Älähän hättäile

Koulumatkalla liikenne pysähtyi.(kuva ei ole koulumatkalta, vaan Losin tuloliikenteestä;)) Kaukana edessä näkyi vilkkuvat sinipunavalot. Jaa, mitäköhän tuolla on tapahtunut? Iso eukalyptuspuu oli juuri kaatunut tukkien kaksi kaistaa. Lapsista tämä oli äärimmäisen jännittävää. Iso poliisimaasturi oli poikittain, piti keksiä uusi reitti. Kukaan ei hermostunut, tai lähtenyt koikkelehtimaan, yrittäen päästä jonkun toisen edelle. Kaikki pysyivät rauhallisina ja etsivät kiertoreitin.

Tämä amerikkalaisten rauhallisuus hämmästyttää minua aina, itse kun kuumenen nollasta sataan aikas äkkiä. (toki täällä myös road ragea esiintyy ajoittain) Road tripille lähtiessä on ihan turha suunnitella minuutin tarkkaa aikataulua. Syyllistyn tuohon silti joka kerta, ja sitten, kun jotain odottamatonta tapahtuu, kuten aina tapahtuu, hermostun; katson kelloa, lasken uutta ETA:ta, naputtelen kojelautaa, huokailen, vääntelehdin istuimella. Tosi aikuista.

Totuus on, että tällä ihmismäärällä (ja ajotaidoilla, hohhoijaa) kolareita sattuu ja näissä luonnon olosuhteissa eksoottisia tapahtumia riittää; vuoria ylittäessä, vuodenajasta riippuen, on landslideja, tulvaa, säkkisumua, jäätä ja lunta (!) (talvirenkaita ei harrasteta), ja pensaspaloja.

Kyllä Suomessa osataan. On hirviaitaa, aurausmerkkejä ja meluaitaa. Kesällä ajetaan kesärenkailla, talvella talvirenkailla. Suuria yllätyksiä ei tapahdu. Ja jos tapahtuu, joku lähtee takuuvarmasti ohittelemaan vaarantaen muun liikenteen. Jonossa ei odoteta! Jos perille pääsee 2 minuuttia ennen muita, paalulle yritetään, heristetään nyrkkiä ja näytetään keskisormea.

Tämä on erityisen viehättävä piirre; 80-kympin alueella ajetaan 75km/h, mutta kun ohituskaista alkaa, sitä 1,3 litraista corollaa huudatetaan niin vimmatusti, että moottori ylikuumenee ja yritetään ikään kuin varmistaa, ettei ohittaja pääsisi turvallisesti takaisin oikeanpuoleiselle kaistalle. Funny, verenpaine nousee jo tämän kirjoittamisesta;)

Täällä liikenteessä liikkuminen on hyvin opettavaista. Ja autollahan me liikutaan, aina. Maltti on valttia.

Olen hermoillut kesäisin matkalla Itä-Suomeen. Mikkeli-Savonlinna välillä on aina tietöitä.
Lupaan, etten anna sen ensi kesänä häiritä! Ajelen letkan mukana, laitan hyvää musiikkia soimaan, nautin kuivan kangasmetsän mäntymaisemista ja järvistä. Ehkä vihdoin pysähdymme johonkin söpöön järvenranta kahvilaan vastapaistetulle munkille. Ennen, matkan tarkoituksena oli päästä pisteestä A pisteeseen B,  mahdollisimman nopeasti, Kiitos. Jos ajoin yksin, tein ennätystä. Tilasin Viitasaaren Nesteellä korkeintaan karjalapiirakan, kahvinkin otin mukaan, sitten taas matkaan! Jää nähtäväksi pystynkö hiljentämään tahtia, mutta ajatuksena kiva.

Siitä eukalyptuspuusta; matkalla kotiin, paikalla oli jo paloautoa, useita poliisiautoja, monta liikenteen ohjaajaa. Puu-parka, mutta tuoksu oli huumaava.

Tataa!

ps varasin sen hiihtomatkan. Kun ajamme vuorille, teillä saattaa olla liukasta, jopa lumista. Voi olla, ettei minun kannata luottaa taaskaan tarkkaan aikataulusuunnitelmaan;) Ja voi olla, että meidän kannattaa ostaa ketjut matkaan joka tapauksessa. Ihanan alkeellista. tihihihihi.

Saisinko sen valkoisena, kotiinkuljetettuna?

Suomessa mietin miten helppoa ja mutkatonta elämä Amerikassa olisi. Voisi käyttää palveluitakin ihan eri tavalla. Meillä kävi siivooja, mutta esimerkiksi pesulan palveluita käytin vain harvoin. Täällä käytetään paljon palveluita ja elintaso on keskiluokkaisella korkeampi;talot ovat isompia, autot ovat uudempia, tiet tehty ajamista varten, kaupat ovat auki, palvelu pelaa ja lapsista tykätään. Varpaankynsiä en lakkaa täällä koskaan itse. Käyn pedikyyrissä.

Totuutta ei pidä unohtaa, täällä on niin kauan hyvä olla, kun on nuori, terve ja työssäkäyvä, tai muuten vakuutukset kunnossa. Jos on köyhä ja kipeä, on juuri sitä. Apua on vaikea saada ja moni onkin menettänyt koko omaisuutensa, kun sairastuu. Katso Sicko. Toki Obama on tehnyt joitakin muutoksia, mutta periaatteessa "you are on your own". Olet omillasi. Kirjaimellisesti.

Hoitaessani perheen asioita mietin miten vähällä voisin päästä, jos lakkaisin viitsimästä. Heittäytyisin Kuningas(gatar) EI:ksi "En tahdo, eikä mun tarvitse."

Kuvitteellinen päiväni voisi edetä seuraavasti: Aamupalalle. Kätevästi mihin tahansa drive-iniin. Pankki-asioita? Kappas, drive-iniin ja ilmanpaineputkilon kautta asioiden hoito, No real human contact. Voisin hoitaa monet virastoasiat nousematta autosta. Ruokakauppaan? Joutuisin itse vielä keräämään ostokseni(katastrofi!), mutta ne sekä pakattaisiin, että kannettaisiin autoon puolestani. (En normaalisti hyväksy tarjousta, sillä se esitetään tittelillä Ma'am. Liian mummoa.)

Tietyissä ruokakaupoissa on jatkuvasti maistiaisia, joten sitä voisi samalla vähän syödä ja jos joutuu oikein sisälle pankkiin, kahvia, keksejä ja tikkareita on aina käden ulottuvilla ja ovet kiiruhdetaan avaamaan. (pankkien välinen kilpailu on kovaa) Voisi myös lorvia jättilatte kourassa lasten kanssa putiikista toiseen. Sisäänastuessa myyjä tervehtisi iloisesti ja keskittyisi lapsiin, jotta saisit katsella rauhassa. He haluavat, että ostat, eivät että aikasi menee lastesi käskyttämiseen. Kelpo idea adaptoitavaksi muuallekin? Ravintoloissa lapsille lykätään heti crayonit käteen ja heidän ruokalistansa on samalla värityspaperi, jotta vanhemmatkin saavat nauttia olostaan.

Mitäs jos tarvitsee apua vaikka palohälyttimien sijoittelun kanssa? Soitto palokunnalle. Palvelualttiina he lupaavat tulla henkilökohtaisesti paikalle, eivätkä sano: "Kato netistä". Heidän ystävällisellä opastuksellaan siinä sitten rupateltaisiin ja katseltaisiin ympärilleen. Lapset saisivat junior firefighter-tarrat ja poseerata paloauton edessä vesiletku kädessään. Olen kuullut näin tapahtuvan;)tihihihi

Tähän on pakko kertoa, miksi jotkut paloautot ovat täällä valkoisia. Amerikkalainen yhteiskunta perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen ja myös paikallinen palokunta aloitti näin. Seudulla oli paljon maitotiloja, jotka lahjoittivat säiliöautojaan palokunnalle. Sisältö vain vaihdettiin maidosta vedeksi. Kätevää!

Jos rupeaisin oikeasti hyödyntämään kaikkia "elämää helpottavia" palveluita minusta tulisi laiska ja lihava. Yritän siis pysyä reippaana ja aktiivisena, vaikka parkkeeraankin aina eturiviin ja urheilut hoidan erikseen.

Sainko sen siis valkoisena, kotiinkuljetettuna? Vastaus on kyllä. Joskus täytyy heittäytyä naisellisen avuttomaksi. Kaupan päälle tuli kolme palomiestä ja pitkä mittaileva katse naapurin kotirouvalta. Elämä on.

Tataa!