Another Halloween, jipiii...

Halloween-pop up storet ilmestyivät katukuvaan kuukausi ennen itse juhlaa. Pitkin hampain kävin taas muutaman kerran niissä, pakon edessä. Minua pelotti ihan yhtä paljon kuin lapsia. Joka kulmalla nökötti irtihakattu pää, zombievauva, noita (ja se scream-ukko). Kävelin katse maahan käännettynä suurimman osan ajasta, sillä aidonkokoiset nuket ovat ällöttäviä. Miksi? Oi Miksi?

Kun eräskin myyjä yhtäkkiä kurkkasi hyllyn takaa, meinasin saada härtslaagin. Metrinkokoisen karvaisen hämähäkin edessä oli johdon päässä mokkula, jossa luki step here. Oletko hullu? En tietenkään astu.

Me suosimme koristeluissa monivuotista, klassista linjaa. Ei mitään kauheita muovihökötyksiä, vaan valurautaa, metallia ja sen sellaista. Kurpitsoja, hämähäkkejä ja yksi lepakko. Tavara tietty lisääntyy vuosi vuodelta, mutta keskitytään laatuun. Voiko hämähäkki olla tyylikäs? Voi. Eikä lyhtyjä voi koskaan olla liikaa.

Saimme tänä vuonna kutsun aivan mahtaviin Halloween bileisiin, itse asiassa kaksiin, toiset suomalaisporukalla illalla, toiset naapurien kesken päivällä. Oli kiva juhlia Halloweenia ensin ystävien kesken ja sitten uusien amerikkalaisten tuttujen kanssa lastenkutsuilla. Naamiaiset ovat aina hauskoja, Kiitos.

Kun itse Halloween-ilta sitten koitti, kävimme koululla todistamassa paraatin ja illan pimetessä suuntasimme Los Gatosin alueelle "virpomaan". Alue on mahtava. Poliisi sulkee tietyn alueen katuja, joiden asukkaat ottavat juhlan tosissaan. Aivan upeita koristeluita, ja tietty aivan kamalan pelottavia joukossa! Mielessä jopa kävi, jos jonain vuonna pitäisi itsekin jotkut ihan üüberhirveät juhlat, koristelisi talon sisältä ja ulkoa, olisi korttelin hurjin haunted house, jota ihmiset tulisivat katsomaan kauempaakin...hmmmm. Tilapäinen mielenhäiriö varmaan ;)

Tarkoitus oli tavata ystäväperhe ja yhdistää voimamme, karkki tai kepponen- hulinoissa. No, tarkoitukseksi jäi.

Ennen lähtöä kuopukseni vaikutti vähän nuutuneelta, mutta oli innokas lähtijä. Toisen talon kohdalla pieni sanoi, että mahaan sattuu. Joojoo, sattuu, siis pelottaako sinua? Ei. Mahaan sattuu. Kolmannen, neljännen talon kohdalla oli uskottava, että jokin on vialla. Pinkki kurpitsakori ojennettiin äidille, pikkuinen meni vatsaa pidellen kyykkyyn. Jaha. Soon sit siinä.

Mieheni kantoi pientä muutaman korttelin, minä vein isompaa kaninkorvat päässä talolta toiselle. Fiilis alkoi toden teolla lopahtaa ja huoli kasvaa. Päätettiin suunnata takaisin kotiin. Matkalla autolle pieni sitten oksensi oikein kunnolla. Että sillä tavalla. Isommalle tuli sympatiasta paha mieli, kurpitsakoreissa oli vain muutama surullinen karkki. Happy Halloween! yeah, right.

Otin paljon kuviakin, mutta eivät koristeet päässeet oikeuksiinsa. Kaduilla vallitsi mielettömän hauska tunnelma, ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä. Sellainen kamala neulanaama jäi erityisesti mieleen. Hyi. Tämä juhla on joillekin vuoden kohokohta. Ihmiset panostavat kauhujuttuihin ihan tosissaan, joillakin oli tosi hienoja virityksiä, vaikka oma lemppari olikin Wizard of Oz- teemainen talo;)

Meni miten meni, yksi Halloween taas selvitty. Nyt kohti viikonloppua ja Thanksgivingiä.
Tataa!



Fiiliksiä meiltä

ja muilta...



aika tyypillinen esimerkki illan annista

Halloweenin jälkiaallot

Pääsimme sitten heti kokemaan periamerikkalaisen tradition; Halloweenin. Televisiosta pauhasi, myös ennen "primetimea" aivan kamalan pelottavia mainoksia tulevista Halloween specialeista ja hirveimpien asujen ostospaikoista. Minua vähän jännitti mainoskatkot jo kuuden aikaan illalla. Päätin silloin, etten oman "trick or treat kierroksen" jälkeen avaisi ovea yhdellekään "virpojalle". Joku muu saisi hoitaa.

Ensin ostettiin asut, kamalasta Halloween City-liikkeestä. Siinä minäkin, hiukan hermostuneen oloisena, lapsen kanssa käsi kädessä astuin sisään pimeästä oviaukosta, jossa meitä tervehti joku silmä poskella roikkuva verisuinen zombie.

Pienistä tytöistä kun on kyse, he valitsivat asuikseen Helinä-keijun ja Tuhkimon. Vaihtoehtona, 6-vuotiaalle, olisi ollut esim punamusta goottikorsettiasu?! Maassa maan tavalla, joten päätin itsekin ryhtyä katselemaan asuja. Minun vaihtoehtoni olivat pikkutuhmat poliisi/palomies osaston releet tai hassunhauskat kokoasut. Kun kuitenkin olimme päättäneet samalla tervehtiä uusia naapureitamme, jätin LadyGaga asun ostamatta ja päädyin supertylsään, sataankertaannähtyyn, kissankorva-settiin. Maalasin toki nenänpään mustaksi. Jei!

Koitti kauan odotettu Halloween ilta. Siinä me tytöt sitten tällingissä pimeää odotellessa. Kyselin illan mittaan toistuvasti mieheltäni, että mitä JÄRKEÄ on pelotella? Ja saataisiinko me kuitenkin lähteä jo ennen pilkkopimeää, lapset ovat niiiiin pieniä jne. Tuli hämärä, lähdettiin.

Nuorimmainen yllätti. Helma vain heilahti, kun hän juoksi kohti vieraita taloja. Ei välittänyt luurangoista, hautakivistä tai kamalista noidan käkätyksistä. Esikoista jännitti ja pelotti. Ja minua. Oli inhottavaa kävellä pimeitä vieraita pihoja pitkin ovelle, jonka avasi joku scream-asuinen muriseva naapurinsetä. Usein oven avautuessa, joku hirveä viritys vielä helähti soimaan; milloin kuului kirkumista, milloin joku ällöttävä luuranko kurkisti jostain purkista. Tapasimme myös muita. Onneksi oli suurimmaksi osaksi niin pimeää, etten nähnyt kenenkään kokopäänaamareita kunnolla. Rohkeasti vain huiskaisin Happy Halloween, kuin mikäkin aikuinen, joka olisi lähinnä huvittunut koko juhlasta.

Kun vihdoin pääsimme kotiin, olin helpottunut. Vaihdoimme vaatteet salamannopeasti ja asetuin lasten kanssa saaliin ääreen. Ovikellon soidessa viittilöin anopille juhlaan sopivine luurankokorvakoruineen, että siitä vaan, me ollaan kato jo yöpaidoissa ;) En halunnut nähdä enää yhtään valkonaamaista veitsipäässä seisovaa esiteiniä.

Olenko muuten muistanut kertoa, että näin vuosia(!) painajaisia Gremlins elokuvasta, enkä unohda ikinä sitä, ettei niitä söpöjä mogwaita saa syöttää tai kastella puolen yön jälkeen, eikä minua edelleenkään naurata yksikään leffan kohtaus. Ei yhtään.

p.s. Eväät olivat aika hyviä, mutta terveisiä amerikkalaisille makeisvalmistajille, että peanutbutter EI ole ainoa mauste, jota saa käyttää.

Tataa!