Tädillä on tatska!

Tiedät tunteen, kun bongaat jonkun pakko-saada-trendihärpäkkeen. Mieleni on jotenkin siirtynyt täällä jo kevääseen, valoa tulvii ikkunoista, putsaan, pelkistän, kierrätän, roudaan vaatteita ja tavaraa sekä Goodwill:iin että tutuille, haluan puhtaita pintoja ja tilaa. Joulukoristeetkin on vihdoin korjattu pois, joten on uuden aika- ja itseruskettavan;) (heti kun selviän tässä edellisen flunssani jälkitaudista)

Nyt on kyseessä tatuoinnit. Korutatuoinnit. Bongasin taas jostain tv-ohjelmasta tai muotilehdestä ja eiku googlaamaan ja tilaamaan; Jee! Olin ihan lapsellisen innoissani, kun tavara saapui; heti kokeilemaan! Mieheni luuli, että olin tilannut lapsille jotain ja tyttäreni huudahtivatkin heti: Hei, noi on noita hot jewels! - Ai mitä? Olin ihan ulalla siitä, että näitä markkinoidaan lapsille;)  Pitäisi varmaan katso Disney-kanavaa useimmin;) Tilaamani merkki oli jotain muuta, mutta ah miten ihania! Totaali hurahdus!

Lapsille ja aikuisille. Rannekorutatskat ovat niin pitkiä, että leikkasin niistä rannekorun lisäksi sormuksen. Lapsille riittää puolikas. Rannekoru kesti 5 päivää suht siistinä, kuten kuvissa, monet suihkut ja muut- Zumbassa erityisen hauska! Lapset liottivat kylvyssäkin ja tiukasti istuu;) Sormuksena tatska ei menossa pysynyt kuin vajaat kaksi päivää. Näitä käyttävät siis täällä kohta kaikki ala-astelaiset ja minä;) Aivan ehdoton tämän kevään ja kesän juttu!

Ja ei täälläkään nyt mikään helle ole, olen siis ehkä vähän aikaisin likkeellä, mutten voinut vastustaa kiusausta! Korut näyttävät hiukan päivettyneellä iholla varmasti aivan upeilta, ranteeseen ja nilkkaan täytyy laittaa monta kerrallaan, samoin kaulaan! Mutta nyt on vielä aika olmi meininki ja säästellään.

Tataa!

PS kun eka pakkaus loppuu, tilaan näitä heti lisää ja taidan lähettää ystävättärelleni Suomeen. Vaikka sieltä saa näitä varmasti myös? (tai sitten tämä on jo ihan vanha juttu, hihihi) mutta jos onnistuisin löytämään eri designeja. Jipii. Pienet on ilot tässä puolikuntoisena. Yritän löytää positiivista energiaa ajattelemalla hellepäiviä, päivettynyttä ihoa ja ihania metallinhohtoisia tatuointeja auringonvalossa;) sitten takaisin köhimään ja niistämään.

Vaateostoksilla kitumarketissa

En ikinä innostunut jonottamaan H&M:n edessä, vaikka kuinka olisi ollut Lagerfeldin smokkipaitaa tarjolla. Pärjäsin hyvin ilmankin. Versace for H&M sykäytti, mutten kiiruhtanut sinnekään. Sitäpaitsi näiden rajoitettujen sarjojen hankinta on kuulemma raakaa toimintaa; vain kyynärpäätaktiikalla ja todellisella röyhkeydellä saa haluamansa;) En ole valmis tappelemaan kenenkään kanssa rievuista. Hullut päivät ovat tarpeeksi hardcorea.

Marni for H&M luomukset katsastin viime keväällä, mutta jätin kauppaan. Niitä oli muuten tarjolla piiiitkään. Taisi silkkimekkoja riittää aletangollekin. Jason Wu for Target oli kiva, mutta mitään ei pitkän hiplailun jälkeenkään tarttunut mukaan (Nyt Jason Wu on kovassa nousujohteessa puettuaan Michelle Obaman jo toisen kerran presidentin virkaanastujaisten iltaosuuteen) ja Missoni for Target-kampanjan missasin, tavallaan onneksi. Luulen, että olisi nyt ihan tarpeeksi sahalaitaa. Sitä sahalaitaahan oli tarjolla myös Lindexillä viime syksynä. Siitäkin myöhästyin, kun yritin tilata tyttärilleni tunikoita, vain tunteja kampanjan avauksen jälkeen. Oh well, jaksaako sahalaitaa vuositolkulla katsella? Ehkä.

Emme asu muotitietoisten mekassa, joten ajattelin, ettei täällä tarvitsee rynnätä aamuvarhain ostoksille. Joulun paikkeilla  Revenge TV-sarjan tyypit esiintyivät kivassa mainoskampanjassa, Neiman Marcus + Target. Tarjolle tuli tosi makeita eri suunnittelijoiden luomuksia ja tavaroita.
En raaskinut ostaa tyttärilleni Marchesan mekkoja; 100 dollaria kipale, hinta tuntui muutenkin omituiselta, asioidessa paikallisessa marketista, vrt CM tai Prisma;) Siinä olisi Marchesan mekko matkustanut liukuhihnalla maitopurkin ja pesuaineen kanssa....Jos olisin ollut Neiman Marcus-atmosfäärissä, hinta olisi tuntunut sopivammalta, ja kasvavalle lapselle silti liian kalliilta. (mikään ei estä tiputtamasta mustikkapiirakkaa Marchesalle...olisin ehdottomasti ostanut kermanvalkoiset pliseeradut, käsin kuvioidut ihanuudet, ei käytännöllisin valinta)

Kampanja kuitenkin osui ja upposi, tässä linkki lookbookiin; ostin Carolina Herreran travel bagsit - suurin on nyt läppärin suojuksena.(pienimmästä tulee kyllä mieleen Miina Äkkijyrkän lehmät;)) Tory Burchin lunch boxin - odottaa partioryhmäni ekaa eväsretkeä;) ja Tracy Reesen paljettitopin. Harmittaa, etten ostanut Altuzarran tarjotinta ja siihen Tory Burchin settiin kuulunutta termaria...

Tammikuun Instylessa oli ihana kukkamekko. Prabal Gurung for Target; pakko-saada-osastoa. Ihan harmitti, kun TV-mainokset alkoivat pyörimään; se mun mekko keikkui siinä pääosassa. Laittaisin sen päälle moneen kertaan ensi kesällä,  Suomessakin... Tuotteet tulivat myyntiin sunnuntaina, oli muuta menoa, en muistanut ennen kuin myöhään illalla. Oli jo yökkäri päällä, jalat sohvalla. Päätin jättää ostokset aamuun. Ponkasin paikalle ennen yhdeksää ja kas, kukkamekon kuva komeili taulussa, rekki komeili tyhjänä. Himpura.

Kysymys herää, kuka ne osti? En lähes ikinä näe hyvin pukeutunutta, trendikästä paikallista. Oikeesti, elintoiminot melkein pysähtyvät kun bongaan jonkun eurooppalaisittain tyylikkään, muotitietoisen tapauksen. Pysähdyn aina tuijottamaan tyhmä virne kasvoilla. Ja mitä ostetuille mekoille tapahtuu? Minne ne katoavat? Trokaavatko ne eteenpäin kovalla hinnalla? Kuuleman mukaan ainakin aasialaisnaiset hamstraavat tiettyjen suunnittelijoiden tuotteita ihan huolella. Good for them.

Matkalla ulos, leuka rintaan painettuna, ohi viuhahti joku hikisesti kakskymppinen kahden Prabal Gurungin kenkälaatikon kanssa...AHAA! Josko nämä onkin jotain sweet sixteen mekkoja? Pitäiskö minun ajaa paikallisen high schoolin ohi kevätjuhlien aikaan?:)

Tästä pikabongauksesta innostuneena lähdin tarkistamaan kenkäosaston Gurungit. Makeita olivat, hinnatkin kohdallaan, maksimissaan 50 dollaria, mutta ihan muovisia, ei siis kauppoja. Onneksi kuitenkin menin, löysin sattumalta tyttärelleni ihanat moonbootsit ensi viikon hiihtolomalle, vika pari, super ale! Jipii!

Ensi kerralla jos haluan jotain, menen ihan mummona heti, kun kauppa aukeaa ja kahmaisen haluamani. This calls for dedication. Ja eihän tässä mitään järkeä ole;)

Tataa!

PS en minä ihan ilman Gurungia ulos kävellyt. Kompromissina ostin himoitsemani mekon kukkakuosia pitkähihaisen puseron, viimeisen kappaleen. Nyt kun vielä olisi samaa kuosia tuo bleiseri...