Erinäisiä havaintoja

Hahaa, pari tuttua jakeli facessa Hesarin kirjoituksen linkkiä, jossa kolme vuotta amerikoissa asunut mösjöö oli kirjoitellut Suomi-loma havaintojaan;) Niitäpä minäkin täällä taas listasin. Viime kerralla asenteeni oli hiukan romanttisempi, nyt ehkä realistisempi?

Käveltiin hakemaan Tennispalatsista leffalista, josko päästäisiin katsomaan joku suomalainen lasten leffa.(Mietin itsekin tosi aikuisesti, josko menis yksin katsomaan joko 21 tapaa pilata avioliitto tai Jahti.) Tämä patsas aiheutti esikoisessani kauhun väristyksiä;)

Työmarkkinat ovat kuulemma harvinaisen ohuet, eikä täälläkään taloudellisessa taantumassa porskuteta, mutta autokannassa se ei ainakaan näy! Autokanta on uusi, avoautojakin on katukuvassa enemmän kuin koskaan. Terassit on täynnä.

Savonlinnan Opperajuhlien ensi kesän ohjelmisto menee kuin kuumille kiville. Lippujen hinnat ovat siinä sadan euron paremmalla puolella ja yli kahden sadan. Ei tee monellekaan tiukkaa.

Pääkaupunkilaiset nuoret miehet ovat trendikkäitä ja pitkiä. Miten minusta tuntuu, että minun nuoruudessa ne oli lyhyempiä, tai sitten vanaveteeni vaan aina iskeytyi sellainen sikaniskainen bodarin tappi, joka kireässä t-paidassaan hikisesti ylsi jonnekin korvan tasolle hönkäilemään. Puh-leeeez.

Kaikilla on värilinssit aurinkolaseissaan ja kaikki nuoret naiset kulkevat neonvärisissä topeissa, laumoina. Onks farkkushortsit ainoa housuvaihtoehto? Jopo ainoa pyörä? Korkea nuttura ainoa kampaus?;)

Onko mitään muuta olemassa kuin Angry Birdsit? Pitääkö mun juoda kahvikin Angry Birds kupista...Overdose. Antakee armoo.

Metro on mahtava. Lasten kanssa käytiin vähän seikkailemassa, parissa minuutissa paikasta toiseen. Huippua. Aivan huippua. Länsimetrokin vihdoin tulossa, mahtavaa.

Eläkeläisrouvat kiilaavat jonossa, edelleen, ihan pokerina Stockalla. Vain Fasun kakkulaatikko puuttuu käsivarrelta ja se, että tökkäisisivät kinttuun kävelykepillä. En uskalla kovin kovaan ääneen kommentoida, olisi kuitenkin jonkun puolitutun äiti tai vanhempieni naapuri;( Tosi ärsyttävää. Ja hyi miten huonotapaista. Mulkoilen lasten kanssa.

Autoon on kertynyt kilometrejä. Jos ihan totta puhutaan en jaksaisi ajaa enää kilometriäkään. On kierretty Suomea ristiin rastiin. Tultu kotiin aina niin myöhään illalla, ettei olla ehditty kauppaan; Hello Koti-Pizza ja Bulevardin Dennis ja elämäni kallein pizza: 17 euroa, whaaaaaat?! Eikä ollu Belugaa ripoteltu päälle. Ei tod hintansa väärti. Suoranainen Ryöstö.

Ylihuomisesta en aio koskeakaan autoon, ainakaan pariin päivään. Jos joku haluaa tavata, saa tulla luokseni.

Helsinki on edelleen ihana, mutta näin kesällä monessa paikassa haisee pissa. Suurkaupungin meininkiä. En tykkää.

Elän toista viikkoa jatkuvassa öklössä. Miksi kaikkea pitää syödä? Siksi, kun kaikkia herkkuja on nyt saatavilla ja kohta taas ei;) Stockan oma vispipuuro on muuten todella hyvää! Se onkin listani ainoa suht terveellinen himokki. Muut on enimmäkseen karkkeja.

Miksi Lontoon Raekin on pitänyt yhdistää fasunsiniseen? Eihän tästä tule loppua ollenkaan!Lihon kuin possu.

Meno jatkuu muuten vilkkaana. Alkaa tosin jo kahden viikon hirveä höökyily paikasta toiseen vähän väsyttämään.

Tataa!

Karkkeja ja kulttuuria Kerimäellä

Matka jatkui kohti Itä-Suomea. Helsingissä oli parikymmentä astetta ja aurinkoista, Retretin asemalla 12 astetta, tuuli ja satoi. Tuli hihattomassa maxissa vähän vilu. Hui.

Junassa, eteeni majottautui iso ja äänekäs perhe. Meno oli sellaista jo ennen junan lähtöä, että vakavasti harkitsin kyydistä poistumista. Tiedätkö sen ihanan lapsen, jonka kimeä ääni tunkeutuu kaiken muun melun yläpuolelle. Muu perhe ei välttämättä huuda puhuessaan, mutta lapselle ei myöskään edes varovaisesti huomauteta, etteivät ehkä kaikki halua kuulla jokaista pissahädän julistusta tai jokaisen epämiellyttävän hajun lähtöperää. Tällä unelmakersalla oli myös pari sisarusta. Onneksi nukuin Pasilasta Lahteen, kiitos jet lag.

Kerimäki on ihana, idyllinen kirkonkylä. Maailman suurin puukirkko seisoo komeana kukkulalla, venekopit seisovat jykevästi paikoillaan Puruveden kirkkaassa vedessä. Itse asiassa koko Punkaharjun seutu on järkyttävän kaunis. Me harrastettiin kultuuriakin; kirkolla oli vaivaisukkonäyttely. Oppi lapset (ja äiti) taas hiukan Suomen historiaa. Tokmanni on toinen must; sieltä tarttuu mukaan milloin mitäkin, tällä kertaa enimmäkseen karkkeja ja hammasharjoja. Tokmannin logo on nykyään muuten  1:1 Targetin kanssa. Sisäinen brändipoliisini haukkoi henkeään.

Toisessa kaupassa hurahdin täydellisesti ja ostin mm Pandan Laku mix chocon, valkoista suklaata, Maraboun saltlakritzia (ah), Dajm patukoita ja kaikenmaailman muita sokeripäällysteisiä salmiakki ja- hedelmäkolikoita...Kyllä me jotain suolastakin ostettiin, eli Kerihyvän tuoreita lämpimiä karjalanpiirakoita ja jälkkäriksi Geisha-tuutteja. Ruokakauppojen monimetrinen jäätelöallas saa tyttäreni aivan hurmioon, varsinkin kun tietävät, että saavat aina valita jotain mukaansa...paluu arkeen tulee olemaan rankka. Mutta eivätpä valikoimatkaan tule olemaan yhtä houkuttelevat. Onneksi.

Olin muuten itsekin aivan hurmiossa siitä, että Kismettejä on nykyään montaa makua ja missä vaiheessa Kismet-jäätelö on lanseerattu? Voi ei, munhan täytyy maistaa kaikkea! Ja toisaalta, Camoon, Kismet fazerina, onko vähän overkill? Tällaisilla yhdistelmillä on aivan turha mollata amerikkalaisten cronutia, (croissant-donut:ia;)

Tämä loma on mennyt jo nyt niiiiin syömisen puolelle. Kauheasta öklöstä selvittyäni googlasin paikallisia zumbia ja Savonlinnasta löytyi! Sinne siis! Ihan mielenkiintoinen kokemus; ei paras, ei huonoin, hiki tuli. Paree alkaa urheilla tällä lomalla, muuten kuukahdan kauheassa punkeroiden piinassa ryhmäni eteen ekalla omalla tunnillani...

Seuraavana päivänä Suomen kesä tervehti meitä taas viidellätoista asteellaan, joten karautimme koko porukalla kohti Kiteen eläntarhaa.  Siellä katsastimme karhun, ilveksen ja muutaman tosi söpön naalin, eli napaketun. Loppupäivä syötiin ja luin vanhoja naistenlehtiä;) (Pakko myöntää, että tein myös joka päivä vähän töitä.)

Lauantaina oli kulttuurin vuoro; Savonlinnan oopperajuhlille Norppaoopperan ensi-iltaan. Esitys oli hieno, mutta laulut todella vaikeasti seurattavia. Oli harmi, etteivät taiteilijat puhuneet välillä eivätkä käyttäneet hyväksi tekstityslaitteita.. mur. Minä tykkäsin esityksestä enemmän kuin varsinainen kohdeyleisö, lapset. Esityksen kohokohdaksi taisi nousta loppuhuipennus, jolloin katosta tiputettiin kymmeniä valkoisia ja hopeanvärisiä ilmapalloja. Oopperajuhlat ovat kokemuksena aina yhtä ihana. Olavinlinnan tunnelmassa on jotain todella ainutlaatuista.

En kehtaa sanoa enää tässä vaiheessa muuta kun, että Savonlinnan torilla kävimme torikahvilla ja lörtsyillä. Ostimme mukaan mustikoita ja kanttarelleja, ah ihanuutta.

Tänään saavuimme takaisin pääkaupunkiseudulle varistopysähdykselle. Nautin täysin siemauksin ajosta läpi Järvi-Suomen. Huomenna suuntaamme saaristoon. Mahtavaa. Ilmatkin taitavat suosia.
Tataa! ja mums mums..

PS Kerimäellä sijaitsee (hotelli) Herttua. Se sijaitsee kannaksella, joka talvi- ja jatkosodan aikana oli osa Suomen puolustuslinjaa. Ympäristöstä löytyy taistelu(juoksu)hautoja ja sotahistoriallinen näyttely. Pitihän niitä testata.