FIT, FAT, Fivefingers

Olen hyvän ruoan ystävä ja hyvällä ruoalla tarkoitan lähes kaikkea muuta kuin kesäkeittoa ja tillilihaa. Nautin myös viineistä, ja täällä viinitiloja ja tasting-huoneita löytyy joka kulmalta. Joskus mietin, että olisikohan pitänyt jättää syömättä se puoligallonaa jäätelöä, seitsemäs minicupcake JA samaan aikaan olla hymyilemättä ääneen YMCA:n weight loss campin mainokselle. Jälkiviisaus on parasta, varsinkin silloin, kun herkut on jo mahassa.

Tänne lähtiessäni päätin vakaasti, etten sitten ainakaan liho. Sillä, vaikka "mies ilman vatsaa on kuin talo ilman parveketta", jotenkin tuntuu, ettei sama sanonta päde naisiin; ja en nyt puhu mistään söötistä pikku pömpöstä.

Turposin odottaessani sievät 20 kiloa. Muita paheita ei ollut, joten söin karkkeja ja jäätelöä, jengissä. Siinä viimeisimpien kuukausien aikana sain mieheltäni lahjaksi iPod Shufflen. Se oli juuri tullut markkinoille. Oli kuulemma hyvä, kun sitten alan lenkkeillä. Lenkkeillä? En ollut ikinä lenkkeillyt. En minä lenkkeile! Ukkoparka toivoi, että aloittaisin;) En aloittanut, mutta raskauskilotkin lähtivät ensimmäisen lapsen jälkeen muutamassa kuukaudessa.

Ruoka on siis taas maistunut, tosin on sitä yritetty myös balanssin takia liikkua säännöllisen epäsäännöllisesti; kutsuttakoon sitä kauhun tasapainoksi;) Hurttiin huumoriimme kuuluu painolla vitsailu, ja vaikka mitään ei ole sanottu, sillä sehän olisi loukkaavaa ja ilkeääkin, nämä paljastuivat joulupukin kontista (vink vink ja hehheh ja Pisteet Pukille Väristä!)

Aluksi suhtauduin näihin varauksella, mutta hetken kierreltyäni ja katseltuani puin ähkien päälleni ja nyt olen tepsutellut näissä vähän ja ne tuntuvat vähintäänkin omituisilta. Olen vähän pöllämistynyt. Näillä pitäisi siis juosta(koko jalalla, lähes varpaillaan) ja jumpata tai pitää vaikka koko ajan ja muuttua supersankariksi;)Fivefingers webbisaitilta löytyy jos jonkinmoista ohjetta kävelyn ja juoksun opetteluun. Ja minä hölmö luulin jo osaavani. Think again.

Omituiset ovat. Kertakaikkiaan. Mieheni vannoo näiden nimeen, eli kai näille(kin) on annettava mahdollisuus. Kaikkea sitä ihminen joutuu kokeilemaan.

FITtiä minusta ei kyllä ihan heti tule, oli jalassa mitä tahansa. Elämässä on niiiin paljon muutakin hauskaa tekemistä kuin urheilu. FATtiakaan minusta ei tule.(sormet ristiin) Ehkä minusta tulee tuo omituinen viisisorminen, varpaillaan sipsuttelija.

Tataa!
ps liikkeellä näkee jos jonkinmoista "aamutossu-mumu-yhdistelmää", joten saan varmasti opetella hassua hidasta jalkapohjakävelyäni ihan rauhassa;)

Lenkkarit ja Louis Vuitton

Yksi ensimmäisistä teoistani täällä oli liittyä kuntosalille. Sopiva löytyikin heti, YMCA. Luit oikein, YMCA, ilman niitä poliiseja ja intiaaneja. Amerikäntädin ego olisi halunnut käydä uudessa, trendikkäässä 24hr Fitnessissä(Jillianin ruoskittavana), mutta elämäntilanteeni ajoi minua kohti Y:ta. Sinne siis.

Olen usein tunnin nuorin osallistuja, ohjaajan lisäksi. Joskus ohjaajakin on paremmat päivänsä nähnyt ja mikäs siinä jumpatessa suu virneessä, kun hänellekin tulee mahamakkaroineen kunnon hiki.

Asuista; kaukana ovat mittailevat katseet ja varmistukset siitä, että päällä on viimeisimmät stellat. Minulla ei ollut mukanakaan kuin juoksukengät ja niillä hirveillä rumiluksilla, jotka eivät mätsaa minkään muiden treenivaatteiden kanssa, sujuu zumbat ja muut ihan ongelmitta. Täällä ei nääs tunneta käsitystä sisäurheilukengistä. Nämä tätsyt tulevat jumppaan jossain random lenkkitossuissa ja painelevat ruokakaupat ja muut samoissa vermeissä.New Balance vaan vilahtaa, kun jalka nousee zumbassa(vaikka fashionpolice soisi niiden käytön vain IT-miljonääreille, kuten edesmenneelle Jobsille,Bill Gatesille, tai 70 ikävuoden ylittäneille), tosin usein se jalka kuuluukin jollekin senior citizenille.

Urheilu on iso osa arkea täällä. Minusta se on hieno asia. On mahtavaa katsoa ympärilleen, kun selvästi eläkeiän ylittäneetkin huolehtivat päivittäisestä kuntoilustaan. Liikunnan tärkeydestä myös puhutaan selkeästi. TV ja radio pukkaa jos jonkinlaista ohjetta sydämen terveydestä. Ei puhuta kardiovaskulaari diipadaapaa, vaan, että pitää tulla hiki ja hengästyä. Ollaan konkreettisia. Tykkään.

Muodista innostuvana pukeutuminen on herättänyt minussa täällä suurta mielenkiintoa. Naureskelen itsekseni ostaessani mukavia karvakenkiä, neuleita ja pehmohousuja. (Tämänhetkinen elämäntilanteeni suosii pehmoa.) Kotona, Suomessa, en näyttäytyisi niissä kuin lähikaupassa sunnuntaina, mutta täällä voin ihan pokerina lähteä niissä vaikka lauantai-iltana leffaan. Aika mukavata.

Lenkkareita en vieläkään pidä omassa käytössäni katukelpoisina.
Olen tosin hiukan kaksijakoinen tämän asian suhteen. Toisaalta, ihailen sitä välittömyyttä ja mukavuutta, jolla nämä ihmiset toimivat. Toisaalta, kauhistelen(jäykkään pohjoiseurooppalaiseen tyyliini), tyypillistä yhdistelmää; trikoot, ylisuuri huppari, lenkkarit, timantteja kuin joulukuusella ja kallis designlaukku. Hiukset on aina laitettu viimeisen päälle ja meikki on virheetön. Kokonaisuus on siis suunniteltu?!
(Jessica Simpson on kyseisen genren elävä ikoni. Fanitan kyllä hänen muuta tyyliään.)

Fashionpolice on tuskissaan, sillä tähän ns "hajuvesi-lihapulla" yhdistelmään törmää koko ajan ja kaikkialla. Myös erittäin siistiin asuun yhdistetään lenkkarit ja vaikka nainen olisi pikkumustassa, miehellä on usein lenkkarit khakihousujensa jatkeina. Ihmettelen myös sitä, että täkäläiset kävelevät trikoissaan, kokoon katsomatta, missä tahansa, ilman takapuolen peittävää paitaa. Itse tuskastelen pimeässä lenkille lähtöä ihonmyötäisissä juoksutrikoissa;)

Tykkään laittaa asioita muotteihin ja luokitella. Täällä tämä vaikeutuu. En yksinkertaisesti tajua sitä, että laittaisin lämpörullat ja meikin ja koristeltuani itseni sormuksilla ja isoilla korvakoruilla valitsisin asukseni verkkarit ja lenkkarit? Argh.

Tämä asia on pakko järkeistää. Olisiko kuitenkin niin, että, vaikka nämä toki viihtyvät lenkkareissaan ehkä liiankin hyvin, niin suurin osa porukasta on oikeasti tulossa urheilemasta?

hehheh.

ps katotaan vaikka, kohta kuljen samoissa releissä enkä näe siinä mitään ihmeellistä.