Golden State Warriors

En tiedä missä vaiheessa tämä on tapahtunut, mutta tässä sitä ollaan; kuljin julkisella paikalla Golden State Warriors- Strength in Numbers, t-paidassa, jonka mieheni toi minulle edellisillan pelistä. (Itse seurasin peliä kotona, kamalassa flunssassa kolmen lapsen kanssa. Tyypillistä;))

Vetäsin paidan päälle aamulla, suomatta asialle sen kummempaa ajatusta. Kun olin poistumassa kotoa, pysähdyin peilikuvani eteen vähän niinku että mitä helvettiä? Tämä paitahan on susiruma. Kaulakorun kohdalla loistaa adidaksen merkki. Sitä paitsi siinä on ruotsinvärit. En voikaan laittaa palkkikorkoisia kivoja sandaaleita jalkaan, sillä yhdistelmä olisi todellinen hajuvesi-lihapulla. Vai voinko ja pitääkö tällaista ihmeellista wannabe-urheilupaitaa asustaa juuri niin? Olinhan mätsannut kesäsormuksetkin paitaan niin kivasti;)

Päädyin roomalaissandaaleihin ja skinnyfarkkuihin, mutta vähän jäi ihmetyttämään tämä tyyli. This is not me. Vai onko? Tarkoittaako tämä nyt sitä, että I Have Arrived?

GS Warriors on siis NBA joukkue, joka pitää majaa Oaklandissa,  ollen Bay Arean home team.  NFL home team on  San Francisco 49ers, jotka muuttivat viime vuonna uuteen Levi's Stadiumiin, NHL home team on San Jose Sharks, suomalaisella maalivahdillaan- woot woot! ja baseballista vastaa SF Giants, jotka voittivat sopivasti mestaruuden viime kaudella. Jokaiselle jotakin.

Liikkeelle; oli vaihteeksi vähän kiire, flunssainen hömelö olo. Oli kuulkaa mielenkiintoista; ruokakaupassa hyllyjä järjestelevä nuori mies kääntyi minuun päin ja karjahti heti- Finals, YEAH!  Minä siihen vaan, että joo, niin, yeah... Kaupan kassakin, että Olit sitten eilisessä pelissä? lucky you - Juu en ollut, got the t-shirt, though... Kahvistopilla eteeni hyppäsi postimies, avasi minulle oven hyvin raflaavasti, jonka jälkeen nappasi univormunsa puseron auki ja väläytti alla olevan sähkönsinisen Warriors t-paitansa ja huusi -Go Warriors! Siinä vaiheessa repesin totaalisesti. Todellinen Clark Kent;) Ai, tällaista se siis on, kun tunnustaa jotain väriä;) ja mikä feeling of belonging;) Onpa erikoista.

Mieheni on koripallomiehiä. On aina ollut. Tosin, true Lakers fan, johtuen juuristaan. Mutta GS Warriors on saanut koko alueen ihan kuumaksi. Joukkue on suhteellisen nuori, he eivät ole voittaneet NBA mestaruutta neljäänkymmeneen vuoteen (!!!) ja taistelivat itsensä eilen mestaruusfinaaliin. Me olemme seuranneet joka peliä aika intensiivisesti. Nyt koko perhe fanittaa tämän kauden MVP Currya  (pullotettavan söpö pikkupojan näköinen pelaaja)ja Thompsonia (näimme pelin, jossa Thompson teki nba historian ennätyksen, yhdessä 12min erässä 37 pistettä!). Karjun nykyään mukana, kuin kyseessä olisi Suomi-Ruotsi MM-lätkäfinaali. Tai siis naisellisesti kannustan;) Ihan pimeetä.


Vastassa on ensi viikolla Cleveland Cavaliers, joiden riveissä loistaa viime kauden MVP LeBron James. Hänen suht isokokoinen jerseynsä loistaa meillä työhuoneen seinällä, samoin kuin Magic Johnsonin jersey, samoin kuin Lakersien signeerattu pallokokoelma lasikuutioissaan...jipii.

Että tällaista tänne - Suuren urheilujuhlan tuntua;)
Ja lastenjuhlien; esikoisen pool partyt pidettiin keskiviikkona, keskimmäisen huomenna.  Äidille kofeiinia ja flunssatablettia (lue: pitkää pinnaa ja korvatulpat). Kiitos, nam.

Palaan muihin juttuihin pian - tämä koko setti nauratti niin eilen, että oli pakko jakaa. Hauskaa Viikonloppua ja onnea valmistuville.
Jo joutui armas aika.
Tataa!

PS Enpä olisi muutama vuosi taaksepäin uskonut koskaanikinä vetäväni jonkun urheilujoukkueen (fani)paitaa päälle- muutoin kuin urheillessani siinä joukkueessa, mutta jos tässä pitää tällaisissa vermeissä ruveta esiintymään, tyyli on hiottava kohdalleen jokaista yksityiskohtaa myöten. Vähän niinku Will Smith MIB:ssä -  I make this look good;) hehheh. Ja onks mun nyt pakko antautua ja ostaa korolliset lenkkarit -  mun inhokit... kauhea dilemma.

Lomalle vai Lääkäriin?

Sitä saattaisi jopa ajatella, että täällä lämpimämmässä ilmastossa ei sairastuisi tyypillisiin hengitystieinfektioihin nin herkästi. Guess what? Kyllä sairastuu. Mahtavin lisä täällä on se, että lapsia roudataan kouluun ihan hirveässä kunnossa. Johtuneeko siitä, että vanhemmilla on vuodessa vain tietty määrä sairaslomapäiviä suomalaisittain lyhyen loman lisäksi. Jos sairaspäiviä, omia tai lapsen takia, tulee enemmän, ne vähennetään lomapäivistä.

Ja joo, olen kyllä pari kertaa Suomessa itsekin vienyt lapsen päiväkotiin sellaisessa hiinä-ja-hiinä-onko-ok-kunnossa, ja jollei ole, aika nopeasti on kuulunut soitto perään. Täällä se on enemmän tapa kuin poikkeus. Täällä kuume on "ainoa" mittari. Itse saattaisin ottaa huomioon myös lapsen nenästä roikkuvan kolmen sentin pituisen vihreän madon...Sitten luokassa aivastella pärskitään ja yskitään päin toisen pläsiä. Hirveetä kattoo.

Alan ymmärtää aasialaisten käyttämiä hengityssuojaimia. Pitäisköhän tilata itsellekin? Ehkä tilaan samalla sellaisen ärtsymakeen metsurin visiirin, jolla saa koko naaman auringolta suojaan esim autoa ajaessa. eh-he-he. Nojoo, siihen en pysty. Vielä;) (ne on muuten makeita. en ikävä kyllä ole vieläkään ehtinyt tai kehdannut ottaa kuvaa liikenteessä) Only in America

Sairausvakuutus on oltava ja se on kallis. Tulee ihan ikävä, kun ajattelen Suomen lapsivakuutuksia. Muutama satanen vuodessa, alle satasen omavastuu. Täällä maksetaan monta sataa kuukaudessa.

Meillä vaihtui sairausvakuutus. Ehdot olivat mukamas paremmat. Tjaa, no, niin kai sitten jos joutuisi vaikka auto-onnettomuuteen tai sattuisi jotain vakavaa. Eihän sitä ikinä tiedä. Kaikenmaailman kävelevien keuhkokuumeiden ja kurkunpään tulehdusten jälkeen meillä on nyt ihan hirveä lasku maksettavana. Ihan muutamia peruskäyntejä; on kuunneltu keuhkot, katsottu korvat ja nenä ja sanottu AAAA. Otettu yksi röntgen.

Minä olin suunnitellut vielä kahta pikkureissua tuleville lomille. Ei ois maistunukkaan. Ollaankin kotona, trendikkäästi staycationilla. Onneksi on jo tosi lämmin ja ipanat voivat puljata altaassa.

Usa:ssa on siis edelleen hyvä olla, jos on töissäkäyvä, nuori ja terve. On ärsyttävää, kun flunssa-aikaan muutamat lääkärikäynnit saavat aikaan kunnon lohkaisun perheen taloudesta. Toisaalta,ei pääsiäisenä ole edes yhtään vapaata. Pitkät perjantait ja toiset pääsiäispäivät painetaan tukka putkella töitä ja kevätlomaan on vielä muutama viikko aikaa. Pattiin ottaa silti, vaikkei irtiotto nyt onnistunutkaan tai toisin sanoen, se ei vaan kannata. Ei olisi mitenkään järkevää rahankäyttöä. Tylsää silti.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Nauttikaa kimmeltävistä keväthangista. Täällä on jo siirrytty välillä biksuihin, nimimerkillä bikinikelit yllättivät amerikantädin. AUTS. Äkkiä itseruskettavaa ja laihduttava peili...

Tataa!

PS vanhempi tyttäreni alkoi yhtäkkiä taas aivastella. Allergiaa, se on vaan allergiaa- toistelin itselleni. Nythän kukkii kaikki pähkinä -ja kirsikkapuut. Tuoksu, tai oikeastaan haju menee itselläkin nenään. Ottaisin kukinnot ilman hajuja. Varsinkin valkoisien kukkien, Cherryblossom, haju on kauhean voimakas, paksu ja makea. Ei hyvällä tavalla, vaan tunkkainen. Sitten kuului   - Äiti, mun nenä vuotaa ja on vähän huono olo. -Ei muuten ole, mutisin vastaukseksi. Mä en kestä.

Only in America episodi 5

Tämä sarja on jäänyt ihan hävyttämön vähälle huomiolle.. Ehkä silmä on tottunut kaikkiin omituisuuksiin tai sitten olen seurannut esimerkiksi lastenohjelmia liian harvoin.

1) "Onneksi" satuin pistämään pääni tv-huoneen ovesta sisään juuri kun tätä peliä mainostettiin. Jouluksihan ostetaan aina uusi koko perheen lautapeli, jota sitten keräännytään pukin tuomissa uusissa yöpuvuissa pelaamaan. Voittaja on löytynyt. Mikä mahtava idea!klikkaa tästä - I'm sorry:)
Only in America

2) Minulla on krooninen vauvakuume, ja kun näen ihania vauvajuttuja, mietin, että, tuollaisia ei muuten muutama vuosia sitten ollutkaan, mutta jos vielä.... No, tämän tuotteen kohdalla, en sitten ajatellut niin. (Saatiin  kyllä mieheni kanssa kauheat naurut, kun leikittiin ajatuksella;))





JAIKS!

Halloweenin, tai Valentine's dayn aikaan voisin hyvin varustaa pienen ihmisen esimerkiksi noilla ihanilla pusuhuulilla, katso tästä, ylärivi, Gimme a Kiss, toinen oikealta;)
Only in America


3) Suomessa meidän kaapista löytyi aina tiivistemehua. Sehän kuuluu jo kansanperinteeseenkin. Ennen vanhaan juotiin itse pullotettuja, kiitos mummi!, musta- ja punaviinimarjamehuja, sittemmin siirryttiin mehukattilinjalle. Täältä en ole tiivistemehuja löytänyt, paitsi Ikeasta, tosi kallista puolukkamehua, jota sitten roudataan kotiin pullokaupalla. No, naistenlehteni lukeneena, tiedän, että vettä pitäisi juoda koko ajan, mutten jaksa, ei maistu, ei oo jano.

Lipittelisin jotain, jossa on vähän makua, muttei kaloreita. Nää Miot, on minusta vähän pelottavia, vaikka tämä onkin hauska;) Jääteehen kilahdin oikein tosissaan viime keväänä. Sattuipa hyvin, olen jääteen luvatussa maassa! Ja starbucksissa on kausittain ihania refreshereitä, kuten lime ja hibiscus, nam!

Asiaan, näitä uusavuttoman jääteeputkiloita ostin sitten ihan innoissani, kunnes rupesi niissä käytetty aspartaami ällöttämään.. murinaa. Nyt olen palannut old school valmistukseen ja ostelen erilaisia marjaisia teelaatuja.






4) Joulun tulo innostaa katselemaan ympärilleen. Kummilapset saavat paketeissaan perinteisiä oshkosheja ja gappeja, mutta niiden kummilapsien vanhemmille on aina kiva katsoa jotain pilke silmäkulmassa. En ole tälle vuodelle löytänyt vielä mitään hullunhauskaa, helposti lähetettävää, enkä nyt voi tässä paljastaa, vaikka olisinkin, etten pilaa yllätyksiä ja monta hyvää ostospaikkaa on vielä katsastamatta. Ikkunaostoksilla käyminen on muuten lempihommia sen aidon ostoksilla käymisen lisäksi;)

Tataa!

ps täällä ollaan vieläkin toipilaana, mutta pikkuhiljaa normalisoidun.

Johan oli markkinat

Amerikan itsenäisyyspäivän koittaessa piti keksiä jotain kivaa. 4. heinäkuuta lankesi keskiviikoksi, joten mitään hurjaa ei voinut järjestää tai lähteä sitä kauas juhlimaan. Sinipunavalkoista päälle, lapsille hassunhauskat pannat päähän ja menoksi. Suuntasimme Santana Rowlle, missä piti olla pienimuotoiset kekkerit; live musiikkia, hampurilaisia grillissä jne. No, kekkerit olivat niin pienimuotoiset, että käännyimme kannoillamme ja suuntasimme Americanan alkulähteille; Alameda county fairille.

Vaihto-oppilas vuonna oli suurta juhlaa, kun county fair saapui kaupunkiin. Espoossa sirkuksen tai tivolin saapuminen ei ehkes aiheuta samanlaista innostusta;) Me lähdettiin tänne lähinnä hakemaan uusia kokemuksia lapsille ja syömään epäterveellisiä ruokia.

Liikenne oli ruuhkaantunut jo monta korttelia ennen parkkialuetta. Sitten käveltiin kilometrikaupalla sisäänpääsy jonoon. Jo portilla, olimme käyttäneet yli 40 dollaria ja näissä paikoissa saa maksaa vain käteisellä. (ja joo, se oli meidän auto, joka teki u-käännöksen parkkijonossa ja lähti pankkiautomaatille tullakseen takaisin jonottamaan...)

Nämä amerikkalaisten markkinat ovat ihan oma lukunsa; ihmisiä riittää joka lähtöön. Täällä ei pönötetä. Minua huvitti kaikki kliseet; mechanical bull, All-Alaskan racing pigs, petting zoo, poniratsastus, 80-luvun tivolilaitteet, joihin pääsee kauhealla ylihinnalla, (kuten yksi koomikko sen niin osuvasti sanoi; en mielelläni anna elämääni jonkun kesätöïssä olevan 16-vuotiaan pilviveikon käsiin), "you name it, we deep fry it", jättigrillit, livebändit ja ihmisten loputon virta. Grilli oli kuumana joka nurkalla, ihmiset roudasivat kymmeniä ruokakasseja, retkituoleja ja coolereita pienelle puistoalueelle, jonne he sitten pystyttivät leirinsä. Perheet olivat suuria, mukana oli sedät, tädit, mummot ja papat. Suhteellisen värikästä porukkaa.

Kun me vihdoin istahdimme kylmälle kaljalle, siinä ihmiskatselun ja tunnelmasta nautiskelun lomassa, yritin bongata naista ilman tatuointia. Laihaksi jäi tulos. Ja taas, siinä siistissä olkaimettomassa kesämekossani naurahdin; näitä ei paljon mahamakkarat häiritse. Mahtavia kirkkaan värisiä maximekkoja ja isoja peppuja. Hiki virtasi, porukka käveli muovisen olutmukinsa kanssa hassut hatut  ja Usan liput paidoissaan ja polttivat tupakkaa. Tupakkaa. Ajatella. Olipa virkistävää nähdä tällaista vapautuneisuutta Kaliforniassa. Olimmekin lahden itäpuolella. Nämä on sitä Keskisen Vesan Tuurin karavaanariporukkaa;) Ei napista turhasta. Kunhan ruokaa ja juomaa riittää ja on mukavata.

Ja, ollaanpas nyt rehellisiä; me katsomme Man vs Food-ohjelmaa ja tulimme tännekin oikeastaan vaan syömään, toki lapset kävivät muutamassa huvipuistolaitteessa ja ihastelemassa pikkupossuja. Deep fried Oreos ja Snickersit on jo koettu, kts täältä , samoin giant curly fries  ja muut, joten oli aika maistaa jotain uutta, kuten award winning deepfried pineapple ja watermelon. Mikä pettymys,  ja ihan liian terveellistä. Onneksi ostettiin sentään tuorepuristettua lemonadea, sillä sitä juodessa tuntui, että hampaat tippuvat suusta;)  Joka puolelta lehahteli ihania tuoksuja ja jäätelö maistui. Oli kans vähän kuuma( sellaiset 40 astetta)

Kiva, että käytiin. Näin amerikan itsenäisyyspäivää kuuluukin juhlia. Ensi vuonna kokemukseen on lisättävä joku perinteinen paraati. Sen amerikkalaisemmaksi ei paljon mene. Jatketaan.

Tataa!
ps tässä muutamia kuvia. Britney Spearsit ja muut esiintyivät juuri tällaisilla areenoilla uransa alkuvaiheilla...

 

Makean himoon jotain "pientä"

Emme ikävä kyllä nähneet kilpailua,
mutta muutaman viikon ikäiset porsaat
emakkonsa kanssa kylläkin.

Näiden kojujen luona tuoksu oli
kertakaikkiaan huumaava. Grilli savuaa..

Rodeo härkä odottaa seuraavaa uhriaan.
Lisään tämän bucket listaan ja muistan pukea
shortsit mekon sijaan ensi kerralla.
Eipä ole sitten tekosyitä.. Jiihaaaa!

Aito Blue Grass bändi. Banjo soi, samoin pyykkilauta;)

Britneykin aloitteli uraansa markkinoilla.
Olisiko tässä seuraava Whitney?

Humpuukia ja humputtelua

En ole mikään lasten lomakohteiden fani. Muumimaailmassa olimme kerran pari vuotta sitten. Tuli tehtyä kaksi reissua samalla kertaa; ensimmäinen ja viimeinen. Lasten mielestä parasta oli rantakeinut. jepjep. Sanoin jo siellä; nauttikaa nyt, me emme tule tänne enää koskaan.

Serenan kylpylä on toinen kauhistukseni, jos vaan voin, en palaa sinnekään enää koskaan. Erään naapurimaan lapset terrorisoivat pienempiä, vanhemmat eivät komentaneet yhtään. Olin niin hermoromahduksen partaalla ja kauhuissani, että meidän piti lähteä kokonaan pois. Titi-nalle huuma on onnellisesti ohitettu. Koko setti aiheuttaa kylmiä väristyksiä, osaan vieläkin kaikkien laulujen sanat, se riittää. Riitta-tädin janefondaaminen on todistettu livenä kaksi kertaa, Ikaalisiin en aja. Ikinä.

Muumiristeily oli positiivisempi kokemus, kuin mitä olin odottanut. Lasten ehdoilla, muumidiskossa ja iltashowssa. Kun astuimme lasten leikkimaailmaan, yksi poika tosin pissasi juuri pallomereen. Päivä Tukholmassa vietettiin Gröna Lundin huvipuistossa ruotsalaisen ystäväperheen kanssa ja avot, hyvin meni. Kaikilla oli kivaa.

Täällä, olen aivan rakastunut paikalliseen huvipuistoon; Great Americaan. Ja, kuten Only in America, sinne sai ostettua päivälipun hinnalla kausikortin.  Olemme olleet siellä nyt kaksi kertaa ja aiomme käydä siellä varmaan vielä kaksikymmentä kertaa;) Mahtava paikka. Minä lähtisin sinne mielelläni joku ilta viettämään datenitea mieheni kanssa.  Käveltäisiin käsi kädessä laitteesta toiseen, joissa sitten kiljuisin ääneni käheäksi. En tiedä innostuuko..

Lapset ovat kokeneet siellä "monta ekaa"; ekan hattaran, ekan kerran kaksikerroksisessa karusellissa, jossa hevoset menevät ylös alas (mutteivät lähde piirrettyyn maailmaan, kuten Maija Poppasessa, vaikka kuinka antaisi pohkeita. pöö mikä pettymys), eka kunnon vuoristorata ja tukkijoki kokemus. Pääsin ketjukaruselliinkin pitkästä aikaa. Kun silmät laittoi kiinni, aikamatkasin Lintsille parinkymmenen vuoden taakse ja näin jo allani sen ison kallion, jonka päällä ketjukaruselli aikoinaan pyöri.

Great Americassa on kaikenlaista; pikkulastenmaailma, Snoopy planet(upean retroa, Ressu on ihana), vesipuisto liukuineeen, lasten altaineen, aaltoaltaineen ja tietty kaikki hurjat aikuisten laitteet. Kaikkialla on puhdasta, henkilökuntaa on tarpeeksi. Sydän syrjälläni seurasin kuinka tyttäreni kiipesivät kohti vesiliukumäen suuta,  mutta joka liukumäen suulla on lifeguard, pilli suussa. Turvallisuudesta huolehditaan tosissaan. Joka paikassa. Pilliin puhalletaan heti, jos joku ipana ei toimi ohjeiden mukaisesti. Mittatikkua käytetään joka käänteessä ja pelastusliivit ovat altaiden äärellä pienemmillä pakolliset. M-a-h-t-a-v-a-a. Aikuinen voi siis oikeasti jopa hetkeksi rentoutua, kun lapset ovat omissa touhuissaan. (minä tosin vahdin ekalla kerralla silmä tarkkana joka liikettä)

Lastenaltaalla istuessani bongasin nuo cabanat, HEI, täällähän voisi pitää mahtavat poolpartyt. Vuokraavatkohan tätä aluetta yksityiskäyttöön...Tuollainenhan pitäisi hankkia oman altaan reunalle..hmmm

Kivointa kaikessa, että huvipuisto on lähellä, eikä siellä tarvitse viipyä koko päivää kerralla. Kaikkia laitteita ei tarvitse kiertää, tai hysteerisesti miettiä mitä jäi näkemättä. Tullaan uudestaan! Kun paikalle pärähtää keskellä viikkoa, ei siellä ole juuri jonojakaan. Mahtavatkohan omat lapset edes tajuta miten onnekkaita ovat. Minä pääsin Linnanmäelle kerran kesässä ja se oli yksi vuoden kohokohdista.

Juhannuksen jatkoa.
Tataa!

ps käytiin katsomassa Brave 3Dnä, ekassa mahdollisessa näytöksessä, perjantai aamupäivänä. Tätä odotettiin niin. Elokuva oli aika hurja, ja mutta itse tarina odotettua laihempi. Hurjia karhuja ja taistelukohtauksia riitti. Tytöt toki tykkäsivät paljon, mutta kiipesivät välillä syliin, kun meno äityi hurjaksi. Parhaat kohtaukset oli nähty jo moneen kertaan trailereissa. Tämä täti itki loppukohtauksessa niin että piti istua aloillaan jokunen tovi, jotta kehtasi astua päivänvaloon.

Amerikkalaisia Äitityyppejä

Joskus sitä taistelee riittämättömyyden tunteen kanssa ja huono omatuntohan sitä on aina, jostain, lasten kanssa. Äitienpäiväksi tyttäreni piirsi minusta kuvan, yllä, jossa kuulemma liikun vauhdilla, niin kuin Kaarina ( Jason-kirjojen Kaarina, Jasonin äiti). Näkeehän sen tietty jo hiusten ja käsilaukun asennosta, etten seiso paikallani;) Jason muuten aina lentää Kaarinan perässä.

Kuva on söötti, mutta tunsin heti pistoksen, siitä, että meillä on aina vähän kiire... Sanon päivittäin, hophop, nyt reippaasti liikkeelle! liikkuu, liikkuu... Teen kyllä hiljaisina hetkinä tietoisia päätöksiä siitä, että otan rauhallisemmin. Viikonloppuaamut ovatkin niitä parhaita; iso aamupala yhdessä, ei kiirettä mihinkään. Nyt, meillä on edessä pitkä viikonloppu Memorial Dayn takia, joten voimme olla rauhassa, tosin äiti tekee hurjalla vauhdilla vähän töitäkin ;)

Jos asioita vähän suhteuttaa, pikkukiire tuskin aiheuttaa lapsilleni suuria traumoja. Tutustukaapas näihin äiteihin; terveellisen päivetyksen ystävä Tanning Mom, ihan hiukan kunnianhimoiset Dance Moms ja heidän toodella viehättävä ja lupsakka valmentajansa ja sokerina pohjalla Toddlers and tiaras- gogo juice- äityli. Only in America;)

Tarkemmin ajateltuna, ehkä ansaitsenkin sen Vuoden Äiti-palkinnon. Nyt laitan koneen kiinni, lähden lasten kanssa leikkimään ja viettämään rauhallista viikonloppua. Rentoutukaa tekin!
Tataa! ps tässä alkuperäinen

Sievistelyä ja ihmettelyä

Jotenkin alkaa kuulostaa siltä, että katson liikaa TVtä, mutta (jälleen) silläkin uhalla; Muutama TV-mainos jaksaa puistattaa, ja naurattaa, vaikka ällöttääkin.... Erityisesti tämä Potty ,  tämä, auts: not now buddy ja ihana teiniangsti ;Uncle Steve .

Ainiin, postasin joskus joulukuussa Only in America - sarjaan Nutella TV-mainoksen, joka aiheutti pikkuista huvittuneisuutta. Sehän meni jotenkin näin; "hazelnut, skim milk and a hint of cocoa" Paikalliset äiditpä sitten ryntäsivät ostamaan Nutellaa, tarjosivat sitä lapsilleen, jotta he saavat energiaa päivän kolttosiinsa ja nyt jotenkin tuntuu, että lapset ovat lihonneet. Ei Nutella mainoksessa sanota, ettei sitä pidä syödä mielin määrin joka päivä, siinähän sanotaan vaan, että se antaa energiaa ja että siinä on rasvatonta maitoa, pähkinöitä ja "vihjaus suklaasta" !? No, nyt sitten amerikkalaiset kotirouvat ovat haastaneet Nutellan oikeuteen. Oikea class action suit. Irtoiskohan sieltä ropponen tännekin;) Jaossa saattaisi olla muutama miljoona... Only in America

Mistäköhän valheellisesta mainonnasta keksisin haastaa oikeuteen? Vaikka kuntosaliketjun siitä, etten laihdu? Lupaavat terveellisiä elämäntapoja ja yleistä hyvinvointia. Ei oo näkyny.

Tataa!

Only in America episode 4

Pitkän tauon jälkeen on palattava Only in America osioon. Näistä tuotteista on kertakaikkiaan kerrottava.

Lastenohjelmien aikana näkee vähintäänkin mielenkiintoisia tv-mainoksia.
Niiden aikana myös kerrotaan, että alakoululaisen kuuluisi jo ainakin vähän
"stressata" ja stressistä tietenkin vapautuu, missäs muualla kuin, SPAssa, kylpylässä.
Tässä muutamia uutuustuotteita. Anna mun kaikki kestää.

1) Kun tuollaisen noin kymmenen vuotiaan elämä on niiiin rankkaa, täytyyhän sitä päästä rentouttaviin hoitoihin. Ymmärrettävästi. Tässä vastaus ongelmaan, jokaisen pikkutytön must, oma kotispa. Orbeez, ja kas tässä TVmainos. Maailmasta löytyy monia paljon ekologisempia ihmisiä kuin minä, mutta yksi ensimmäisistä ajatuksista oli, mikä määrä roskaa! Minne nuo pallurat tungetaan kun niiden seassa on ensin uitettu varpaita? Only in America

2) Spa hoidon jälkeen jalkoihin kuuluu laittaa jotkut pehmeät töppöset. Mutta mitkään tavalliset, tylsät tossut eivät enää käy. Ne ovat sooooo last season. Nyt jaloissa kannetaan näitä: Stompeez
ja tömistellään. AUTS. Only in America

3) Kylvyt on ihan ok, mutta vaahtokylvyt ovat tosi tavanomaisia, kaikkihan nyt vaahtokylvyissä käy. Kyllä kylpyelämyksen kuuluu olla hiukan eksoottisempi. Tässä ratkaisu.
Kysymys kuuluu? Kuka tulisi meille siivoamaan tuon kylvyn jälkeen? Only in America





Jos siis oikeasti välittää lapsistaan, ylläolevat tuotteet varmasti vähentävät lasten kokemaa stressiä. On täysin posketonta ajatella, että yhdessä vietetty aika korvaisi tämän edes osaksi! Mitä minäkin höpöttelen. Eiku ostoksille;)

Antakee armoo.

Tataa!

Amerikkalaistuminen osa 1

Kunnon amerikantädin kuuluu näyttäytyä ja käyttäytyä tietyllä tavalla. Muutaman kuukauden jälkeen oli pakko pysähtyä tekemään tilannekatsaus missä oikein mennään. Ensin ulkonäköasiaa:  kirkkaanpunaisia kynsiä harrastan edelleen vain satunnaisesti ja pidän lyhyinä. Kuontaloltani en muistuta Tuksua;) Meikki ei myöskään ole vahvistunut, joskin itseruskettavien käyttö on alkanut tänä vuonna aiemmin.

Lapsia en enenevässä määrin nipistele, eikä poolboyn kanssa ole sutinaa. Pool"boy"mmehan on parhaat päivänsä nähnyt käppänä, joka saisi härtslaagin, jos lipuisin silmää iskien paikalle korkein koroin, biksuissa ja läpikuultavassa kaftaanissa lemonade-tarjotin ojossa. Iso lierihattunikin meni ihan ruttuun muutossa, joten se on korvattava uudella. Jääköön siis tuon scenen toteutus muille, jos huumori kestää ;)

Laulavia postikortteja olen ostellut; löysin aivan mahtavan kortin, joka lähetettiin ennen joulua hyvälle ystävättärelleni Suomeen. Kortin kannessa oli Ryan Seacrest, julistaen seuraavan American Idolin. Kun kortti avattiin, itse äänitetty laulu pärähti soimaan. Voi että meillä oli hauskaa sitä äänitettäessä. Myös vastaanottaja kuulemma tykkäsi;) En löytänyt kyseistä korttia netistä, mutta tämä tuote saattaa löytyä ensi vuoden joulupaketeista Suomeen... hihihihi Only in America

Eräs miespuolisista kavereistani kysyi minulta vuonna 1988: Myydäänkö hajuvettäsi gallonissa? Eli hajuvesiasiaa olen jäävi kommentoimaan. Tuoksut ovat edelleen ihania. Anteeksi vaan kaikki astmaatikot.

Avoauto on ostoslistalla. Ja mikä ilmestys! Näin liikenteessä tällaisen vaaleanpunaisen Cadillacin. Ai että oli hieno. Joku noissa Cadillaceissa vetoaa, vaikka niiden rateissa näkee usein, niin sanotusti, elämän ehtoopuolella olevia kuskeja. Toisaalta, olen mersunainen, en siis nuorekkainta tyyppiä. Mummoilevana minulle sopii klassinen ja hyvälaatuinen. Minussa asuu arvokas vanha rouva(lue: tiukasti permanentattu amerikantäti)

Allergioista johtuen meille ei siunaudu koiraa, vaikka puudeliristeytyksellä voisimmekin ottaa eri duudeleita. Yhdellä tutulla on kaksi cockerdoodelia, ja labradoodelia on kehuttu, mutta jotenkin tuo kikkarakäkkärä ei vetoa. Allergioita tai ei. Jos koiran hankinta olisi ajankohtainen, ottaisin sinisilmäisen weimaranerin. Weimaraner (weimarinseisoja) on mielestäni täydellisen koiran ilmentymä. Piste. Samaan aikaan on myönnettävä, että käyn huokailemassa täällä aika usein. Katseemme kohtasivat tällaisen vaaleanruskean pennun kanssa muutama viikko sitten, ja jäi vähän vaivaamaan ;) Kyllähän tuollainen minipiski sopisi tädin kainaloon aika kivasti.

Jatketaan taas.
Tataa!

ps kävin ystävättäreni kanssa muodollisesti urheilemassa, jonka jälkeen suuntasimme kahvittelemaan. Treenitamineissa. Jollemme olisi puhuneet suomea, olisivat luulleet paikallisiksi. Niin hyvin sovimme joukkoon lenkkareinemme. Pelottavaa.

Äimän käkenä

Uskallan väittää, että tunnen mieheni ja olen itsekin nähnyt jonniin verran muailmaa, mutta, nyt, täällä hänen kotikonnuillaan, jään välillä katsomaan häntä pitkään. Haluaisin huutaa, että tajuatko ollenkaan miten monimuotoisessa ympäristössä olet saanut kasvaa? Tämä mainos on hyvin kuvaava.

Ei tätä osavaltiota myöskään turhaan kuvailla sanoin; California, the land of fruits and nuts ;)hehehhee. Ei siis ihme, että mösjöö on aika viileä ja rauhallinen, ei turhasta hötkyile. On päässyt todistamaan jos jonkinlaista tallaajaa pienestä pitäen.

Toisaalta, hän hiljentyi ilta-auringossa kallion nokkaan eräänä juhannuksena noin kymmenen vuotta sitten Inkoon saaristossa ja sanoi; Now I get it. Pitää meitä suomalaisia aika onnekkaina puhtaine vesinemme, mökkeinemme, saunoinemme.

Palataanpa tänne; aina kun ajamme kohti San Franciscoa näemme tämän, The Flintstone house. Talo näkyy hyvin interstate 280 varrelta. En ikinä ehdi ottaa siitä kuvaa, mutta niska meinaa nyrjähtää, kun kuikuilen sitä. Usutan lapsiakin ihmettelemään ja joka kerta se vain säväyttää. Katso itse. Jonkun koti. Mutta osataan sitä muissakin osavaltioissa ;) Upea kokoelma avautuu tästä. Only in America

Toinen maamerkki, joka on aina yhtä jännittävä ja upea on Golden Gate bridge. Muutaman elokuvan nähneenä innostun siitäkin joka kerta. Kuvittelen James Bondin ja sen ilmalaivan keikkumaan sillan ylle;) ja ovat muutamat muutkin leffat hyödyntäneet tätä uljasta rakennelmaa propsina. Vähän aikaa sitten tajusin, että Presidio, niin kuin se leffa, on kuvattu sillan kupeessa, alueella nimeltään, kuinkas muutenkaan, Presidio. Tällaiset faktat esitetään minulle hyvin rauhallisesti, tyyliin, etkö tiennyt? Olen aivan täpinöissäni myös joka kerta mieheni kotikaupungissa, Los Angelesissa, missä olemme lomailleet reilut kymmenen vuotta. Innostus ei laannu.

Vähän aikaa sitten, juuri kun olin saanut taas yhden kyselytuntini pidettyä, bongasin kasinokyltin. Sen verran tiedän, että uhkapeli on Kaliforniassa laitonta. Siksi Las Vegas on rakennettu Nevadan puolelle. Miten täällä olla möllöttää yhtäkkiä kasino? Vastaukseksi sain kylmän viileästi: Must be Indian land.

Ja siis niinku mitä? Edessäni seisoi yhtäkkiä Paul Newman sinisine silmineen puoliverisenä apassina;) Sain onneksi tähänkin heti selityksen.
Intiaanireservaateissa, kuulostaa paljon jännittävämmältä, kuin mitä todellisuudessa kuulemma on,(täytyypä käydä pällistelemässä ja raportoida sitten)vallitsevat omat sääntönsä. Siksi esimerkiksi uhkapeli sallitaan. Eri vapauksia on myös esimerkiksi Alaskan eskimoilla; he saavat kalastaa valaita. Jaha. No tulipa sekin selväksi. Minusta tämä on hyvin jännittävää.

Suomen Lappi ja joulupukki, porot tupeksimassa murtsikkaladulla, Kaivopuiston vappu; valkolakit ja kymmenet tuhannet trenssit, juhannuksen yötön yö, vihdasta jääneet koivunlehdet paljaissa pepuissa juoksemassa kiljuen uimaan, hyttysparvet ilta-auringossa, pääskyset, jotka taituroivat veneen keulan edessä, lukemattomat järvet ja ABC asemat, elokuiset tummat ja lempeät kesäyöt, syksyiset rapujuhlat, räntäsateet, eukonkannot, kossu ja kaamos. Riittää sitä eksotiikkaa meilläkin. Vuoroin vieraissa ;)

Tataa!

ps taidanpa googlata lähimmän amish kylän;)

Only in America episode 3

1)Kun joskus tulee ylitsepääsemätön himo pekoniin, mutta sen paistaminen, rasvan roiske ja kaikki se häslinki ei nappaa, not to mention, että sitten pitäisi jaksaa vielä pureskellakin. Mitä tehdä? Vastaus löytyy tästä. Pekonin voi juoda! Jos pekonin lisäksi mieli tekee myös chickenwingsejä; problem solved.Bacon Soda Only in America

2) ja sitten on toinen, tärkeä dilemma. Kun nachoja syö, salsaa on välillä vaikea kauhoa suuhun. Juuri, kun kulhosta saa tortilla chipsin päälle hienon vuoren salsaa, matkalla suuhun siitä tipahtaa leijonanosa joko takaisin kulhoon tai vaihtoehtoisesti vaatteille. Suuhun pitäisi tunkea lusikalla salsaa sipsin kanssa samaan aikaan nautinnon maksimoinniksi. TAI, tortillasipsin voi muotoilla lusikaksi? HA! mahtava keksintö.Ostin näitä heti. Nyt saa kauhottua salsaa ja muita dippejä napaan oikein kunnolla!
Only in America

3)Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perästä. Snuggiet on jo esitelty, mutta nyt mainostetaan uusinta; Cuddleuppets. Tätä katsoin suu auki. Onneksi lapsetkin vain tuijottivat ihmeissään, eikä suusta kuulunut, kuten joka toisen muun lastenkanavan lelumainoksen kohdalla, "Mä haluun ton!" Tämä on turhakkeiden turhake. Kaikkea ne keksivät ja kaikenlaista tuotantoa joku rahoittaakin. Laulu jäi ikävästi soimaan päähän, cuddlecuddle uppets....katso siis linkistä video. hehehehe. Only in America

4)Seuraava on kokemus. I'm in love with this one. Karppaajat älkööt vaivautuko. Paikallinen aina-niin-ihana Santana Row tarjoilee monen monituista ruokapaikkaa. Myös Maggiano's sijaitsee siellä. Jos valitset ruokalistalta pääruoaksi kotitekoisen pastan(suosittelen!), saat toisen annoksen ilmaiseksi mukaan. ? Doubletake ? Kun siis tarjoilija kysyy minkä pastan valitset, hän jatkaa, ja minkä pastan otat mukaan? Tämä doggybag kulttuuri, jota aluksi pidin jotenkin kamalana, onkin ihana! Laskun yhteydessä tarjoilija tuo pöytäsi viereen diskreetisti paperipussissa mukaan lähtevät ruoat. Ja sitä riittää! Meidän nelihenkinen perhe söi samalla rahalla vielä illallisen seuraavana päivänä ja saimme näin testata ruokalistalta neljä pastaa, kahden hinnalla. Viereisessä pöydässä intialainen mies hakkasi korkkia takaisin viinipullon sisään ihan hurmiossa, ja kas, kun lähdön aika tuli, heidän tarjoilijansa pakkasi puoliksi juodun viinipullonkin mukaan. vau. Only in America

Hauskaa Viikonloppua
Tataa!

Only in America jatkuu

Ilman sen kummempia selityksiä:

1) Murot. Helppo aamupala. Tosin, jopa all bran flakeseissa on sokeria muistaakseni yli 20g. Täällä pakkauksissa keskitytään mainostamaan sanoilla "low fat tai 30% less sugar", mutta annoskoko ei olekaan 100g, vaan esim 30g. Tyypillisiin "herkkumausteisiin" kuuluvat kaneli ja kirsikka. (Kirsikkamausteiset limut ansaitsisivat ihan oman inhokappaleensa, kun taas vanilja cokis ja cream soda rakkausylistykseni, mutta asiaan); Tällainen ilmestyi eteeni yksi kaunis päivä. Söpöjä ovat, pikkukorvapuustit.(huomaa multi-grain;)ja taas repeillään.
Only in America

2)Ilmasto on lempeä, joten voimme grillata läpi vuoden ilman, että näpit jäätyy. Mutta ajatella,
kaikkialla Amerikassakaan ei tällainen onnistu. Mikä avuksi, jos mieli kuitenkin tekee juuri sitä grillatun lihan makua? Vastaus on vanha tuttu tässä, tippa ei tapa. Only in America

3) Pysytään "aiheessa". Takkatuli ja polttopuut. Pelkkä tulen katseleminen ja puiden rätinä ei tietenkään riitä. So last year. Mitä tehdä? Millä tunnelman saisi muunneltua romanttisemmaksi tai tyttöjen iltaan sopivaksi? Nooo hajustetaan puut jollain eteerisellä öljyllä! Tietty!! Myskiä kahden kesken, sitrusta tai vaniljaa tyttöjen iltaan. Vai ottaiskohan vaihteeksi omenapiirakan tuoksun? Jos lähi Essolta ei löydy, tässä ohjeet.
Only in America

Tataa!

ps tuoksukunttilöiden ystävänä tädin on pakko myöntää, että aikoo kokeilla noita hajustettuja polttopuita asap. Jos ne olisivat kivemmin pakattuja, veisin tuliaiseksikin. Paikalliset perhetutut saattavat juuri nyt huoahtaa helpotuksesta;)

Only in America

Monesta asiasta en täällä enää hätkähdä, mutta muutama asia jaksaa hämmästyttää, kummastuttaa ja naurattaa. Listasin muutaman vanhan ja uuden tuttavuuden ja saatan päivittää tätä Only in America listaani matkan varrella.

1. Kuuma kaakao. Ihan niinkuin ei olisi itsessään tarpeeksi makiata.Esikoiseni sai joululahjaksi koululta Snowman Soupin ainekset;kaakaojauhetta, päälle vaahtokarkkeja sulamaan. Sekoitetaan candycanelle, joka samalla maustaa juoman mintulla. Ainiin, ja pohjalle tiputetaan muutama suklaanami sulamaan. Hampaat tippuivat suusta, kun vain katsoin sitä sekoitusta.
Only in America


2. Joulukoristeet, ihan naapurissa. Check this out.(amatöörikuvani ei oikein välitä todellista valoloistoa, pahoitteluni)

Only in America



3. Muutama vuosi sitten Heinz valmisti liilaa ketsuppia. "Älykkäät" markkinoijat yrittivät tehdä punaisesta ketsupista houkuttelevamman, "more appealing" lapsille. Punainen ketsuppi näytti liikaa tomaatilta. Tomaattihan on se tylsä vihannes, josta lapset eivät tykkää. Lue itse, ja tämä siis toimi, Heinzin markkinaosuus kasvoi, hetkellisesti tästä johtuen. Unohdin mainita, että toinen uusi väri oli kirkkaan vihreä ja sinistäkin ainakin ehdotettiin, en tiedä pääsikö ikinä hyllylle saakka.

Only in America


4. Nutellaa mainostetaan nyt TVssä seuraavasti: hasselpähkinälevite, joka on tehty rasvattomasta maidosta. Mukaan lisätty ripaus suklaata. Apua, en kestä, kuukahdan nauruhalvaukseen. Toisaalta, jos aamupalalla haetaan energiaa päivään, tästä sitä saa, oikein kunnolla. hohhoijaa Katso tästä.
Only in America


5. Napostelu, snacking, on täällä tapa, joka opetetaan pienestä pitäen ja sitä vastaan on vaikea taistella ilman, että oma lapsi tuntee olevansa ulkopuolinen. Ensimmästä kertaa kuntosalin lapsiparkissa: (huom! hoitoaika 90 minuuttia) Lähtiessäni yksi hoitajistani kysyi, missä lapsesi välipala on? Anteeksi mikä? Välipala. No ei meillä mitään ole mukana..lapseni on täällä 90 minuuttia, hän kyllä selviää sen aikaa ilman ruokaa. -No, jos ei mukana ole omia ruokia, snack timella annetaan kaikille kultakaloja.
Only in America


6. Lasten vitamiineja olen roudannut täältä Suomeen purkkikaupalla jo vuosia. Neukkua tai ei. On myönnettävä, että syön niitä välillä itsekin. Jos ja kun kalanmaksaöljy maistuu ja näyttää tältä, maistuis varmaan sullekin.

Only in America


7.Pysytellään yhdessä lempiaiheistani; ruoassa. Vinkki: Man v. Food. Kappas, San Jose on ihan vieressä, siellä monta tärppiä, eiku testaamaan. Iguana's testattu ja hyväksi koettu. Sitten "Christmas in the Park"- markkina-alueella jokin klikkasi päässä ja oli ihan pakko maistaa uppopaistettuja Oreo-keksejä kermavaahdolla. Ja kun silmät vielä liikkuivat päässä, tilasimme satsin uppopaistettuja snickers-patukoita.

Only in America


Nuff Said.
Tataa!