä ei ollut poikkeus.

Olen tyypillisellä suomalaisella värityksellä varustettu; hailakan siniharmaat silmät hiekkatien väriseen tukkaan yhdistettynä. Täten käytänkin kampaajan palveluita hyvin säännöllisesti hakemassa kirkastusta olemukseeni. Omaan myös aika vaalean ihon, joka on tietty parhaimillaan siinä tammi-helmikuussa. NOOOT. Hello ihanat itseruskettavat tuotteet.

Ainaiseen vaaleuteen kyllästyneenä, kokeilin kerran tummempaa kuontaloa. Se oli mielestäni tosi ok, vaikka jouduinkin katsomaan itseäni aina pariin kertaan peilistä ihan vaan varmistaakseni, että se olen minä. Omituista, että sen tummemman tukan mukana ei siunautunut 20 cm lisää säärtä, pisamia, tummia silmäripsiä ja kulmia yhdistettyinä vihreänruskeisiin silmiin, tai sen puoleen muitakaan Cindy Crawford-tyyppisiä piirteitä. Totuuden nimissä, sen ajan valokuvia katsellen mietin what-the-hell-was-I-thinking? Muutoshaluisena löysin helpomman tien ja päädyin käyttämään ruskeita piilolinssejä ja jatkoin vaaleana. Toimii. Suosittelen. Täällä muuten noihin, yllämainittuihin 180-senttisiin brunetteihin, törmää usein. Siinä sitä sitten olmina vieressä, ohuine hiuksineen persjalkaisena. Mahtavaa.

Kampaajalle; istuin ja kuuntelin kohtaloani. Hän piti minua niin vaaleana, että ihmetteli miksi minulle yleensäkään oli käytetty valkaisuaineita. Hän ehdotti, että antaisimme oman sävyni kasvaa. Jaa, mietin, nyt minusta vasta juurikasvuhirviö tuleekin. En tiedä ketään Kim Basingerin, Meg Ryanin ja SJP:n lisäksi, kuka näyttäisi tosi hyvältä juurikasvussa. Hän lupaili, että kyllä tästä vaalea tulee, mutta ei vaalenneta. ?

Foliot päässä istumisen jälkeen alta paljastui vaalea pehko. (ei tosin ihan vielä niin vaalea kuin kuvassani;)Raita-aineen sijaan laittoi jonkun kevythuuhtelun, mutta aplikoi sen sillä virkkuukoukun näköisellä systeemillä ja tulos on mahtava! Tukka kiittää vähemmistä kemikaaleista. Hän myös suoristi tukkani ja se kiilsi enemmän kuin koskaan. Tosin vain hetken. Kostea ilma toi esille sille tyypillisen puudelipörrön. Varasin heti uuden ajan. Mietin josko kokeilisi Brasilian Blowouttia? Olen kuin tuo ylhäällä oikealla. Ja joo, ei musta silti Demi Moorea tule.

Tataa!
ps tilasin viime keväänä Moroccan oilia, ehkä just toi Demi mielessä;) On aivan liian raskas tyypilliseen suomalaiseen tukkaan. Tukka lässähtää ja on heti likaisen oloinen. Myös sarjan light versio, shampoo ja hoitoaine aiheutti ainakin minulle ihan jotain muuta kuin ilmavuutta...