Monogrammi mania

kuva lainattu

Se alkaa aina ihan puun takaa, yllättäen; pakko-saada-mania. Vuosia taaksepäin bongasin Pottery Barn Kidsin monogrammi reput. Ne oli saatava. Anoppi varoitteli, että sittenhän kaikki tietävät lasten nimet ja ei ole turvallista, mutta me asuttiin Suomessa, eikä meidän lapset liikkuneet missään yksin. Nämä olivat päiväkotireppuja ja ihan nappi ostos ja mahtava lahjaidea. Suunnittelin hankkivani heille myös perässävedettävät monogrammatut carry-onit, mutta ajatukseksi on jäänyt. Ehkäpä tuossa anopin huolessa olikin vinha perä.

Kaikki personoitu kiinnostaa. Lähipiiri onkin saanut monogrammattuja lahjoja, eikä loppua näy;) Kännykässä on roikkunut ties millaista killutinta, joulukuuseenkin ostin kaikkien nimikirjaimet. Nyt hurahdin Jonathan Adlerin monogrammityynyihin. Bongasin ne Fashion Policesta. Voi vitsit, että ne näyttäisi kivoilta meidän familyroomissa. Kaikilla olisi oma, customoituna, tietty. Ne on vähän kalliita, mutta ne on sitä pakko-saada-osastoa. Vielä joku päivä ostaa höläytän, tai teetän jossain samantapaiset? Ha!

Tämä monogrammimania saa kyllä vähän omituisia piirteitä. Jos olisin miljonääri, meillä nukuttaisiin näissä lakanoissa Tilaisin monogrammi Uggit lapsille ja minulle. Me pyyhittäisiin naamat monogrammipyyhkeisiin. Ei tarttis paljon arpoa mikä on kenenkin pyyhe, saati sitten muki tai kotiavain. Kaikki personoitaisiin. Mikään off the shelf-ratkaisu ei kelpaisi. Teetin uuden kotiavaimen, siitäkin tuli sitten tosi yllättäen pinkki. Olisi ihan häpäsy kulkea tylsät metallinväriset avaimet taskussa, eikö?

Mahtava kauppakin löytyi, Toss Designs. Sieltä saa myös ostaa erikseen silitettäviä merkkejä. Minä olisin halunnut N-kirjaimen, vaan eivätpä teekään kaikkia aakkosia. Murinaa. Näinpä aion löytää jostain muualta. On nimittäin aika tuunata vanhat Longchampin Le Pliagetit edustuskuntoon! Kun sitten menin sivuille tarkistamaan kuntosalikassini koon siellä oli tällainen. Hauska idea. Ikävä kyllä minun Longchamp kiintiöni on ollut täynnä jo pitkään. Keräilin niitä ihan jengissä joskus 90-luvulla ja tupsahdin lentokentän MBoxiin aina kun oli aikaa. Sieltä on hankittu carry-onit ja tietokonelaukut, aina tarttui jotain mukaan. (Täällä näet Longchampin keikkuvan eurooppalaisen tai aasialaisen käsivarrella. On täällä vielä ihan pop.)

Tossilta lähti mukaan ihania säilytyskasseja. Laitoin pinkin kilpikonnakassin vierashuoneeseen tyynykassiksi. Näyttäisi myös tosi kivalta jos sisällä olisi torkkuperittorullia... Mieheni huutaa hoosiannaa, hänen mielestään kaikkien tilpehöörien pitäisi olla kaapeissa, ovien takana piilossa. Tylsää.

Jos olisin yhtään käsityöihminen, tuunaisin vaatteitani enemmänkin. Nyt tyydyn leikkaamaan farkkuja shortseiksi;) Muutama vuosi sitten ostelin isoja silitettäviä kangasmerkkejä joilla sitten koristelin pari jakkua, mutta siihen se jäikin. Niin, ja ne merkit alkoivat repsottaa ja irrotin ne sitten kokonaan. Olisipa sitä käsityöihminen! Tai siis jos olisi taitoa tahdon lisäksi;)

Kevät on vaarallista aikaa. Luonnon herätessä herää myös oma uudistushalu, joka heijastuu osaksi sisustusjutuissa, osaksi siinä, että haluan leikkauttaa hiukset lyhyeksi. Viime kerrasta onkin jo neljä vuotta...Jos selviän tänä keväänä muutaman tyynyn ostolla, olen tyytyväinen. Ikävä kyllä haluaisin verhoiluttaa keittiön tuolit uusiksi ja olohuoneen sohvatkin näyttävät jotenkin aikansa eläneiltä. On aika vaarallista tehdä töitä kotoa; sitä ehtii tutkailla kotiaan aika monesta kulmasta tepastellessa ympäriinsä nappi korvassa...

Aurinkoista viikkoa.

Tataa!

PS miten unohdinkin kertoa, että on lapsillakin nykyään aikamoiset oltavat; Lego-kaupassa rakennetaan oma ukkeli. Kolme customoitua ukkelia lähtee mukaan kymmenellä dollarilla. Tytöt pääsivät rakennushommiin ennen joulua. Hauskaa oli. Toivottavasti tuo reunimmainen tarhapöllö ei ole mikään etiäinen siitä millaista pojan kloppia aiotaan tuoda tulevaisuudessa näytille...