Monday, July 29, 2013

Erinäisiä havaintoja

Hahaa, pari tuttua jakeli facessa Hesarin kirjoituksen linkkiä, jossa kolme vuotta amerikoissa asunut mösjöö oli kirjoitellut Suomi-loma havaintojaan;) Niitäpä minäkin täällä taas listasin. Viime kerralla asenteeni oli hiukan romanttisempi, nyt ehkä realistisempi?

Käveltiin hakemaan Tennispalatsista leffalista, josko päästäisiin katsomaan joku suomalainen lasten leffa.(Mietin itsekin tosi aikuisesti, josko menis yksin katsomaan joko 21 tapaa pilata avioliitto tai Jahti.) Tämä patsas aiheutti esikoisessani kauhun väristyksiä;)

Työmarkkinat ovat kuulemma harvinaisen ohuet, eikä täälläkään taloudellisessa taantumassa porskuteta, mutta autokannassa se ei ainakaan näy! Autokanta on uusi, avoautojakin on katukuvassa enemmän kuin koskaan. Terassit on täynnä.

Savonlinnan Opperajuhlien ensi kesän ohjelmisto menee kuin kuumille kiville. Lippujen hinnat ovat siinä sadan euron paremmalla puolella ja yli kahden sadan. Ei tee monellekaan tiukkaa.

Pääkaupunkilaiset nuoret miehet ovat trendikkäitä ja pitkiä. Miten minusta tuntuu, että minun nuoruudessa ne oli lyhyempiä, tai sitten vanaveteeni vaan aina iskeytyi sellainen sikaniskainen bodarin tappi, joka kireässä t-paidassaan hikisesti ylsi jonnekin korvan tasolle hönkäilemään. Puh-leeeez.

Kaikilla on värilinssit aurinkolaseissaan ja kaikki nuoret naiset kulkevat neonvärisissä topeissa, laumoina. Onks farkkushortsit ainoa housuvaihtoehto? Jopo ainoa pyörä? Korkea nuttura ainoa kampaus?;)

Onko mitään muuta olemassa kuin Angry Birdsit? Pitääkö mun juoda kahvikin Angry Birds kupista...Overdose. Antakee armoo.

Metro on mahtava. Lasten kanssa käytiin vähän seikkailemassa, parissa minuutissa paikasta toiseen. Huippua. Aivan huippua. Länsimetrokin vihdoin tulossa, mahtavaa.

Eläkeläisrouvat kiilaavat jonossa, edelleen, ihan pokerina Stockalla. Vain Fasun kakkulaatikko puuttuu käsivarrelta ja se, että tökkäisisivät kinttuun kävelykepillä. En uskalla kovin kovaan ääneen kommentoida, olisi kuitenkin jonkun puolitutun äiti tai vanhempieni naapuri;( Tosi ärsyttävää. Ja hyi miten huonotapaista. Mulkoilen lasten kanssa.

Autoon on kertynyt kilometrejä. Jos ihan totta puhutaan en jaksaisi ajaa enää kilometriäkään. On kierretty Suomea ristiin rastiin. Tultu kotiin aina niin myöhään illalla, ettei olla ehditty kauppaan; Hello Koti-Pizza ja Bulevardin Dennis ja elämäni kallein pizza: 17 euroa, whaaaaaat?! Eikä ollu Belugaa ripoteltu päälle. Ei tod hintansa väärti. Suoranainen Ryöstö.

Ylihuomisesta en aio koskeakaan autoon, ainakaan pariin päivään. Jos joku haluaa tavata, saa tulla luokseni.

Helsinki on edelleen ihana, mutta näin kesällä monessa paikassa haisee pissa. Suurkaupungin meininkiä. En tykkää.

Elän toista viikkoa jatkuvassa öklössä. Miksi kaikkea pitää syödä? Siksi, kun kaikkia herkkuja on nyt saatavilla ja kohta taas ei;) Stockan oma vispipuuro on muuten todella hyvää! Se onkin listani ainoa suht terveellinen himokki. Muut on enimmäkseen karkkeja.

Miksi Lontoon Raekin on pitänyt yhdistää fasunsiniseen? Eihän tästä tule loppua ollenkaan!Lihon kuin possu.

Meno jatkuu muuten vilkkaana. Alkaa tosin jo kahden viikon hirveä höökyily paikasta toiseen vähän väsyttämään.

Tataa!





Saturday, July 27, 2013

Saariston lapset (ja aikuiset)

Ystävättärelläni ja minulla oli tapana istua nököttää saaressa, aina samoilla paikoilla meren äärellä, viinilasi kädessä. Varmuudella todettiin; Ajattele, viiden vuoden kuluttua me istutaan tässä ja meillä on lapsia ja miehet mukana. Olimme asiastamme täysin vakuuttuneita. Öh, me jouduttiin sitten aina pariin kertaan viiden vuoden välein korjaamaan lausuntoa naurun röhötyksin ; Ajattele,viiden vuoden kuluttua, buhahaha ... Miten sitä kakskymppisenä ajatteli, että kaksvitosena on jo niin paljon vanhempi ? Nykyään on jo monen monta vuotta ollut mukana miehiä ja lapsia. Tapahtui se sittenkin;)

Tällä reissulla oli muikea meno, mukana vipelsi kuusi 2-8 vuotiasta, neljä poikaa, kaksi tyttöä. Meitä äitejä oli kolme. Pieniä kohtauksia riitti; kiukkua ja kikatusta, käsi kädessä menoa, ihania löytöretkiä metsään ja luonnon helmassa telmimistä. Oli ihana seurata kuinka ipanat tutkivat luontoa ihan itse, meillä kotona kun lapsia ei voi päästää hetkeksikään yksin minnekään. Ja niin, olimmehan me nyt tosiaan omalla saarella;) Kivoja oivalluksia sattui koko ajan. Sattui tosin muutakin; yksi puri toista, yksi tippui laiturilta, yksi laskeutui turvalleen trampoliinissa ja sai palovamman huuleen, mutta kaiken kaikkiaan ihanaa yhdessäoloa niin lapsilla kuin aikuisilla. Vietettiin myös kolmen heinäkuun lapsen synttäreitä samalla kertaa. Voi riemua.

Meillä oli ennen oma vene lähilaiturissa Espoossa, ja kun on asunut koko elämänsä meren äärellä, on vesille kaipuu jatkuvaa. Tuuli hiuksissa, sitä vapauden tunnetta ei voita oikein mikään. Eikä saaristoa ja Suomen luontoa. Jylhät kalliorannat, upeat mäntymetsät, ulkosaaristo, auringonlaskut pläkätyynellä lahdella. Ah. Pikkuihmiset isoissa oransseissa pelastusliiveissään. Suloisuutta. Jännitin hiukan sitä, miten meidän amerikkalaistuneet ipanat suhtautuvat saunaan, nakuiluun  ja puskapissaan, mutta kappas, hyvin meni. Kyllä se suomalaisuus sieltä alta esiin tulee kun vähän houkuttelee.

Oli upea nelipäiväinen ystävien kanssa. Elämä menee eteenpäin, lapset kasvavat, me ei tietty vanhennuta;) ja mukavaa riittää. Hauska on myös huomata miten erilaisista säännöistä ja tavoista kunkin arki koostuu. Onneksi tunnemme toisemme jo melkein kolmenkymmenen vuoden takaa, joten voimme vapaasti soittaa suutamme yhden luomu-lähiruoka pakkomielteelle, toisen lomaan kuuluu herkuttelut, kolmannen meillä ei tarvitse syödä mitään loppuun- jutuille. Siis hymyissä suin ja huumorilla. Ah ystävyys ja arki.

Palaan taas siihen, että vaikka ystäviä ei näe säännöllisesti, se ei merkitse mitään. Side ei heikkene. Vuosikymmenten historia takaa sen, että naurattaa aina ja asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä. Me ollaan eletty ja kasvettu yhdessä, jaettu niin monia asioita, luotu muistoja, itketty ja naurettu, matkusteltu, riidelty ja sovittu, koettu yhdessä monta ekaa, oltu tukena hyvässä ja pahassa. Tunnetaan läpikotaisin ja ollaan silti ystäviä. Nyt me nähdään omat lapsemme leikkimässä samoissa paikoissa, joissa itse leikittiin. Aika upeaa, ellei täysin korvaamatonta.


 A true friend is someone who knows all about you and still loves you.

Tataa!

PS nyt olemme sitten seuraavan viikon cityihmisiä. Aika mahtavaa tämäkin; kuopukseni huudahti kovaan ääneen Bulevardilla; JUNA!, Kulta, se on bussi.. Luvassa ratikka- ja metroajeluita, jatkuvaa jäätelönsyöntiä ja urbaania meininkiä. Minä metsästän tyylikästä suomikamaa;) Hietsun kauppahalliin on jo tutustuttu, Soppakeittiön ihana herkkutattisoppa testattu ja Stockan herkussa käyty joka päivä. Loma jatkuu syömisen merkeissä;) Aika ihanaa.

Sunday, July 21, 2013

Karkkeja ja kulttuuria Kerimäellä

Matka jatkui kohti Itä-Suomea. Helsingissä oli parikymmentä astetta ja aurinkoista, Retretin asemalla 12 astetta, tuuli ja satoi. Tuli hihattomassa maxissa vähän vilu. Hui.

Junassa, eteeni majottautui iso ja äänekäs perhe. Meno oli sellaista jo ennen junan lähtöä, että vakavasti harkitsin kyydistä poistumista. Tiedätkö sen ihanan lapsen, jonka kimeä ääni tunkeutuu kaiken muun melun yläpuolelle. Muu perhe ei välttämättä huuda puhuessaan, mutta lapselle ei myöskään edes varovaisesti huomauteta, etteivät ehkä kaikki halua kuulla jokaista pissahädän julistusta tai jokaisen epämiellyttävän hajun lähtöperää. Tällä unelmakersalla oli myös pari sisarusta. Onneksi nukuin Pasilasta Lahteen, kiitos jet lag.

Kerimäki on ihana, idyllinen kirkonkylä. Maailman suurin puukirkko seisoo komeana kukkulalla, venekopit seisovat jykevästi paikoillaan Puruveden kirkkaassa vedessä. Itse asiassa koko Punkaharjun seutu on järkyttävän kaunis. Me harrastettiin kultuuriakin; kirkolla oli vaivaisukkonäyttely. Oppi lapset (ja äiti) taas hiukan Suomen historiaa. Tokmanni on toinen must; sieltä tarttuu mukaan milloin mitäkin, tällä kertaa enimmäkseen karkkeja ja hammasharjoja. Tokmannin logo on nykyään muuten  1:1 Targetin kanssa. Sisäinen brändipoliisini haukkoi henkeään.

Toisessa kaupassa hurahdin täydellisesti ja ostin mm Pandan Laku mix chocon, valkoista suklaata, Maraboun saltlakritzia (ah), Dajm patukoita ja kaikenmaailman muita sokeripäällysteisiä salmiakki ja- hedelmäkolikoita...Kyllä me jotain suolastakin ostettiin, eli Kerihyvän tuoreita lämpimiä karjalanpiirakoita ja jälkkäriksi Geisha-tuutteja. Ruokakauppojen monimetrinen jäätelöallas saa tyttäreni aivan hurmioon, varsinkin kun tietävät, että saavat aina valita jotain mukaansa...paluu arkeen tulee olemaan rankka. Mutta eivätpä valikoimatkaan tule olemaan yhtä houkuttelevat. Onneksi.

Olin muuten itsekin aivan hurmiossa siitä, että Kismettejä on nykyään montaa makua ja missä vaiheessa Kismet-jäätelö on lanseerattu? Voi ei, munhan täytyy maistaa kaikkea! Ja toisaalta, Camoon, Kismet fazerina, onko vähän overkill? Tällaisilla yhdistelmillä on aivan turha mollata amerikkalaisten cronutia, (croissant-donut:ia;)

Tämä loma on mennyt jo nyt niiiiin syömisen puolelle. Kauheasta öklöstä selvittyäni googlasin paikallisia zumbia ja Savonlinnasta löytyi! Sinne siis! Ihan mielenkiintoinen kokemus; ei paras, ei huonoin, hiki tuli. Paree alkaa urheilla tällä lomalla, muuten kuukahdan kauheassa punkeroiden piinassa ryhmäni eteen ekalla omalla tunnillani...

Seuraavana päivänä Suomen kesä tervehti meitä taas viidellätoista asteellaan, joten karautimme koko porukalla kohti Kiteen eläntarhaa.  Siellä katsastimme karhun, ilveksen ja muutaman tosi söpön naalin, eli napaketun. Loppupäivä syötiin ja luin vanhoja naistenlehtiä;) (Pakko myöntää, että tein myös joka päivä vähän töitä.)

Lauantaina oli kulttuurin vuoro; Savonlinnan oopperajuhlille Norppaoopperan ensi-iltaan. Esitys oli hieno, mutta laulut todella vaikeasti seurattavia. Oli harmi, etteivät taiteilijat puhuneet välillä eivätkä käyttäneet hyväksi tekstityslaitteita.. mur. Minä tykkäsin esityksestä enemmän kuin varsinainen kohdeyleisö, lapset. Esityksen kohokohdaksi taisi nousta loppuhuipennus, jolloin katosta tiputettiin kymmeniä valkoisia ja hopeanvärisiä ilmapalloja. Oopperajuhlat ovat kokemuksena aina yhtä ihana. Olavinlinnan tunnelmassa on jotain todella ainutlaatuista.

En kehtaa sanoa enää tässä vaiheessa muuta kun, että Savonlinnan torilla kävimme torikahvilla ja lörtsyillä. Ostimme mukaan mustikoita ja kanttarelleja, ah ihanuutta.

Tänään saavuimme takaisin pääkaupunkiseudulle varistopysähdykselle. Nautin täysin siemauksin ajosta läpi Järvi-Suomen. Huomenna suuntaamme saaristoon. Mahtavaa. Ilmatkin taitavat suosia.
Tataa! ja mums mums..

PS Kerimäellä sijaitsee (hotelli) Herttua. Se sijaitsee kannaksella, joka talvi- ja jatkosodan aikana oli osa Suomen puolustuslinjaa. Ympäristöstä löytyy taistelu(juoksu)hautoja ja sotahistoriallinen näyttely. Pitihän niitä testata.



Wednesday, July 17, 2013

Tähän mennessä tapahtunutta

Hälvän supermakeat pikkumansikat
Matka oli toooodella fantastinen. Ihanan sutjakkaasti sujuneen Chicagon välilaskun ja viimeisen legin puolentoista tunnin lennon jälkeen heräsin kuulutukseen; This is the captain, we are facing technical problems and need to return to Chicago. Tietty. Saimme siis matkustaa ylimääräiset viisi-kuusi tuntia ja tutustua Chicagon lentokentän tarjontaan oikein perusteellisesti. Onneksi tämä kyseinen kapteeni ihastui tyttäriini ja tuli juttelemaan heille, pyysi ohjaamoon, kertoi hauskoja juttuja jne. Olisin silti mieluummin valinnut vahtoehdon A, jossa olisimme vaan lentäneet suorinta tietä kotiin, kulkematta lähtöruudun kautta...

Helsinki-Vantaalla oli muuten laukkuhihnalla todellinen tehopakkaus töissä. Odotimme laukkuja tunnin(!). Niitä ilmestyi hihnalle aina max kolme kerralla, kymmenen minuutin välein. Alkoi vähän  ottamaan pattiin ja venyneen matkan päälle aivan huippua. Silmät seisoivat päässä, oli tunkkainen, nihkeä olo, lapset meinasivat nukahtaa seisaalleen. Onneksi olivat täpinöissään siitä, että vaari odotti lasiseinän takana. Muutamat nuoret lätkänpelaaja-kanssamatkustajat nostivat hihnan muoviläpät ja karjaisivat taka-alalle:  Laukkuja, saatana! Meinasin taputtaa. Ja voin muuten vannoa, että Usassa tällaisesta järkyttävästä tehottomuudesta olisi noussut ihan hirveä häly muidenkin kuin nuorison keskuudessa.

Helsingin ilma oli raikas! Perille päästyä äiti kattoi lautaselle savunieriää ja keitettyjä perunoita. Ei paha. Lapset suuntasivat Itä-Suomeen, minä jäin suunnitellusti kaupunkiin. Palloilin hetken orpona piruna, kunnes sammuin power napille. Sitten yksi parhaista ystävättäristäni olikin jo ovella. Mukana suklaita, makuvissyjä, irtareita. Siinä me sitten juteltiin halailtiin, naureskeltiin, päivitettiin kuulumisia, testailtiin tuliaisia.

paahdettu ruisleipä voimariinilla, heaven.
Kävellen liikkeelle; Espa, kauppatori, Aarikan ja Iittalan myymälät. Aarikalta saisi ihan hirveitä hirvi-servettejä. Repesin nauramaan heti ovella. Ne on oikeasti niin rumia, että teki mieli ostaa monta pakettia mukaan.  Antaisin kaliforniassa tuliaisena suomalaista designia;) Ilmeet olisivat maksamisen arvoisia. Niissä paskan ruskea hirvi tuijottaa sieraimet höröllä, tässä. Ehkä minun on tosiaan pakko ostaa muutama paketti mukaan. Kenties ne on suunniteltu hirvipeijaisiin...?;)
Stockan suomi-osasto oli suuri pettymys. Ei ollut kivoja suomipaitoja tai kaipaamaani julistetta,haluaisin siis jonkun tämän tyyppisen, mutta kivemman, eri väreillä.... saattaa mennä vaikeaksi, täytyy koluta Kiasmat ja muut. Tämä on pakko saada-osastoa, vaikken tiedä onko sellaista olemassakaan. Yksi ylihinnoiteltu hiihtoaiheinen Finland tarjotin jäi vaivaamaan. Sen käyn hakemassa.
Päädyimme Teatteriin salaateille ja vielä hetkeksi juttelemaan. Kun sitten iltaysiltä sammuin nojatuoliin ja herätessäni näin itseni telkkarissa, tajusin, että oli aika mennä ihan oikeasti nukkumaan;)
Tiistaina oli työpäivä. Palmut olivat vaihtuneet koivuiksi ja kyllä, Länsiväylä on ehkä mailman kaunein moottoritie. Joskus muinoin joku ulkomaalainen sanoi minulle - Miten kaunista! Moottoritienne varrella kasvaa ruusupensaita! Niinpä. Meri kimmelsi, minä nautin. Tuntui taas siltä, etten olisi koskaan minnekään lähtenytkään. Olin kotona. Kaikki on jotenkin niin suhteutettavissa. Pientä, kompaktia, tuttua.
Illan tultua suuntasin tapaamaan yhtä minulle tosi tärkeää naisporukkaa. Kaikki eivät paikalle päässeet, muttei haitannut yhtään. On muuten tosi jännä, miten etäisyys antaa perspektiiviä. (Siinä Kämpin terassille istui pari tyypillistä maailmanomistaja-hölöttäjää, kultakäädyt kaulassaan, todellisina fashion overkilleina. auts. Nää tyypit luulevat että kaikkia kiinnostaa heidän juttunsa. Ei oikein voinut kuin hymyillä. Onnea vaan.) Meillä oli ihana ilta. Itkimme, nauroimme, puhuimme elämän eteen tuomista vaikeistakin asioista ja siitä, miten kaikella loppujen lopuksi on tarkoituksensa ja miten elämä on tehty elämistä varten. (Onnea Matti Nykänen 50vee;))Kyllä ystävät ja elämän kokemusten jakaminen on elämän suola.  Amerikkalaisten kanssa ei muuten pääse pintaa syvemmälle vuosiin. Haitanneeko mittään;)
tässä enää kääreet;) nam.
Vielä yksi päivä Helsingin vilinässä ja illaksi kohti Retrettiä junalla (!) melkein jännittää.
jatkuu...
Tataa!
PS olen syönyt itseni äklöön fasun patukoilla ja irtareilla. Todella järkevää.  Ja kirsikkana kakussa; puhelimeni ei toimi! Edellinen laitteeni söi suomalaisen simin nikottelematta, tämä on lukittu. En saanut hakkeroitua valmistajan koodillakaan, joten minulla ei ole mitään numeroita, eikä kunnon kameraa. Kriisi.
 
 

Saturday, July 13, 2013

Yy kaa koo nyt

Kamppeet  pyykätty ja kerätty. Lasten vaatteiden vuori on valmis, omat jää aina viime tippaan. Tuliaisia varten on ihan oma matkalaukkunsa, kun lähti vähän mopo käsistä. Oho. (mutku lasten vaatteet on niin kivoja ja kyllähän meidän täytyy vähän leipoa ja maistella amerikan herkkuja ja starbucksin refreshereitä)

Mitään kunnon kenkiä ei ole, tai, no, lenkkarit meille kaikille saaristoelämää varten, mutta kyllä kesävaatteistakin hyvät pinot syntyvät. Tyttöjen juttuja riittää; shortseja, hameita, eripituisia mekkoja, tunikoita, sandaaleja, varvastossuja, hattuja, toppeja, villatakkeja, huppareita, ponchoja, ja aivan varmasti ihan liikaa kaikkea.

Auringon inspiroimana kuljen kaikissa riikinkukon väreissä; olemme yhden vanhan sedän kanssa aloittaneet jo perinteen; hän istuu lähimmässä Starbucksissa lähes päivittäin ja aina kun satun samaan aikaan paikalle, hän huudahtaa; "Wow, now that's a colorful dress! "ja vinkkaa silmää. Tämä on nyt sattunut jo kolme kertaa parin viikon sisään ja joo, olen ollut joko sinipunavalkoisessa, oranssi-pinkissä, tai kelta-pinkki-mustassa mekossa...

Suomessa sitä tuppaa suosimaan mustavalkoisia ja sinivalkoraitaa ihan eri tavalla. Omituista. Itse itseäni kiusaten pakkaankin mukaan vaan yhden rautapaidan, mutta muuten mennään kalifornian tyylillä, paljon erilaisia värejä, ranteet täynnä kaikenmaailman killuttimia! Neonvärejä unohtamatta.

Aion taas matkustaa boyfriendeissä ja mustassa peplumissa. Se Jennifer Aniston-wannabe asuyhdistelmä oli varsin toimiva. Tavaraa on ihan hirveästi, yritän tässä pähkäillä mitä voisin jättää pois. Kengät on aina se vaikein, ja käsilaukut... kuinka vähällä voisi pärjätä, ilman, että tulee pakonomainen tarve ostaa uutta. Voiko esim vain yksillä metallinvärisillä sandaaleilla pärjätä? Tod näk ei.

Vielä yksi yö ja sitten ollaankin jo matkalla, JIHUUUU! Paras hetki on kävellä ulos Helsinki-Vantaalla ja haistella ekaa kertaa Suomen raikasta ilmaa. Täällä ilmassa leijuu ihan eri tuoksut.

Kivaa viikonloppua, Tataa!

PS tänään kyhnäämme perheenä oikein urakalla. Mieheni, kun ei tule Suomeen ollenkaan, vaan jää töihin tänne, ikävä tulee kaikille. Aamu aloitettiin täällä; mahtava uusi tuttavuus, tänne tullaan uudestaan!

Wednesday, July 10, 2013

Keskittymisvaikeuksia

Viikon kuluttua olemme Suomessa. Lapset eivät ole käyneet toisessa kotimaassaan melkein kahteen vuoteen. Minua jännittää ja innostaa. En pysty keskittymään  mihinkään kunnolla, kun koko ajan mieleen tulee mitä omituisempia ajatuksia, kuten mitäköhän kaikkia uusia hyviä jogurtteja siellä on, tai  onkohan äiti muistanut säästää mulle NYT liitteitä , menaisia, glorioita, annoja ja eevoja. Pitääkö mun ottaa mukaan joku takki, ja ihan kunnon kengät? Eikö eri sandaaleilla pärjää?

Ostoslistalta löytyy Suomen lippu, Helsinki-juliste, Suomi-paita, Suomi-tarra ja tietty kaikkia perusherkkuja ja muutama kirja. Olen osan ajasta töissä, osan lomalla. Suuntaamme Itä-Suomeen, Savonlinnan  seudulle, sitten Inkoon saaristoon ja lopun aikaa vietämme Espoo-Helsinki-akselilla. Oopperajuhlat ja Savonlinnan tori (muikut ja lörtsyt!), Puruveden kirkkaus, Tapiolan ja keskustan Stocka, Kaisan café, Kauppatori, Kauppahalli, Esplanadi, Haukilahden ranta, Iso Omena, here we come!

Suunnittelen vesi kielellä mitä kaikkea aion syödä;) Paahdettua ruisleipää, graavilohta, muikkuja, saaristolaispöydän antimia, mehukeittoja ja kaikkia mahdollisia karkkeja. Erityisesti suklaata, lakuja ja salmiakkeja. Lapsilla on pennipussit ojennuksessa. Odottavat kauppojen jätskialtaita kuin kuuta nousevaa. Pirkan kinuskituutti irtoaa varmaan vieläkin muutamalla kymmenellä sentillä. Voi pojat.
Kyllä me ollaan esikoisen kanssa myös pinaattiletuista ja maksalaatikosta puhuttu. Saati sitten karjalanpiirakoista ja korvapuusteista.

Heti aluksi olen muutaman päivän itsekseni Helsingissä, lapset suuntaavat vanhempieni kanssa maalle. Ajatus on kutkuttava; taidan iltaisin ajella ratikalla ihan turistina ja lorvia Stockalla. Ehdin tavata muutaman ihanan ystävänkin siinä heti. Kun lähden perästä Itä-Suomeen, olen statistin roolissa; ipanat toihuavat isovanhempiensa kanssa ja mina voin lukea vaikka välillä kirjaa, kuunnella kirkonkelloja, syödä mansikoita tai kirsikoita. Kanttarellejakin on jo kuulemma tarjolla.

Parhaat ystävättäreni ovat samaan aikaan lomalla, joten saan myös viettää laatuaikaa heidän kanssaan; suuntaamme kolmistaan, tai siis yhdeksistään kun lapset lasketaan mukaan, saariston rauhaan heti, kun palaan Itä-Suomesta. Luvassa on myös suuria juhlia.

Yritä tässä nyt sitten keskittyä töihin ja arjen pyörittämiseen. Ei ihan helppoa ole. Kuulen jo lokkien kirkunan ja kymmenen uutisten alkumusiikin;)

Tataa!

Saturday, July 6, 2013

Kolmas ja Neljäs

On juhlittu kuopuksen synttäreitä ja Amerikan Itsenäisyyttä. Aamupalaksi 8 layer red velvet-kakkua , lahjaksi hieno carry-on tulevia matkoja varten ja alkuillasta lapsen toiveesta Great Americaan. Ostimme v-i-h-d-o-i-n kausikorttimme, sillä niillä viiletetään huvipuistossa taas lokakuun loppuun. Oli muuten hauskaa, kun nyt pieninkin on melkein niin pitkä, että pääsi kaikista hurjimpiinkin laitteisiin (seisoi tosin välillä mittausvaiheessa vähän varpaillaan, pikku hurjapää).  Meidän synttäriperinteisiin kuuluu, että saa valita missä syödään. Pieni toivoi the Cheesecake factorya, sinne siis. Menu on aika kaloririkas..huhhuh. BTW, meidän pöydästämme löytyi juuri tuo porno Bistro Shrimp pasta. ounou.

Jotta synttäreiden vietto ei kuulostaisi liian tavalliselta, meidän perheelle tyypilliseen tapaan jotain aina sattuu ja tapahtuu, pitää mielen virkeänä. REWIND; Olimme sopineet, että hurvittelun jälkeen suuntaamme suorinta tietä ravintolaan, sillä kaikilla oli kiljuva nälkä. Kun sitten saavuimme autolle joskus kahdeksan aikaan, huomasimme, että takarengas oli ihan lättänä. Syykin selvisi; renkaassa oli iso naula. Voihan vitalis.

Olimme tietty liikkeellä Eddiellä. Siihen yli parin tonnin painoiseen möhköönhän on tosi kätsy vaihtaa rengas. Onneksi olimme ottaneet mukaan varmuuden vuoksi uimakamat, sillä huvipuistossa on myös vesipuisto. Muumipyyhettä maahan ja hommiin. Lapset tuskastuivat, pieni kiukutteli, Miksi mun synttäreillä käy näin?! Tunnelma oli kireähkö... Olimme myös pukeutuneet sopivasti juuri renkaanvaihtohommiin, valkoinen ja vaaleansininen pellava kun on erittäin likaa sietävä matsku;)

Onneksi puolen tunnin puhkumisen ja muutaman avuliaan meksikolaisen jälkeen pääsimme matkaan huoltoaseman kautta. Vararengas oli onneksi ehjä, vaikkakin aika luttana. Ostoslistalle lisättiin kunnon heavyduty tunkki.

Kamala kuumuus jatkui ja Itsenäisyyspäivä valkenikin tuulettomana aurinkoisena päivänä. Aamupäivä vietettiin altaalla. Kun veden lämpötila on noin kolmekymmentä, ei se enää ole kovin raikastavaa. pläääh. Despicable Me 2 oli tullut leffoihin, joten päätettiin lähteä katsomaan se 3Dnä.
Ihan hauskan leffakokemuksen jälkeen omat grillauksen eivät oikein iskeneet, joten lampsittiin lähimpään ravintolaan. Tällä kertaa se oli Red Robin, ei mikään gourmet, mutta periamerikkalainen, hampurilaisia-ja kaljaa- paikka. Sopi just 4th of July:ksi, samanlaista pöperöä olisimme tehneet kotonakin. Tosin, meillä olisi ollut myös maissintähkiä, sillä kyllähän  sitä vihanneksia täytyy tarjota;) Kuvat ovat kyseisen ravintolan katosta.

Pienen pohdinnan jälkeen päätimme sonnustautua illan viettoon ja lähteä Santa Clara Central Parkin 4th of July ilotulituksia katsomaan. Stars and stripes- härpäkettä päähän ja menoksi. Ilotulitukset olivat komeat! Räjäyttivät taivaalle aikamoiset rahamäärät, mega show kesti yli puoli tuntia.

Palasimme kotiin iltamyöhään. Molemmat ipanat nukahtivat autoon matkalla kotiin. Nyt on sitten taas juhlittu heidänkin itsenäisyyspäiväänsä. Itsenäisyyden juhlinnassa on kyllä vissi ero; Suomessa sytytetään kynttilät ikkunaan ja vakavoidutaan. Täällä huudetaan U-S-A! U-S-A! ja riehutaan liput käsissä.  Molempi parempi?

Hauskaa viikonlopun jatkoa.
Tataa!

Wednesday, July 3, 2013

"Viikon" ruoat - haaste

Tämä postaus on vastaus haasteeseen, jonka minulle asetti Jersey_girl, joka kirjoittaa blogia http://toinenkoti.blogspot.com , luvattoman kauan sitten. Aloitan postauksen tunnustuksella; usein unohdin kuvata ruokia ja sattuipa vielä niinkin, että viimeiset viikkomme ovat olleet täynnä kiirettä, juhlia, työmatkaa ja muuta ns epänormaalia. Yleensä syömme perusruokaa ma-pe, Perusruoka on jauhelihaspagettia, lohta ja perunaa, tortilloja, pastaa. Lauantaisin, ellei meillä ole illallisvieraita tai ellemme itse ole kyläilemässä, syömme usein ravintolassa. Sunnuntai-iltaisin syömme ikävän usein pizzaa. Ja kuten kuvasta huomaa, hyvin harvoin onnistun olemaan kokonaan terveellisellä linjalla, tai, niin no, onhan laku kasvi;)

Siispä ruokapäiväkirjasta tuli ns keräilyerä. Ja hiukan jo hävettää tässä vaiheessa, kun tajuan, miten jakomielitautista meidän ruokailu on; yhtenä päivänä omelettia tai lohta ja parsaa, toisena Man Vs Food Burritozillaa, tai Five Guys hampurilainen kaikilla mausteilla..eh. Pikaruokaloista haemmme myös joskus jotain ja tortillalettuun kääräisemme millon mitäkin.


Onneksi olen jossain vaiheessa ottanut kameran esille, joten tässä nyt sitä keräilyerää alla. Ikävä kyllä ruokastailaus ei kuulu bravuureihin, joten ei tässä mitään hermoja kutkutella näillä otoksilla. Simpukoita syötiin uhallakin, vaikkei niitä uskomusten mukaa  pitäisi syödä kuukausina, jotka alkavat J:llä.


Tonnikalan kanssa maistuu aivan taivaalliselta soija- majoneesi-wasabi-kastike, kannattaa kokeilla! Sekoittele keskenään; eniten soijaa, ja sitten maistelemalla muut mittasuhteet.


Ja tässä esimerkkiaamupala lomalta..Hiilarikooma. Breakfast burrito on aina voittaja, muttemme voineet vastustaa mustikkaviineriä, emmekä suolaisia piirakoita..



Sitten jo aika suosikiksi muodostunut periamerikkalainen baby back ribs; kun niiden antaa maustettuina ensi muhia uunissa kolmisen tuntia folion sisällä ja laittaa vasta sitten viimeistelyvaiheessa grilliin, on tämäkin ruoka helppo ja vaivaton. Sotkua tulee vasta syödessä.

En ole ikinä ollut mikään ribsien ystävä, mutta niitä on kieltämättä tehty meillä nyt keväällä aika moneen otteeseen. Vihreätä viereen, roséta lasiin ja mums.


Muodon vuoksi väärinpäin pyörähtänyt yhden illan peruna-tomaatti-pinaatti-sipuli-valkosipuli-juusto-omeletista kuva mukaan. Muuten näyttää niin epäterveelliseltä. Hui;) Me ollaan kyllä aikamoisia nautiskelijoita. Ruokaan pitäisi joskus osata suhtautua pelkkänä polttoaineena.

Jaan mielelläni tässä kaksi arkiruokaohjetta, joista on muodustunut suosikkeja monessa tuttavaperheessä. Minä tungen juustoa kaikkeen, ehkä vähempikin riittäisi..Näin kesäkuumalla näitä ei tee mieli, mutta taas syssymmällä. Suosin helppoja ja maukkaita. Aina saa ja pitää säveltää oman maun mukaan;)

Santa Fé Chicken;

Kaada purkki salsaa, n. 2dl tai reilumpi annos, paistokasariin. Ripottele päälle valkosipulijauhetta maun mukaan, anna lämmetä kiehumispisteeseen. Lisää sitten vesi ja riisi, laske lämpötilaa hiukan. (Vettä sen mukaan kuinka paljon riisiä aiot käyttää) Mikäli laitat kahden hengen riisiannoksen, eli esim 2dl riisiä, lisää kasariin n 4dl vettä, useinhan riisi keitetään  1:2. Sekoita. Asettele salsaisen riisiseoksen päälle kolme tai neljä, sekä kasarin - että rintafileen koosta riippuen, kananrintafilettä. Paistolevy mediumille, mutta pitää hiljalleen kiehua, kansi päälle. Ajastimeen 10min. Kun 10min on kulunut, käännä fileet, anna olla toiset 10min. Levyn lämpö pois, peitä rintafileet (tai koko laitos) juustoraasteella, valitse juusto oman maun mukaan. Nosta pois levyltä, anna juuston sulaa paitokasarin kannen alla, kuorruttaen ruoan. Kaikki valmistuvat samaan aikaan yhdellä pannulla, kätsysti. Tarjoile, nam.

Ja sitten toinen superhelppo, tätä tehdään varmasti jo monessa kodissa; Uunitortillat.

Paista pannulla jauhelihaa tai kanaa, oman valinnan mukaan. Lisää sipulia, valkosipulia, salsaa, herkkusieniä, paprikaa, mausteista tuorejuustoa, ehkä hiukan jotain juustoraastettakin;) Nostele valmis seos ja kääräise tortillaan. Asettele uunivuokaan täytettyjä tortilloja riviin. Kaada päälle ruoan jämät, salsaa ja kuorruta juustoraasteella. Uuniin n. 175 ja 15-20-30 min riippuen kuinka rapeaksi haluat juustokuoren. Tarjoile creme fraichen, guacamolen, nachojen ja  Coronan(Solin) kanssa, jälkkäriksi sopii ihan hirveän hyvin esim joku Sitruunasorbetti huuhtelemaan mausteisen ruoan ja raikastamaan suun. Nam. Maistuu sekä lapsille että aikuisille. Hyvien tuttujen kanssa mahtava lauantai-illan rentoiluruoka. Ei hienostelua.

Tataa!