Yeah right. Minulle auto on paljon muutakin ja täällä, Kaliforniassa, autokuume on aivan huipussaan. Kuten amerikantädin kuuluu, minulla tulisi olla pinkki avoauto. Elämäntilanteeni tosin rajoittaa tämänhetkistä valintaani; on otettava huomioon kaksi pientä lasta, mukana satunnaisesti matkustava anoppi(!) ja tietysti vieraat Suomesta. Katseeni siis kääntyi 7-paikkaisiin autoihin.
Suomessa puuskutin hurmiossa Cadillac Escaladesta, helmenvalkoisena, (ravasta ja loskasta on turha huolehtia; pöly on täällä suurin syy autopesuun) ja siitä, kuinka nousisin jättimäinen juoma kädessäni pari askelmaa ylös luksusautoni rattiin. Kuuden litran moottori hurahtaisi pehmeästi käyntiin V8:in voimalla ja lipuisin matkaan huippusoundsystemini toistaessa R&Btä, valkoinen väri kimmeltäisi auringossa ja minä istuisin mukavasti tummennettujen lasien takana; übercoolina.
Sitten iskee totuus; täällä ollaan, enkä olekaan miljonääri. Siis mitä? en siis voikaan toteuttaa unelmaani uudesta Cadillacista? pöö. Lähdimme kuitenkin kiertelemään autokauppoja.
Minä, kuka "ei ikinä ostaisi uutta autoa" rupesin vakavasti harkitsemaan uuden, vuoden 2012 mallisen auton leasingia, tai jopa ostoa. Ikisuosikkini Mersu, ei näyttänytkään täällä yhtä päheältä kuin joku möhkäleen kokoinen ja tuntuinen isorenkainen amerikkalainen maasturi. Mersun klassinen muotoilu ei ehkä sovikaan amerikanminääni. Tämä muuten sopisi
Ja entäs minivanit, kokonaan oma lajinsa; lapset hihkuivat riemuissaan joka kerta kun pääsivät liukuovien kautta istumaan omille jättimäisille "ohjaajantuoleilleen" ja laskivat dvd screenin katosta. Etukonsolissa oli valmiina cooleri ja mukana matkustaisi parhaimmillaan mukavasti 8 aikuista. Puhumattakaan siitä, miten iso takakontti jäisi vielä kaikille tavaroillekin! Kerta kaikkiaan kätevää ja järkevää. Juuri mitä perheemme tarvitsisi.
Mutta, onko se juuri ne liukuovet, jotka tekevät minivaneista niin kotiäitiautoja? Ja joskaan en löydä yhtään syytä, miksi juuri minivani ei olisi se PARAS tapa matkustaa roadtripillä, joita meillekin siunautuu ihan kunnioitettavasti, en silti näe itseäni ajamassa sellaisella jokapäiväisessä ajossa. Olen pahoillani. Tässä asiassa en osaa olla järkevä. Egoni ei suostu.
Jos ensimmäinen, reilu viisituntinen autokauppareissu ei tehnyt muuta kuin kasvatti autonälkääni ja avarsi katsettani uusiin merkkeihin(saaden ajatukseni vielä enemmän sekaisin),on luultavaa, etten tee autopäätöstä tänään. Yhden asian tiedän edelleen varmasti, auton hankinta on minulle tunneasia.
No comments:
Post a Comment