Marni for H&M luomukset katsastin viime keväällä, mutta jätin kauppaan. Niitä oli muuten tarjolla piiiitkään. Taisi silkkimekkoja riittää aletangollekin. Jason Wu for Target oli kiva, mutta mitään ei pitkän hiplailun jälkeenkään tarttunut mukaan (Nyt Jason Wu on kovassa nousujohteessa puettuaan Michelle Obaman jo toisen kerran presidentin virkaanastujaisten iltaosuuteen) ja Missoni for Target-kampanjan missasin, tavallaan onneksi. Luulen, että olisi nyt ihan tarpeeksi sahalaitaa. Sitä sahalaitaahan oli tarjolla myös Lindexillä viime syksynä. Siitäkin myöhästyin, kun yritin tilata tyttärilleni tunikoita, vain tunteja kampanjan avauksen jälkeen. Oh well, jaksaako sahalaitaa vuositolkulla katsella? Ehkä.
Emme asu muotitietoisten mekassa, joten ajattelin, ettei täällä tarvitsee rynnätä aamuvarhain ostoksille. Joulun paikkeilla Revenge TV-sarjan tyypit esiintyivät kivassa mainoskampanjassa, Neiman Marcus + Target. Tarjolle tuli tosi makeita eri suunnittelijoiden luomuksia ja tavaroita.
En raaskinut ostaa tyttärilleni Marchesan mekkoja; 100 dollaria kipale, hinta tuntui muutenkin omituiselta, asioidessa paikallisessa marketista, vrt CM tai Prisma;) Siinä olisi Marchesan mekko matkustanut liukuhihnalla maitopurkin ja pesuaineen kanssa....Jos olisin ollut Neiman Marcus-atmosfäärissä, hinta olisi tuntunut sopivammalta, ja kasvavalle lapselle silti liian kalliilta. (mikään ei estä tiputtamasta mustikkapiirakkaa Marchesalle...olisin ehdottomasti ostanut kermanvalkoiset pliseeradut, käsin kuvioidut ihanuudet, ei käytännöllisin valinta)
Kampanja kuitenkin osui ja upposi, tässä linkki lookbookiin; ostin Carolina Herreran travel bagsit - suurin on nyt läppärin suojuksena.(pienimmästä tulee kyllä mieleen Miina Äkkijyrkän lehmät;)) Tory Burchin lunch boxin - odottaa partioryhmäni ekaa eväsretkeä;) ja Tracy Reesen paljettitopin. Harmittaa, etten ostanut Altuzarran tarjotinta ja siihen Tory Burchin settiin kuulunutta termaria...
Tammikuun Instylessa oli ihana kukkamekko. Prabal Gurung for Target; pakko-saada-osastoa. Ihan harmitti, kun TV-mainokset alkoivat pyörimään; se mun mekko keikkui siinä pääosassa. Laittaisin sen päälle moneen kertaan ensi kesällä, Suomessakin... Tuotteet tulivat myyntiin sunnuntaina, oli muuta menoa, en muistanut ennen kuin myöhään illalla. Oli jo yökkäri päällä, jalat sohvalla. Päätin jättää ostokset aamuun. Ponkasin paikalle ennen yhdeksää ja kas, kukkamekon kuva komeili taulussa, rekki komeili tyhjänä. Himpura.
Kysymys herää, kuka ne osti? En lähes ikinä näe hyvin pukeutunutta, trendikästä paikallista. Oikeesti, elintoiminot melkein pysähtyvät kun bongaan jonkun eurooppalaisittain tyylikkään, muotitietoisen tapauksen. Pysähdyn aina tuijottamaan tyhmä virne kasvoilla. Ja mitä ostetuille mekoille tapahtuu? Minne ne katoavat? Trokaavatko ne eteenpäin kovalla hinnalla? Kuuleman mukaan ainakin aasialaisnaiset hamstraavat tiettyjen suunnittelijoiden tuotteita ihan huolella. Good for them.
Matkalla ulos, leuka rintaan painettuna, ohi viuhahti joku hikisesti kakskymppinen kahden Prabal Gurungin kenkälaatikon kanssa...AHAA! Josko nämä onkin jotain sweet sixteen mekkoja? Pitäiskö minun ajaa paikallisen high schoolin ohi kevätjuhlien aikaan?:)
Tästä pikabongauksesta innostuneena lähdin tarkistamaan kenkäosaston Gurungit. Makeita olivat, hinnatkin kohdallaan, maksimissaan 50 dollaria, mutta ihan muovisia, ei siis kauppoja. Onneksi kuitenkin menin, löysin sattumalta tyttärelleni ihanat moonbootsit ensi viikon hiihtolomalle, vika pari, super ale! Jipii!
Ensi kerralla jos haluan jotain, menen ihan mummona heti, kun kauppa aukeaa ja kahmaisen haluamani. This calls for dedication. Ja eihän tässä mitään järkeä ole;)
Tataa!
PS en minä ihan ilman Gurungia ulos kävellyt. Kompromissina ostin himoitsemani mekon kukkakuosia pitkähihaisen puseron, viimeisen kappaleen. Nyt kun vielä olisi samaa kuosia tuo bleiseri...
No comments:
Post a Comment