Maanantaina, olin taas hakenut lapset summer schoolista ja oli kotona täysi tohina päällä; tytöille lounasta, vauvalle kiinteiden maistatusta. Ja eiku leipomaan. Uudessa raastimessani on kivasti monta teräkokoa ja sillä suurimmalla porkkanoiden kimppuun. Voimalla. Ja sitten - AU! Raastoin reippaasti oikean käden keskisormen nivelen auki. Syvältä. Tuli siinä ehkä muutama uusi hieno ärräpääyhdistelmä vahingossa opetettua lapsillekin. Kahdella kielellä.
Verta tuli ihan kamalasti, sattui, hirvitti ja rupesi pyörryttämään. Voi äiti. Viisi laastaria meni läpi, mutta oli toimittava. Lapset autoon, apteekkiin! (en edes tiedä minne pitäisi mennä, jos pitäisi mennä päivystykseen, pitänee selvittää) Apteekissa sitten korvissa suhisten, käsi antennina tykyttäen, seisoin kauhusta kalpeana. Neuvo oli antibakteerirasvaa ja tiukka laastari. Kiitti moro moikkis, äkkiä kotiin, ihan sumussa. Usutin lapset syömään tikkujäätelöä ja tein vanhana partiolaisena jätskitikusta ja teipistä lastan sormelle. Sain silti sen pirun haavan vielä muutaman kerran auki, mutta selvisin hengissä.
Tähän ihan vaan sen verran, että olen sitten aivan über-oikeakätinen. En osaa vasemmalla mitään. Pelkkä meikinpesu on hankalaa ja mieheni ei ole kovin lahjakas pitkien hiusten pesijä;) Piti opetella vasuriksi. Tuli lauantai; piti vähän järjestellä paikkoja. Siinä jotain laatikkoa kantaen pistin vauhdilla menemään- AU! en tajunnut miten pitkälle babysitterin jalat yltävät ja potkaisin sitä oikein voimalla, tai siis sen jalka meni varpaiden väliin.
Katse alas, voi apua; vasemman jalan keskivarvas osoitti sivulle. Laatikko alas, ja sen kummempia ajattelematta napsasin varpaan paikoilleen, refleksinä. AU! Voihan hemmetin hemmetti. Mies puuhasteli jotain autotallissa, jonka ovelle menin sitten linkuttaen; Et ikinä arvaa mitä nyt tapahtui!
Koipi ylös, jääpussi päälle ja sitten tuli oikein kunnon kipu. Saattoi suusta päästä taas jotain rumaa;)Jotenkin se vilpuri näytti silti kierolta, joten päätin kuitenkin pitkän googlauksen jälkeen käydä näyttämässä. Olin varma, ettei se poikki ollut; pystyin liikuttamaan sitä ja jotenkuten kävellä linkuttamaan. Pelkäsin, että jos siinä onkin jotain kummaa, saan siitä riesan vuosikausiksi. Varvasjutuissa on kuulemma kuusi tuntia peliaikaa.
Hoitaja ja lääkäri kehuivat ripeää toimintaani. (eihä sitä varvasta voinut sivuun sojottamaankaan jättää!) Luulivat ensin, että tulin sinne käden takia...Sormi olisi kuulemma voinut tarvita pari tikkiä, mutta too late. Olin hoitanut sitä oikein eikä ole tulehtunut. Varvas ei ollut poikki ja koputtelujen, venyttelyjen ja väännön jälkeen lääkäri vain teippasi sen kiinni akkavarpaaseen. Kiitti. Takaisin kotiin. Onneksi meni vasen jalka, muuten olisi haasteellista ajaa autoa.
Nyt pitää olla juoksematta ja hyppimättä 2-3 viikkoa, voihan vitalis. Kipu kuulemma kyllä kertoo, milloin liikunnan voi taas aloittaa. Linkutan nyt hitaasti menemään oikean käden keskisormi pystyssä;) kunnes, kuten Kevin Spacey Roger 'Verbal' Kinttinä, yhtäkkiä jonain tulevana kauniina päivänä kävely muuttuu, magically, taas normaaliksi;)
PS Siitä porkkanakakusta; ensi kerralla leivon suoraan bettycrockerin valmisjauheesta. Niin kuin täällä on tapana.
