Käsipäivää

4-vuotiaani;"Äiti, muistatko kun oltiin mummilla ja vaarilla kylässä, ja siellä oli paljon vieraita ja me sanottiin kaikille käsipäivää". "Joo" "Tykkään sanoa käsipäivää. Miksei täällä sanota käsipäivää?" Mielessäni ajattelen; samasta syystä kuin täällä on ok puhua ruoka suussa, syödä sormin, tai pelkällä haarukalla, TV:n ääressä, putsata sormet nuollen ja miesten istua ravintolassa hattu päässä. huhahaha. Elävässä elämässä suustani tulee kuitenkin ihan muunlainen vastuullinen, kaksikulttuurisen perheen äidin diplomaattinen vastaus kulttuurieroista ja täällä vallitsevasta, yleisesti hyväksyttävästä käytöksestä.

Kutsun seuraavaa "tarjoilijakulttuuriksi". Ihmiset esittäytyvät poikkeuksetta etunimillään, ehkä heilauttavat kättään ilmassa, kenties nyökkäävät. OK, jos kyseessä on Cher tai Madonna. Pikkupiruni haluaisi kysyä, eikö sinulla ole sukunimeä? Mutten kysy. Yritän olla "amerikkalaisempi", sulautua joukkoon. Ja toisaalta - ehkäpä ne pelkäävät jotain tartuntaa? Olenhan itsekin käsidesifani ;)

Olen toki tiukkapipoinen kontrollifriikki, joka arvostaa vanhoja, perinteisiä, eurooppalaisia tapoja ja tämän lisäksi mummoilen. Olen asunut tällä mantereella aiemminkin ja kotoa löytyy esimerkki ihmisestä, joka ei pienistä napise. Ehkä opin itsekin relaamaan, olenhan heittänyt veitsen ja haarukankin jo pois pizzaa syödessäni, eli kohta huutelen vieraisiin pöytiin suu täynnä ruokaa?

Ja hei, etunimittelen itsekin, koko ajan, mutta ehkä hauskinta tässä kuitenkin on se, että 4-vuotias huomioi käytöserot. Kunhan tavat ovat hallussa, niistä voi lipsua, mutta kaikissa tilanteissa on pystyttävä käyttäytymään tilanteen vaatimalla tavalla. Näin kasvatan omia lapsiani. Niin.

Tuohon nimiasiaan; ehkä vanhanaikaista, mutta minusta on kiva tietää kenen kanssa olen tekemisissä. Toisaalta, jos esittäydyn lempinimelläni, pysyn aika anonyyminä, Ha! Lempinimestäni ei nimittäin ihan tavallinen pulliainen päättele oikeaa nimeäni. Good Luck in Googling.

Ensi kerralla lupaan olla positiivisempi. Kenties keskityn shoppailu- ja palvelukulttuuriin sekä lasten huomioimiseen. Esittelisinkö samalla ostamiani kenkiä? Täällä on oikeasti tosi kivaa. That's All. Tataa!

ps koulusta soitettiin; "Good News!" testaajanne oli laskenut pisteet väärin. Tyttärenne pääsee suoraan normiluokalle. EI, parahdin. Säätö siis jatkuu. Täytynee ottaa kovat otteet käyttöön. Tätä taistelua en häviä.