Varusteurheilua

Ensimmäisen lapsen aikana kaikki ostettiin uutena. Vaikka järki sanoi, että käytettynäkin voi ostaa, tuntui tärkeältä ostaa uutena. Oli kaikenmaailman härpäkettä, mitä luuli tarvitsevansa, mikä mahtava uhri ensimmäistä lastaan odottava äiti onkaan markkinoijille, saati sitten hormonihuuruissa kulkeva tuore äiti;)

En kertaakaan matkustanut vaunujen kanssa; tuntui jotenkin hankalalta roudata niitä ja monilla tutuilla rattaat hajosivat matkalla. Sen sijaan vajaa kolmekuinen tyttäreni kulki rintarepussa Keski-Euroopan reissullamme. Ensimmäisellä Lapin reissulla kannoin selkärinkassa, vedin ladulla ahkiossa ja kävelyillä (porontaljan päällä, makuupussissa) pulkassa.  Rehellisyyden nimissä ostimme tänne anoppilaan matkarattaat, syöttötuolit ja autoistuimet, sillä viihdyimme aina muutaman viikon kerrallaan.

Silloin, noin kymmenen vuotta sitten emme kertakaikkiaan löytäneet täältä vaunuja kunnon kopalla. Kaikki olivat kevyitä matkaratas-versioita, joiden selkäosan sai just ja just makuuasentoon. Katsoin aikoineen kun vauvoja kiikutettiin heppoisissa sateenvarjorattaissakin istuma-asentoon köytettyinä, pää retkottaen, iästä riippumatta. Muuttokuormassamme matkasi aikoinaan mukana ensimmäiselle lapselle ostetut juoksuvaunut; Hartanin kolmipyöräiset Skaterit, ihan varmuuden vuoksi;) (suosittelen  lämpimästi*****)

99,9% lapsista nököttää täällä tuntikausia autokaukalossa. Kaikki rattaat ovat autokaukalo+ rattaat settejä. Hirveätä selälle!  Ja vaikken mikään ergonomiafriikki olekaan, nytkin vauva sylissä tyynyn päällä, jonka yli kurottelen koneen näppikselle;), en hanki hypytyskeinua, joka edesauttaa varvasaskeltamista, enkä sitä söpöä maantiekiitäjää, siis babywalkeria. Niistä walkereista tulee aina mieleen Noidat-leffan loppukohtaus.  Saa vauva olla lattialla jumppaamassa ja kehittymässä, välillä sitterissä. Isompana meillä sitten leikitään kolmijalkaisella käpylehmällä, perkele ;) Ja puhallellaan pajupilliin.

On ajat muuttuneet; tämä on viimeinen lapsi,ostan tavarat käytettynä ja myyn sitten eteenpäin tai lahjoitan. Uutena ostettiin vain autokaukalo.

Pienellä viitsimisellä, tein aivan mahtavat löydöt! Ei ole Craigslistin voittanutta;)  Kävin ensin hypistelemässä matkarattaita kaupassa, (olisi anopin autotallissa yhdet, mutten tykkää niistä enää..) sopivat löytyivät; Quinnyn Buzz rattaat. Sitten googlaamaan. On ikävä todeta, että käytän isoimmissa hankinnoissa kauppoja lähes aina nykyään vain showroomeina ja ostan netistä..

Myyjän luo ajaminen on aina jännää; sitä tietää jo talon ulkopuolella, oikeastaan jo alueesta, tuleeko kauppoja vai ei. Huoliteltu puutarha ja VW Passat pihalla. Joo, nappi! Myyjä oli todella viehättävä, sain monen sadan rattaat pilkkahintaan; satasella(!) ja antoi mukaan vielä käyttämättömät, hyttysverkon ja sadesuojan ja Bugaboon cupholderit. Kiitos, nam.

Samantapainen tarina pinnasängyn kanssa. Aloitin design sängyistä, halusin yksinkertaisia linjoja ja tummaa puuta. Googlauksen kautta löytyi sopiva ja taas Craigslistalle. Muutaman vkon kuluttua; BINGO. Oven avasi saksalaismies, Guten Abendien jälkeen jättimäinen täysipuinen tumma sänky olikin jo Eddien kyydissä. Kaikki ruuvit olivat ziploc-pussissa siistissä järjestyksessä. Alkuperäiset kokoamisohjeetkin. Ihanaa, kun stereotypiat ovat totta, varsinkin tällaisessa tapauksessa;) Sänky on amerikkalaisen iso, ja muuntautuu moneksi, eli poikamme saa sen mukaan vielä yliopistoonkin;) Laitetaan vahinko kiertämään; itse nukuin Muuramen kasvaa lapsen mukana-sängyssä koko lapsuuteni. Vain patjaa vaihdettiin.

Kirsikkana kakussa; minulla oli visio pinnasängyn tekstiileistä, mutten ollut nähnyt sellaisia missään. Halusin värien sopivan makuuhuoneemme sisustukseen ja olevan aika neutraaleja. Ja taas- Bingo! Alen viimeinen kappale pienestä nettikaupasta. Jihuuuu! Kun poika siirtyy omaan huoneeseen, teen siitäkin aika neutraalin. Taulut ja lelut voivat antaa väripläjäyksen.

Aurinkoa!
Tataa!

PS Arki pyörii siis eteenpäin, poika kasvaa kovaa vauhtia, tyttöjen mustasukkaisuus hellittää, nyt kun veli suo heille ihania kuolaisia hymyjään ja selvästi innostuu heistä.  Luvassa tooodella kiireinen viikonloppu; toinen kummipariskunnista saapuu meille viikonlopun viettoon Losista ja sunnuntaina vietämme perinteisesti ristiäisiä kotona. Maanantaina siivoan sitten hullun lailla ja tiistaina saamme vanhempani taas tänne.

Kunhan pojan rytmi vähän säännöllistyy, kirjoittelen useammin!
Rakas ystävättäreni lähetti tämän pehmon. Mahtava;) ja ehkä hiukan pelottavakin.

Kaikki nämä mulle heti!

On pari sisustusliikettä, vaikkakin isoja ketjuja, joista ottaisin meille 90% tavaroista heti, kyselemättä. Olen kerännyt sellaiseen 70-lukulaiseen jättiläiskansioon ideoita kotiin eri lehdistä, huonekohtaisesti, jo vuosia, mutten ole rei'ittänyt sivuja enää piiitkään aikaan, joten nykyään ne irtirevityt sivut vaan tungetaan jonnekin kansion väliin. Hmm, kuulostaa hyvin tutulta, ihan sama juttu kuin reseptien kanssa.

 

Olohuoneen uutta sisustus(suunnittelua)ta varten olen siirtynyt- hurraa! - jo nykyaikaan ja kerään kansiota sähköisesti koneelle. Projekti tosin siirtyy siirtymistään, sillä pikkupoikamme lipasto-pinnasänky- ja kaikki se muu jo onnellisesti unohdettu tavara-tarpeet torppaavat huonekalu-hankinnat, hetkeksi. Pikkuhiljaa siis. (Tosin me taidettiin löytää jo potentiaalinen sohva..)

Suomessa meitä odottaa jossain vaiheessa iso laajennusprojekti, joten kerään ideoita sillä silmällä, että kun me joskus laajennetaan tai rakennetaan, sitten joskus... Täällä päässä, vuokralla, blääh, ei paljon unelmia toteutella, tai seiniä kaadeta.

Tässä kuitenkin minun mielestä aivan ihania ideoita tähän kauteen. Just tällaisissa tunnelmissa, villasukissa viilettäen, haluaisin viettää unelmieni joulun. Yhdessä kädessä olisi punaviinilasi, toinen käsi kopeloisi pohjatonta konvehtirasiaa.

Olen kopioinut monet ideat, pienessä mittakaavassa. Olohuoneen puolella vaaleaan yhdistän kultaa, hopeaa, peiliä, valkoista ja glitteriä. (Ja tietty ripauksen punaista.) Familyroomin tummaan puuhun ja kalustukseen sopii punainen ja ruutukankaat. Porotyynykin on paikallaan ;)Skottiruutu ja lumihiutaleet ovat vastustamattoman ihania vuosi toisensa jälkeen. Tykkään. Osalle toteutusta tarvitsisin kyllä kipeästi vuoristomajan;)

Kupissa Snowman's soup*

Viime vuoden skottiruutu-teemaa jatkaen, pakkasin ja pakkaan kaikki paketitkin skottiruudulliseen paperiin ja käytän sävyihin sopivia nauhoja. Ihanaa. Joulun odotus on kyllä kivaa. Melkein parempi kuin itse joulu. Se on ohi niin hujauksessa.


Tataa!

PS Pidän tänä vuonna koristelut kurissa, emmekä hanki edes kuusta, sillä vietämme joulun muualla. Olen kieltäytynyt Lake Tahoen keikasta, vaikka lunta kaipaankin, sillä en ehkä kestäisi katsoa, kun muut viilettävät alas rinteitä, itse nauttisin kuumaa kaakaota rinteen juurella möhömahani kanssa. Tänkiu bat nou tänkiu;) Kenties kerkiämme nietoksille vielä myöhemmin keväällä!

 

* olen tainnut tästä aiemminkin kirjoittaa, mutta jos joku haluaa niin makeaa,että hampaat tippuu suusta; kuuma kaakao sekoitetaan Candy canella ja kuorrutetaan vaahtokarkeilla.

Turkoosia

Meille on taas tulossa vieraita. Ihanaa. Rakkaat ystävämme matkaavat omasta tämänhetkisestä kotimaastaan Suomeen lomalle, koukaten San Franciscon kautta. Kyllä meidän kelpaa. Vietimme heidän kanssaan lukemattomia hauskoja hetkiä, monen vuoden aikana, kun kaikki vielä asuimme Suomessa. Koko perhe odottaa koko perhettä. Historiamme on pitkä; olin perheen isän kanssa aikoinaan samassa perhepäivähoidossa, ollaan siis tunnettu ihan muutama vuosi.

Haluan, että meillä näyttää kivalta, tulevat meille ensimmäistä kertaa. Olohuoneen sisustus häiritsee, mutta siihen ei ole nyt ollut aikaa eikä rahaa keskittyä. Menköön, ei me siellä kuitenkaan aikaa vietetä.

Pihaan olen sen sijaan tällä hetkellä aika tyytyväinen, lempparini on allasalue. Sinne ei tuule melkein koskaan, on suojaisa keidas, aika pätsi.  Olen aloittanut turkoosin veden inspiroimana; visioni on mustan, valkoisen ja turkoosin yhdistelmä, katsotaan mihin se tuosta kehittyy. Seinään kaipaa jotain kivaa puista lifeguard tms kylttiä, mielellään puna-valko-turkooseissa sävyissä, mutta se on vielä hakusessa. Ja välillä täytyy muistaa, että olemme vuokralla. Sitäpä ei tiedä kuinka kauan tässä viihdytään, eli ihan huimia investointeja tätä taloa ajatellen ei kannata tehdä. Klassisia kalusteita ja pientä tilpehööriä, kuten uusia lamppuja toki kertyy, mutta ne muuttavat kätevästi paikasta toiseen ja asettuvat aina uusille paikoilleen.

Kiertelin viime viikolla, yhtenä puolipilvisenä aamuna, pihalla kahvikupin kanssa, fiiliksiä alla.  Luulen, että ystäväperheemme tulee viihtymään tällä alueella ihan hyvin.
Tataa!

PS Yritin kaikkeni, jotta olisin saanut kuvat ladattua oikein. menetin hermoni noin kymmeneen kertaan. Edes tämä ohje ei auttanut, joten kollaasini on todella pro. Meillä palmut kasvavat vaakasuoraan, aamukahvi on niin tujua, ettei se valu kupista ulos. Veden lämpömittari kelluu sivuttain ja päivänvarjo leijuu ilmassa. Huhhuh. Tänään alkaa lasten kesäloma, me suunnataan pohjoiseen rannikolle. Matkaraporttia ensi viikolla;) Se, että päätin silti julkaista nämä kuvat kertovat vain siitä, että olen tod tämän minibreakin tarpeessa! Kiitos ja anteeksi;) ja jos jolla kulla olisi tähän kuva-dilemmaan joku vinkki, olisi ihan äärimmäisen kiitollinen!


 



Monogrammi mania

kuva lainattu

Se alkaa aina ihan puun takaa, yllättäen; pakko-saada-mania. Vuosia taaksepäin bongasin Pottery Barn Kidsin monogrammi reput. Ne oli saatava. Anoppi varoitteli, että sittenhän kaikki tietävät lasten nimet ja ei ole turvallista, mutta me asuttiin Suomessa, eikä meidän lapset liikkuneet missään yksin. Nämä olivat päiväkotireppuja ja ihan nappi ostos ja mahtava lahjaidea. Suunnittelin hankkivani heille myös perässävedettävät monogrammatut carry-onit, mutta ajatukseksi on jäänyt. Ehkäpä tuossa anopin huolessa olikin vinha perä.

Kaikki personoitu kiinnostaa. Lähipiiri onkin saanut monogrammattuja lahjoja, eikä loppua näy;) Kännykässä on roikkunut ties millaista killutinta, joulukuuseenkin ostin kaikkien nimikirjaimet. Nyt hurahdin Jonathan Adlerin monogrammityynyihin. Bongasin ne Fashion Policesta. Voi vitsit, että ne näyttäisi kivoilta meidän familyroomissa. Kaikilla olisi oma, customoituna, tietty. Ne on vähän kalliita, mutta ne on sitä pakko-saada-osastoa. Vielä joku päivä ostaa höläytän, tai teetän jossain samantapaiset? Ha!

Tämä monogrammimania saa kyllä vähän omituisia piirteitä. Jos olisin miljonääri, meillä nukuttaisiin näissä lakanoissa Tilaisin monogrammi Uggit lapsille ja minulle. Me pyyhittäisiin naamat monogrammipyyhkeisiin. Ei tarttis paljon arpoa mikä on kenenkin pyyhe, saati sitten muki tai kotiavain. Kaikki personoitaisiin. Mikään off the shelf-ratkaisu ei kelpaisi. Teetin uuden kotiavaimen, siitäkin tuli sitten tosi yllättäen pinkki. Olisi ihan häpäsy kulkea tylsät metallinväriset avaimet taskussa, eikö?

Mahtava kauppakin löytyi, Toss Designs. Sieltä saa myös ostaa erikseen silitettäviä merkkejä. Minä olisin halunnut N-kirjaimen, vaan eivätpä teekään kaikkia aakkosia. Murinaa. Näinpä aion löytää jostain muualta. On nimittäin aika tuunata vanhat Longchampin Le Pliagetit edustuskuntoon! Kun sitten menin sivuille tarkistamaan kuntosalikassini koon siellä oli tällainen. Hauska idea. Ikävä kyllä minun Longchamp kiintiöni on ollut täynnä jo pitkään. Keräilin niitä ihan jengissä joskus 90-luvulla ja tupsahdin lentokentän MBoxiin aina kun oli aikaa. Sieltä on hankittu carry-onit ja tietokonelaukut, aina tarttui jotain mukaan. (Täällä näet Longchampin keikkuvan eurooppalaisen tai aasialaisen käsivarrella. On täällä vielä ihan pop.)

Tossilta lähti mukaan ihania säilytyskasseja. Laitoin pinkin kilpikonnakassin vierashuoneeseen tyynykassiksi. Näyttäisi myös tosi kivalta jos sisällä olisi torkkuperittorullia... Mieheni huutaa hoosiannaa, hänen mielestään kaikkien tilpehöörien pitäisi olla kaapeissa, ovien takana piilossa. Tylsää.

Jos olisin yhtään käsityöihminen, tuunaisin vaatteitani enemmänkin. Nyt tyydyn leikkaamaan farkkuja shortseiksi;) Muutama vuosi sitten ostelin isoja silitettäviä kangasmerkkejä joilla sitten koristelin pari jakkua, mutta siihen se jäikin. Niin, ja ne merkit alkoivat repsottaa ja irrotin ne sitten kokonaan. Olisipa sitä käsityöihminen! Tai siis jos olisi taitoa tahdon lisäksi;)

Kevät on vaarallista aikaa. Luonnon herätessä herää myös oma uudistushalu, joka heijastuu osaksi sisustusjutuissa, osaksi siinä, että haluan leikkauttaa hiukset lyhyeksi. Viime kerrasta onkin jo neljä vuotta...Jos selviän tänä keväänä muutaman tyynyn ostolla, olen tyytyväinen. Ikävä kyllä haluaisin verhoiluttaa keittiön tuolit uusiksi ja olohuoneen sohvatkin näyttävät jotenkin aikansa eläneiltä. On aika vaarallista tehdä töitä kotoa; sitä ehtii tutkailla kotiaan aika monesta kulmasta tepastellessa ympäriinsä nappi korvassa...

Aurinkoista viikkoa.

Tataa!

PS miten unohdinkin kertoa, että on lapsillakin nykyään aikamoiset oltavat; Lego-kaupassa rakennetaan oma ukkeli. Kolme customoitua ukkelia lähtee mukaan kymmenellä dollarilla. Tytöt pääsivät rakennushommiin ennen joulua. Hauskaa oli. Toivottavasti tuo reunimmainen tarhapöllö ei ole mikään etiäinen siitä millaista pojan kloppia aiotaan tuoda tulevaisuudessa näytille...

Gotta Love a Garage Sale!

Kuinka monta sataa kertaa bongaan jotain kivaa sisustuslehdestä, lukeakseni, että kyseinen uniikki design huonekalu on pelastettu roskalavalta, löydetty kirpputorilta tai aution talon vintiltä. Toisaalta, jos joskus dyykkaisin (yäk, en dyykkaa) voisin myös itse löytää jotain ainutlaatuisen ihanaa.

Kirpputoreilla käyn pakon sanelemana. Hirvein kokemukseni oli Valtterin kirppiksellä Helsingissä, missä tavaroita vietiin suoraan laatikoistani, ennen kuin sain kaiken esille. Sinne ukot häipyivät lasten vaatteet ja lelut kainalossaan ihmismassan sekaan. Yritin huudahtaa jotain perään, mutta sinne meni. Never again.

Nella ja Nuttu on tosi kiva, Espoossa. Vein sinne hysteerisiä kasoja lasten vaatteita, kenkiä  ja tarvikkeita, ostin myös jotkut Omolta tuoksuvat puserot nuorimmaiselleni. Olimme juuri muuttamassa, joten ne, joita en saanut myytyä, lahjoitin sinne ota tästä-kasaan. Oli muuten tosi puhdas ja kiva paikka!

Suomessa harrastimme jonkin verran huutokauppoja. Mukaan tarttui muutama lipasto, kerran joku taulu ja taidelasia. Sisustuksessa en kestä mitään matchy matchy- meininkiä, vaan haluan yhdistellä modernia ja antiikkia, erilaisia pintoja ja sielukkaita huonekaluja. En suostu luopumaan eteisen lipastostamme, jota mieheni vihaa. Lakkapinnassa näkyy vähän elämän jälkiä. Hyvä niin. Sillä vanhalla lipastolla olisi varmaan monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavanaan.

Jos aikaa olisi rajattomasti, ja tietty hiukan ylimääräistä rahaakin, kunnostaisin huonekaluja. Lähtisin Eddiellä Alamedan antiikkikirppikselle tekemään löytöjä, tulisin kotiin, levittäisin pressun takapihalle ja ryhtyisin hommiin. Vuorokaudessani olisi poikkeuksellisesti 48 tuntia;)

Sattuipa viime lauantaina, että naapurillamme oli Garage sale. Alueellemme tyypillisesti, vanhempi pariskunta muuttaa pienempään taloon ja myivät tarpeettomaksi jääneitä tavaroitaan pois. Näitä garage ja estate sale- tapahtumia diggailen. Katsastan aina astiat, kynttilänjalat ja sivupöydät, sellaiset tavarat, jotka pystyy helposti pesemään. Lamppujakaan ei voi koskaan olla liikaa, eikä lyhtyjä? Haluaisin myös altaan reunalle jotkut massiiviset lepotuolit..

Zumba oli peruttu, lähdin naapuriin.(toki sitä ennen käväisin kysymässä miten pääsisin viralliseksi sijaiseksi, jottei zumbaa tarvitsisi perua. Nähtäväksi jää, ottavatko minut listoilleen. scary;)

Mikä mahtava saalis! Mieheni sai kauan kaipaamansa tosi pro:n,  pyöritettävän, kahden vohvelin raudan, (sunnuntaina testattiin, toimii loistavasti. ikävä kyllä...)ja minä schlemmer topfin. Täytyy googlailla ja kysellä äidiltä takuuhyviä reseptejä savipataa varten. Ainiin, molemmat tavarat olivat vielä alkuperäisissä laatikoissa ja täysin käyttämättömiä. Näiden lisäksi mukaan lähti halvalla Thulen suksiboxi. Lake Tahoe, here we come!

Yksi lempparipaikoistani on Consignment store; voisin käydä siellä ainakin kerran viikossa. Haluan löytää jotain uniikkia, jonkin kalusteen tai tavaran, joka puhuttelee. Vanhoissa kalusteissa näkyy ja tuntuu myös ihan erilainen käsityön jälki. Ei mitään Ikeaa. Myynnissä on sekä uutta, että vanhaa. Consignmentin valikoima vaihtuu koko ajan, joten jos jotain haluaa, siihen pitää tarttua kiinni heti. Huutokauppameininkiä. Yläkuvassa oleva lamppu tarttui mukaan viime syksynä. Oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sopii familyroomimme messinkisten juttujen kanssa kuin nenä päähän. Ongelmana on se, että usein ihastun johonkin tavaraan, ostan sen ja vasta kotiin tultua alan miettiä sille sopivaa paikkaa;) Mutta aina se paikka löytyy, kuten nytkin.

Olenko muuten sanonut, että suorastaan rakastan vaihtoautoja? Jättimäiset parkkipaikat neonvärisinä hintalappuineen ja ilmapalloineen ovat aivan vastustamattomia. Mieheni ei niissä jaksa kierrellä, ellemme ole ostamassa. Omituinen tyyppi. Minun mielestä vaihtoautoja täytyy seurata koko ajan, ettei joku aarre mene sivu suun! Netti ei kerro kaikkea. Yksilöt on nähtävä livenä. Tarvetta tai ei. Kurvaankin niille jatkuvasti ihan harrastuksen vuoksi. Aivan sairaan kivaa!

Suuntaamme taas lumille, meillä kun on täällä nyt hiihtoloma, samaan aikaan kuin Etelä-Suomessa. Tekee niin hyvää päästä touhuamaan toppahousuissa. Löysin kivan vuokramökinkin, ulkoterassilla tönöttää hot tub, sisällä nautitaan olosta takkatulen äärellä. Aion tällä kertaa, tapojeni vastaisesti, pakata ajoissa. Tänään pitäisi vielä pyykätä ja tehdä ostoslistaa. Palataan siis pian.

Tataa!

PS Loppuun tosi surullinen tarina. Appivanhemmilla oli himokkini, Eamesin mustanahkainen lounge tuoli. Muistan sen Losin vierailuilta appiukon työhuoneesta. Minulla oli suunnitelma tuolle vanhalle tuolille; se tulisi vielä pääsemään uuteen kotiin, meille(!), missä se pääsisi paraatipaikalle. Kun he sitten muuttivat tänne pohjoiseen, en nähnyt tuolia missään. Osa huonekaluista oli autotallissa, joten en huolestunut. Kun sittemmin raivasimme anopin autotallia, ei se tuoli ollutkaan siellä. Kamala tunne valtasi minut. Missä se tuoli on?!Paniikki. Mieheni vastasi siihen, että ei sitä ole ollut enää vuosiin. Vanhempani taisivat myydä sen jossain garage salessa ennen muuttoaan. ARRGGGHHHHH - ei oo todellista!! Design klassikko myyty pihanurmikolta hävyttömän halvalla! AARRGGHHHH Nyt täytyy sitten säästää tonnikaupalla tai ruveta vahtaamaan paikallista huuto.nettiä;) tai kierrellä garage saleja toivoen, että joku luopuu omastaan tosi tosi edullisesti. Vieläkin harmittaa. Toisaalta, en olisi oikein voinut aikoinaan myöskään ilmoittaa, että tuo tuoli on sitten varattu minulle;)

Amerikantäti suosittelee blogeja

On pitänyt listata omia suosikkeja jo monta kuukautta, joten tässä vihdoinkin; Lifestyle, sisustus- ja muotiblogit ovat tietenkin niitä helposti ja nopeasti luettavia lemppareita, sillä blogien lukeminen on minulle sellaista; otanpa pikkutauon, hörppään lisää kahvia ja katson mitä kukakin on tällä kertaa keksinyt;)

Käyn enimmäkseen katsomassa kivoja kuvia ja silmäilen tekstit läpi, hyvinkin epäsäännöllisen säännöllisesti. Joskus mietin, ottavani itsekin kevyemmän otteen, postailisin kuvia ja kirjoittaisin sellaiset 160 merkkiä. Olisi helpompaa lukea, ja kirjoittaa;) Toisaalta, tällaisella otteella, ilman päivän asuja, omia- ja lasten kuvia, taidan jatkaa omaksumallani tyylillä. Näin ollen, en myöskään edes villeimmissä kuvitelmissani ajattele postaavani joka päivä.

Kotoa töitätekevänä konsulttina on ihana katsoa muiden tyylikkäitä työasuja, istuessani milloin minkäkinlaisissa releissä koneen edessä. Muutamia blogeja käyn tsekkaamassa ihan vaan muoti-inspiksiä hakien. Keli on vaan täällä "ikävä kyllä" niin lämmin, että syysmuotia saa katsella, mutta sandaali-varvastossu-linjalla mennään vielä lokakuuhun. Elokuussa alan kaivata jalkaan jo myös kunnon kenkiä. (Ostin kivan nahkatakin viime viikolla, istuin se päällä sisällä muutaman tunnin ja toivoin pian kuulasta syyspäivää, jolloin se tulisi tarpeeseen! ) Joidenkin muotibloggaajien asut näyttäisivät minullakin tosi hyviltä, jos olisin sellaiset 15 kiloa laihempi, 10 senttiä pidempi, ainiin, ja 10 vuotta nuorempi;)

Alla listaa, ei välttämättä suosikkijärjestyksessä, mutta listaa kuitenkin. Siitä tuli aika pitkä. Moni on osunut eteen muiden blogien kautta, toiset ovat niitä suomalaisten perussuosikkeja, kuten kalastajanvaimo, mutta Mrs Jonesin kotona, Jonnan, ja Fashionmeetsbusiness,Tanjan, tunnen hyvin ihan livenäkin;) Leppoisia ja aika kevyitä, kivoja kaikki!

* Kalastajanvaimo
* Mrs Jones Rouva Jonesin kotona
* Fashion meets Business
* House of Philia 
* Prinsessans Dagbok
* Kotirouva Lontoossa
*  Ulrikke Lund
* Kahden suora
* Cupcakes and Cashmere
* Rillan koti
* Kuinka purjehtijaksi tullaan
*  Fanni ja Kaneli
* Sofiasfina
* Stricly Style
* Char and the city
* PS I love fashion
* The blonde salad